keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Hiljaista

Haluaisin päivittää blogipuolta useamminkin mutta mulla ei yksinkertaisesti ole aikaa.

Caralle kuuluu oikein hyvää, se on jo oma pömelö itsensä. Syö, pissaa ja kakkaa kuin oikea koira. Ja haukkuu, ai että kun se haukkuu....

Haava on parantunut moitteetta. Hieman miinusta ompelijalle sillä nyt siihen on jäänyt esteettistä silmääni häiritsevä 'nahkarieskale' - aivan kuin toinen napa olisi ilmestynyt koiran mahaan.

Cara syö tällä hetkellä lääkenappulaa struviittikiteisiin ja ollaan menossa hakemaan jokin vastaava nappula tilalle ensi viikolla. Ei perse yksinkertaisesti kestä ostamaan tuota ell nappulaa kun samoilla arvoilla löytyy 'tavis' ruokaakin eläinkaupasta.
Nappulaan siirtyminen on ollut Caralle ihan ok, tuntuu vaan että sillä on ihan hirveä nälkä kaiken aikaa.. Mutta voi johtua myös hormooneista! Cara saa nappulaa päivässä 2-4 dl ( 2dl aamulla turvotettuna, päivällä 1dl aktivointilelusta ja yöksi kun ollaan menty töihin saanut ½-1dl joko turvotettuna kongista tai ihan kuivana aktivointilelusta) ja
iltaruoaksi nappulan lisäksi kanankoiven.

Treenattu ei ole, ja sen huomaa. Pöllövirtaa kertyy päivässä ihan älytön määrä ja sen purkamiseen menee kaksinkertainen aika. Tällä viikolla ollaan tehty paljon pitkiä metsälenkkejä ja oltu tallilla, heitelty palloa pellolla ja leikitty enemmän sisällä. Ensi viikolle suunnitteilla jo pyöräilyä (mikäli kelit suosii) ja esinehakua metsällä. Rallittelut siirtyy vielä tuonnemmaksi vaikka koona ollaan peruuteltu onnistuneesti :) Kyllä minä haikein mielin oman seuran facebook päivityksiä tihrustelen ja huokailen. Keväällä sitten mekin päästään taas!

Jos lukijoilla on jotain toivepostauksia, kysymyksiä yms. niin kuulen mielelläni. Jos vaikka saisin tämän kipinän taas bloggaamiseen palaamaan!

tiistai 15. syyskuuta 2015

Tulehdus olikin märkäkohtu

Cara jäi leikkaukseen mikä suoritetaan 14.30 ja saan koirani kotiin illalla puoli kuudelta.

Nyt oikeasti pisti taas miettimään että haluanko mä todella ikinä enää koiraa saati lapsia hankkia. Oon itkeny tässä silmät päästäni eläinlääkäri aseman parkkipaikalla soitellessani läpi ystäviä.

Tää samahan tapahtui melkein päivälleen seitsemän vuotta sitten Papulle. Toivoin aina etten enää ikinä joutuisi tätä samaa kokemaan.

Cara on osaavissa käsissä, lohduttivat että oli hyvä ettei ollut kerennyt mennä vielä pahempaan kuntoon ja cara oli ihanan pirteä oma itsensä. Niinkuin olikin.

Kaurapuuro on vieläkin hyvää.

lauantai 12. syyskuuta 2015

Ajanviettoa

Mikä on parasta ajaniettoa vesisateella?

No lähteä mettälle tekemään jälkeä ja esinehakua!


Cara oikein loisti. Se tiesi heti kun jätin sen odottamaan etäämmälle ja lähdin hissuttamaan jaloillani pientä polkua broilerin sydämiä matkalle tiputellen että mitä tuleman pitää. Samoin kapuloiden nouto oli oikein nasta juttu ja nenä pääsi töihin pitkästä aikaa.

niinku täällähän ei siis
satanut vettä tarpeeksi..?

Ei olla treenailtu noin muuten mitään. Ollaan vaan loikopohdittu ja syöty hyvin. Tosin nyt odottamattomista kuluista johtuen on joutunut 'hieman' soveltamaan tätä raakaruokintaa vaihtamalla lihaa kotiruokaan... :D Odotan tiistain tilipäivää ja reissua eläinten ruokakauppaan kun saa hakea pakkasen taas täyteen ihania ruokia muruille ja huristella vihannes/marja sekoituksia blenderillä ♥

Carasta kyllä huomaa että treenit jääneet - se kitisee, se pihisee, se itkee, se huokailee ja nuolee tassujaan ja se ei kuuntele ketään muuta kuin minua, jos kuuntelee. Mun koiraa ei vaan oo luotu lomailemaan!
Oon nyt niin turhautunut tähän kun haukkupantakin oli viikolla tyhjentynyt että loihdin hienon ''lukujärjestyksen'' jääkaapin oveen:


Ja koska mun työvuorot perustuu sekoboltseiluun niin en voi tätä pitää yllä 100% varmuudella, mutta on ainakin suuntaa antava!
RT kylttejä pakko alkaa lisäillä pikkuhiljaa taas arkeen jottei laji unohdu ihan kokonaan. Ja uuden opettelu on aina kivaa (VOI ja MES -kyltit) (:
Olisi kyllä niin ihanaa päästä tekemään jonkun oikeasti MEJÄ -harrastajan kanssa jälkeä jotta näkisi miten se oikeasti tapahtuu! Cara tosin ei pärjää tuossa lajissa nenän puutteellisen käytön vuoksi mutta siis tämmösiä on kiva tehdä silloin tällöin ja on aivojumppaa jos mitä!

Se onkin sitten kiva jos tuo tinttara on kehittänyt itselleen eroahdistusta tästä lomailusta..






perjantai 4. syyskuuta 2015

No nyt niitä saa!

..nimittäin kuvia ja videoita kesän 2015
kisa -postauksiin, 
olkaapa hyvät!



Janakkala 14.05. ALO
Ylöjärvi 11.07. ALO
Ylöjärvi 09.08. ALO (RTK1)
Riihimäki 15.08. AVO
Hämeenlinna 16.08. AVO
Hyvinkää 29.08. AVO (RTK2)

lauantai 29. elokuuta 2015

Hyvinkää 29.08. Rallytoko AVO, RTK2

AVO1. 
98/100p.
RTK2


Happy!
Kisoihin mentiin taas ei yhtään treenanneina. Oltiin me valmennuksessa maanantaina mutta siinä meidän treenit sitten olikin. Cara vaikutti kuitenkin siltä, että joko vetää ihan vanhasta tottumuksesta tai päin vastoin munaa koko suorituksen.
Astellessamme kehään ja irroitettuani koiran Cara muuttui sekunnin sadasosassa itseään täynnä olevaksi, kaikki tietäväksi jästipääksi 'älä mutsi stressaa, mä hoidan mä hoidan'. Lähdössä Cara vaikutti on siltä että on ihan vain oman itsensä herra, ja minä vain jarruttelin sitä tehtävä toisensa jälkeen. Rata oli lyhyt mutta täynnä actionia, juuri meille sopiva!
Kehän ulkopuolella mieskin totesi että Cara oli ollut sen oloinen että tietää tasan tarkkaan jokaisen kyltin ja olin vain hidastamassa hänen ylhäisyyttään. Perhana, auktoriteetti vajetta sanon minä :D
Hyvähän se on että koiralla on itseluottamusta muttakun ne liikkeet ei ole puhtaita niin ei tarvis alkaa elvistellä..


Napattiin kuitenkin lopulta suureksi ihmeeksemme voitto kotiin! palkintojen jaossa olo oli tukala - emäntä tietysti lähtenyt suoraan yövuorosta naama ruvella kisoihin.. Voi jehna ei onneksi hävettänyt kun muistin etten meikkiin ollut koskenutkaan aamulla (kyllä, mulla on paha hormonalinen akne). tuomarin kommentit lämmittivät taas mieltä ja odotan innolla että päästään haastavampiin luokkiin sitten ensivuonna kisaamaan :)

-.-
Nyt on hyvä jäädä pitämään pieni tauko ja keskittyä laumanvartioimisen lisäksi tallilla mäykkypentu Ruusun (Sisin vauveli!) opettamiseen kunnon koirakansalaiseksi.
Samoin tarkoitus olisi kerätä vähän virtaa ja massaa, sekä kasvattaa karvaa kohti talvea.

Cara pitää nyt syksyn vähän taukoa ja talvella aletaan treenata enemmän jälkeä ja erilaisia kontaktilajeja. Heppailujen lisäksi, hihi!

tiistai 18. elokuuta 2015

Onko meillä kiire?

Puhuttiin miehen kanssa tänään siitä, että miksi jotkut harrastavat vain saadakseen suoritukset ja noustakseen luokissa kokoaika sinne haastavampiin? Sitten ihmetellään kun ei osatakaan mitään..
Tämä näkyy hylättyinä kisoissa tai alle 70p suorituksina ku on vain tarkoitus saada se tulos jotta pääsee kisaamaan haastavampiin luokkiin. Miksi ihmisillä on kiire?
Myös tälläisten kiirekisaajien koirat vaikuttavat kilpailutilanteessa hieman hätääntyneiltä - niiltä vaaditaan niiden tasoon nähden liikaa, kun oltaisiin voitu treenata puhtaita ratoja ja mennä sitten suorittamaan upeat täyden pisteen suoritukset ilman kovaa kiiruhtamista.

Me tehtiin Caran kanssa paljon töitä ennen ensimmäisiä virallisia ALO kilpailujamme. Oltiin käyty treenaamassa itsenäisesti ja ohjatusti, mölleissä ja virallisiin menoa vetkutettiin ja vetkutettiin kunnes napattiin paikka Janakkalasta.
Jotenkin siihen huumaan jää koukkuun.

Aloin miettimään että ollaanko me oltu liian nopeita luokannousun suhteen - ollaan!
Mun ei olisi pitänyt ilmoittaa Caraa AVO kaiken järjen mukaan niin nopeasti.
Treenit on olleet hyvin alokas -luokan kylttien painoitteisia ja aikaisemmissa valmennuksissa emme saaneet tasoistamme treeniä, toisin kuin nykyisessä.
Miian valmennuksissa huomioidaan tarpeet kehityksen mukaan ja joka kerta on jotain uutta.
Silti AVO kyltit on vielä hieman hepreaa, minkä vuoksi emme saa niin hyviä pisteitä kuin ALO luokassa. Meidän olisi pitänyt RTK1 jälkeen pitää ainakin kk paussi, treenata kylttejä kerta viikkoon, harjoitella selkeämpää linjausta jne. Eikä vain intopinkeänä ilmoittautua heti ensi viikolle kisaamaan 'kun se nyt vain on niin kivaa kisata' ja sitten kiukutella kun ei osaakaan lukea kylttejä oikein.
Haaveilin (ja haaveilen edelleen), että syksyyn mennessä meillä on RTK1, RTK2 ja sitten tauko johon sisällytetään Caran sterilointi ja ansaittu kisatauko. Miten me sitte keretään treenata ennen ensi vuotta?
Maltti on valttia, tässäkin. Nyt meinaan kismittää tyhmät virheet ja 88p suoritus riksusta jota ei päästä 'hyvittämään'. Oon tässä miettinyt että en ilmoittautu seuran talven ryhmiin vaan treenataan omatoimisesti silloin tällöin jotta mielenkiinto pysyy yllä. Ehkä käydään Sarin kurssilla ja siitä sitten keväällä suoraan taas seuran valmennuksiin. Mikäli siis mielenkiintoa riittää ja halutaan vielä kisata.

Mulla ei kuitenkaan ole taka-ajatusta että Carasta tulee joku super-diplomi-tittelin-kelpo-koirakansalainen ja kauhealla kiireellä MES kylttejä kisaamaan. Ei todellakaan.
Mun mielestä kisatilanteet on vaan niin ihania kun näkee ja kokee yhdessä päivässä niin paljon. Samoin itsestäni tuntuu että Cara on AVO tasoinen, mutta tuntemukset on kyllä menneet vähä poskelleen. Ei se ole, vielä. Kyllähän tuo tekee ja osaa, mutta liikkeistä ei ole hiottu vielä niin suoria ja helposti ohjattavia kuin tasolla vaaditaan.

Meillä on kaksi viikkoa aikaa hioa suoria liikkeitä, sitten mennään kokeilemaan saadaanko vielä kerran yli 90p suoritus. Ja koulutustunnus. Hui.
Treenaminen on jäänyt tosi vähälle uuden laumanjäsenen johdosta. Pitäisi motivoitua ja alkaa treenata sännöllisemmin, niinkuin viime kesänä, mutta nyt aika kuluu kuitenkin kuin lennossa aamusta iltamyöhään tallilla hörhöillen ja ulkoilmasta nauttien.

Eli jos joku miettii ollaanko me vaan tavoitteellisesti nousemassa ylempiin luokkiin niin vastaus on ei,
me halutaan nauttia, ja saada kokemusta. Meillä ei ole kiire.
Tiedä vaikka vaihdettaisiin lajia vuoden vaihteessa?

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Hämeenlinna 16.08. Rallytoko AVO

AVO 2. ja tuomarin suosikki
94/100p.


Olipahan kutkuttavan pitkä ja sokkeloinen rata kaikkine kommelluksineen, mutta saatiin
hieno, hyväksytty suoritus aplodien ja mitä ihanimpien kehujen ja kommenttien kanssa! En ole vielä tarkistanut videolta mutta kyltiltä 9. (Istu, käännös oikeaan, istu) saatiin -6p ohjausvirheestä ja epämääräisesti suoritetusta kyltistä (kommentiksi oli laitettu että käänny paikoillasi). Kotona pohdin että miksi ei oltu laitettu suoraan -10 mutta, noh, parempi näin :)
Vinouksia ei oltu laitettu (ihme) vaikka tuntui että koira oli taas aivan killi osissa tehtävistä, mitä en kuitenkaan ja onneksi sitten uusinut.


Meillä oli mukava kisapäivä ja kyllä mieltä lämmitti aivan tuntemattomien ihmisten kehut ja kommentit kuinka tuomarin suosikki meni aivan oikealle koirakolle.
Kiitos kaikille ♥ Ja erityisesti tuomarille kauniista, rakentavista kommenteista. Tästä on hyvä jatkaa!



Päästiin vielä 29.8. Hyvinkään kisoihin. Siellä olisi tarkoitus suorittaa RTK2, jonka jälkeen jäädään ansaitulle tauolle. Miehelle puhuin että jos jotain tekee mieli talvella tehdä niin sitten mennään Sarin ryhmään treenaamaan kerran viikossa - höntsäilemään!
Pikkuisen pelottaa VOI luokka kun siellä pitääkin sitten olla vähä eleisempää touhua ja suoria liikkeitä. Cara ei ole sellainen jäykisteliä, ja mun mielestä rallyn pääperiaate on että koiralla ja ohjaajalla on kivaa joten tuomareiden kommentit vaativimmista luokista ei paljon nyt mieltä lämmitä. Sen näkee sitten keväällä, miltä maistuu. Jos tuntuu että korkeat luokat on oikeasti ihan kauhean jäykkiksiä niin ei mikään pakota kisaamaan - silloin siirrytään treenaamaan omatoimisesti, ilman kisoja :)

Ihanaa alkavaa viikkoa! Meillä huomenna Miian treenit, sitten keskiviikkona agiin. Kyllä Caralla varmaan ollu nastaa kun kolmena peräkkäisenä päivänä saa takoa kylttejä!

lauantai 15. elokuuta 2015

Riihimäki 15.08. Rallytoko AVO

88/100p.
AVO4. 


Todella tiukka kisa, jännitys katossa ja mitä teen, luen kyltin väärin josta -10p
Jos en olis Istu, täyskäännös oikeaan tehnyt juuri päinvastoin eli ensin kääntynyt ja sitten istunut (idiootti) niin oltais voitettu koko luokka. Jopa tuomari antoi kisakirjojen jaossa palautetta että ihan harmitti tuo virhe kirjoittaa kun muuten täydellinen suoritus kahta vinoa lukuunottamatta.
Omasta mielestä ratasuoritus hipoi kuitenkin priimaa ja todella hyvillä mielin oltiin koko kisatapahtuman ajan!


Huomenna jatkuu Hämeenlinnassa, sitte ne kyltit luetaan oikein ;)


Mä olin kyllä pakahtua taas onnesta kun mulla on niin super koira joka nauttii tehdä töitä aina täysillä ♥ Isäntä oli meidän kanssa ja kuvasi taas ratasuorituksen, kiitos hänelle siitä.
Naureskeli että Carasta huokuu sellainen itseluottamus radalla että 'kyllä mä nää kyltit osaan ei mama huolta, mut tää on nii lälly ja tää, no mitäs nyt.. no tääki menettelee..' :D

perjantai 14. elokuuta 2015

AVOon käy matkamme tää

Huomenna starttaa ekat AVO kisat kotipaikakkunnalla.
Oon kauhunsekaisissa tunnelmissa lukenut luokan kylttejä harvase ilta, ja tankannut sääntöjä että varmasti muistaa miten sitten käyttäytyä alokasluokan jälkeen, jossa kaikki on niin leppoisaa ja vauhdikasta. On tässäkin, mutta nyt pitäisi jo olla vähän rytmikkäämpää menoa.

Meillä taas tilanne että viime treenit olleet maanantaina, joissa koira kyllä loisti, ja loppu viikko ollaankin sitten hölläilty ja tehty AVO kylttejä lähinnä lenkillä satunnaisesti ja ennen iltaruokaa. Hyvinhän tuo tekee, mutta entäs kun pitäisi vapaana kehässä mennä, iik!
Treeneissä Cara on kyllä melkeinpä aina vapaana, joten mitään turhaa stressiä en siitä olekaan ottanut että nyt kisoissa hihna irroitetaankin ennen suoritusta. Pitää vaan muistaa keksiä tässä sille hihnalle sopiva paikka etten tee niinkuin ratatreeneissä ja pistä taskuun, hups!

Ainoaksi jää varmaankin juoksussa pysyminen, mitä stressaan ja tulen stressaamaan. Aina, ja ikuisesti, aamen. Se on vaan niin päivästä kiinni että meneekö hyvin vai ei vaikka kuinka koittaisi tehdä helpoksi Caralle omalla liikkeellään, äänellä tai kehonkielellä että tule.
Luojan kiitos huomiset kisat ovat viilennetyssä hallissa, eihän tuolla pihalla jaksaisi mitään tehdä. Sen puolesta kiittelinkin tuossa yksi päivä kun viime viikonlopun ulkokisojen rata oli niin 'helppo' ettei koira kerennyt väsähtämään kesken rataa kun oli jo valmiiksi niin turta.

Jottei elämä olisi helppoa niin kisoihin mennään siis 'suoraan' yövuorostani. Onneksi rataantutustuminen starttaa vasta klo 15.00 joten kerkeän nukkumaan 'ne normaalit' unet ja tekemäänkin jotain ennen kisapaikalle lähtöä, joka sijaitsee n. 5km päässä meiltä. Huh.

Sama jatkuu sitten sunnuntaina kun suuntaamme hämeenlinnaan, pitäkee peukkuja että menee radat hyväksytysti läpi! Täysiä pisteitä ei lähdetä hakemaan (se on selvää) mutta hienoahan se olisi jos menisi niinkin hyvin. En vielä tiedä ilmoittaudutaanko loppu kuun Hyvinkään kisoihin, mieli kyllä tekisi, mutta tuntuu että nyt tekee vaan mieli heppaila meidän uuden lauman jäsenen kanssa.
Pian loppuvat meillä vakkaritreenit ja en tahtonut varata paikkoja talvikaudelle, kun Cara pitäisi steriloida ja muutenkin treeni/kisatauko on kohdillaan näin onnistuneen kisakesän päätteksi. Vuoden vaihteen jälkeen aletaan sitten taas takomaan niin pirusti!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Ylöjärvi 09.08. Rallytoko ALO (RTK1)

100/100p.
ALO 2. 
Aika 1:18

Voittaja päihitti meidät olemalla neljä sekuntia nopeampi :D Voi mun tappijalkaa ♥
Se ei haittaa, me saatiin paras tulos ikinä, hyvä mieli ja loistava kisakokemus!

RTK1 tunnus haettiin siis näistä kisoista mukaan ja seuraavana olisi ensi lauantaina AVO luokassa meille paikka Riihimäellä.


Rata oli lyhyt, vain kurveja ja kaksi pysäyttävää. Luokat olivat sopivan kokoiset ja rataantutustuminen meni kivutta, siinä missä odottelukin. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja pidin visusti mielessä etten pyydä Caraa tekemään kuin seuraamista ja eteenmenoja ennen kehää.

Emme olleet treenanneet mitään kuluneella viikolla ja toivoin sen motivoivan koiraa antamaan kaikkensa namiensa eteen. Lahjattomat treenaa vai miten se meni?
Kehässä Cara olikin alkuunsa sangen tahmea. Näin mielessäni kuinka pisteet ropisivat kontaktin puutteesta mutta samalla mietin että 'ihan sama, kunhan ei mee alle 75 jotta saadaan tulos'
Sitten totesin että nyt toi koira kuulolle ja äkkiä ja oikeasti nostin katsee ylös ja pistin kehumiseksi. En ollut kuullut kehässä aiempien suoritusten aikana niin paljoa puhetta kuin pidin Caralle tuon vajaan puolentoista minuutin aikana ja naureskelinkin välillä että minähän idioottina nuo tuomaritkin minua pitävät.
Tehdessämme peruutuksia kuulin kuinka joku arvostelijoista höpötti toiselle että noin sitä koiraa kuuluu kehua, kato nyt kui reipas!
En voinut muuta kuin täristä jolloin Carasta huomasi että sekin jostain syystä reipastui ja tahti alkoi näyttää taas lupaavalta.

Viimeisenä tehtävänä radalla oli askel oikealle, joka tuli paremmin kuin hyvin meidän vikalle ALO radalle. Se meni ilmeisesti oikein hyvin, ei siis virheitä tästäkään. Hieno Cara!


Olimme saaneet vielä arvostelulomakkeeseen kommentteihin että Hieno suoritus hihnakäsittelyä myöten!
Arvostelunhan tekivät siis nyt ns. kaksi tuomaria, ylituomari ja ylituomariharjoittelija joten pakko se kai on uskoa että hyvin meni kaikin puolin :)


maanantai 3. elokuuta 2015

Ylläreitä

Cara kävi tänään maanantaina isukin kanssa ell luona. Halusin varmuuden ettei verestä löydy tulehdusta ja sulkea valeraskauden pois. Tulehdusta ei löytynyt, eikä niinkään valkeraskautta vaikka tyhmää galastropia sitten kuurin antoivatkin (mä niin en tykkää tosta lääkkeestä), mutta uutena löytyi hiivaa tassuista johon sai lääkkeen ja kaulurin.

No ei onneksi siis mitään vakavaa, toivottavasti lääkekuurit purevat ja Cara palautuu omaksi ihanaksi villiksi itsekseen syksyn edetessä.

Saatiin tänään ylöjärven kisakirje ja lähtölistat. Zoomailin puhelimella josko meitä olisi corgisteja enemmän kuin Cara ja ilokseni huomasin että Manu lähtee kisaamaan ALO luokkaan emäntänsä kanssa! Kiljahdin riemusta kun ns. tuttujakin pääsee paikalle! :) Myös hieman kisavietti nousi, onhan Manu taitava moniosaava harrastekoira, tässäpä taas haastetta meidän viikonloppuun.

Ylöjärvelle lähdetään kuitenkin hyvillä mielin. Treenaamaan ei kauheasti keretä ja toivon että s enostattaa myös Caran halua tehdä viikonloppuna entistä enemmän töitä, jotta päästäisiin samoihin pisteisiin kuin aiemminkin. Keskiviikko-torstai olen kiinni tallilla, ja suunnittelinkin että nappaan torstai aamuksi kylttejä mukaan ja mennään kentälle kokeilemaan miltä se treeni maistuu ennen kisoja. Jos vältyttäisiin samanlaiselta draamalta kuin ennen viime kisoja.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Pahalta näyttää

Meinaan pissivaivojen kanssa.

Edelleen koiralla aamupissaa vetkutetaan viimeiseen saakka ja on vähän hankalan näköistä joten.. Mun on pakko kai luopua raa'asta ja vaihtaa kalliiseen liuotin nappulaan. Olen kuitenkin päättänyt että nameina saa keitettyä kanaa ja sisäelimiä. Muuten ei tuu kyllä mitään. Jos nyt siis ruokaa pitää vaihtaa!

Näytehän me viedään vasta ensi viikolla kun antibiootit loppuu, mutta mua hieman epäilyttää että onko ollut minkäänlaista apua kun tuntuu että koiran vaivat on täysin samanlaiset kuin silloin kun kiteet taas todettiin. Samoin Cara narskuttaa niin pahasti toista etustaan että se on edelleen hiukka turvonnut ja punertava, joten siinäkin joku pahuksen tulehdus siis, ehkä.
Tänään mietinkin voisiko pissasta löytynyt tulehdus olla samaa kuin tassussa eli pöpö löytyisi verenkierrosta?

Hieman raivostuttava tilanne. Muuten koira on kyllä pirteä, mitänyt hihnassa kävely on maailman vastenmielisin asia kun voisi jolkotella vapaanakin..

Huomenna sunnuntaina on luvattu aika kurjaa ilmaa, joten koitan pitää hieman sisätreeniä Caralle AVO luokan kylteistä ja koitan saada kuvattua venyttelyvideon, - eihän sekään ole ollut suunnitteilla kuin vasta vuoden päivät..

torstai 23. heinäkuuta 2015

Jotain iloa on itkussakin

Alkaa pikkuhiljaa hahmottua ensi kuun suunnitelmat. Ja kylläpä on ollut tehokas viikko meillä!

Ensiksi kehuttakoon koiraa, josta on moneen!
Maanantaina rt treenit meni ihan nappiin, keskiviikkona ratatreenit meni ihan nappiin (VOI luokan kyltit oli Caran mielestä iha lällyjä, itse raavin pari kertaa päätäni)
ja tänään torstaina agilitytreenit meni ihan nappiin! Kyllä ohjaaja on happy kun koira kerää kehuja (ja katseita). Tosin meidän vetäjä Miia varmaan tarvii meistä kohta jo hermolomaa, kun 'joutunut' melkein kolmena peräkkäisenä päivänä meidän puuhia katselemaan, haha.
Onneks tulee viikonloppu väliin ja ensi viikolla onkin omatoimi treenejä kun ei valmennuksiin päästä.

Kisarintamalta myös positiivista: Hyvinkäälle piti mennä tekemään alokas luokan rata ilman nousu mahdollisuutta seuraavaan luokkaan (ja näitä kisoja mä odotin kuin kuuta nousevaa keväästä saakka, pahus), mutta kuin ihmeen kaupalla päästiin vielä Ylöjärvelle kisaamaan ALO luokkaan, ja näin ollen RTK1 häämöttää parin viikon päässä - iha huisia! Ja mun tuurilla koira ottaa hylsyt lähtö kyltillä.. ;D Pessimisti ei pety!
Sitten olisi 15.8. tarjolla myös kisapaikka, ja nyt sormet ja varpaat ristissä että AVO luokassa! Tosin kyltit on osittain vielä hepreaa mut hei, haittaakse?

Caralla loppuu ensi viikolla antibioottikuuri ja saadaan selkeyttä taas noihin kiteisiin. Vielä hieman aristelee erityisesti aamupisuilla, mutta ymmärtäähän tuon kun itsekin aamulla joka paikka iha tukossa.. Meillä kyllä huomattu kotona ja tallilal että Cara on ollut paljon pirteämpi. Jostain syystä kuitenkin narskuttelee tuota toista etutassuaan ja saakin siihen kohta betadine hauteen (kunhan tästä istumaltani ehdin).

Nyt pitäisi kerätä tosiaan luunsa ja siirtyä keittiöön tekemään lisää marja mössöjä että saadaan kaikki ilo irti puolukoista ja mustikoista. Mutta ensin se betadine haude..

Meille on myös tulossa toivon mukaan ensi kuussa perheenlisäystä, mutta siitä sitten kun asiat tässä alkavat selventyä ;)

Kiva viikonloppua! Itse ainakin odotan innolla että pääsee töihin näin vapaiden jälkeen (not).

maanantai 20. heinäkuuta 2015

SM joukkueeseen?

Tänään meidän 'valkku' Miia tuli vielä juttelemaan onnistuneiden treenien jälkeen:
'Mun onkin pitänyt sulta kysyä että olitko huomannut että NoDo etsii vielä SM -joukkueeseen jäseniä? Et saittuis olemaan kiinnostunut?'

Keräsin ihan ensimmäiseksi leukani lattialta. Ja kerroin että olen kyllä huomannut ilmoitukset ja ajatellut että ne on jotain tosi taitavien koirien ja ohjaajien juttuja, eikä meillä olisi saumaa moiseen.
Miia kertoi mitä meillä pitäisi olla sitten suoritettuna, jotta joukkueeseen voitaisiin hakea:
RTK1 ja yksi hyväksytty AVO suoritus alla niin tsäänssit ois hyvät!
ALO ei siis käy koska olemme vain yhden hyväksytyn päässä luokan noususta. Lisää säännöistä voi lukea täältä.



Joukkueessa olisi jo kaksi ALO, yksi AVO, sekä yksi MES luokan (mun suosikki, nahkis Capu ♥) kisaajaa ja nyt meilläkin olisi siis vähän jalansijaa jos vaan kiinnostaa lähteä kokeilemaan.
Purin hetken hammasta ja lupasin pohtia asiaa. Olin kieltämättä otettu että Miia tuli asiaa minulta kysymään :)


Mä nyt puntaroinkin täällä että 'kannattaako' meidän lähteä tähän tänä vuonna. Haku on käynnissä, meillä seuraavat kisat vasta elokuun alussa ja seuraavista ei vielä tietoa kun emme voi sääntöjen mukaan ilmoittautua AVO luokan kisoihin. Cara oli tarkoitus steriloida syyskuussa, jolloin pitäisi siis treenata vielä nii hitokseen kovemmin.

Hirveä hinku tietysti lähteä kokeilemaan, mutta säännöt on sääntöjä.


Meillä Caran kanssa siis kuitenkin tavoitteena kisata SM joukkueessa joskus, jonka vuoksi tästä aika tohkeissani olenkin.
Jos nyt laraisi vielä kerran säännöt läpi ja istahtaisi alas pohtimaan.
Vielä kerran..

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

VK 29

Ma 13.07.
Rally treenit Hyvinkäällä.
Tehtiin yksitellen vähän niinkuin 'kuntopiiri' -periaatteella tehtäviä. Mukaan mahtuivat hypyt (sarjat ja yksittäiset), askel oikealle, istu, askel oikealle istu, istu käännös oikeaan istu, istu askel, käännös oikeaan istu, peruuttamista
Caralle propsit kun jaksoi taas yllättää. Saatiin tosi paljon vinkkejä askel oikealle treenaamiseen, eikä se kyltti enää pelotakaan niin paljoa kuin aiemmin :) Miia osasi neuvoa ja ohjata niin, että tämmöinen jännättäjäkin pystyi huokaisemaan helpotuksesta. Käytiin treenien jälkeen vielä kaverini luona ilta kahvilla missä Cara sai maistaa makoisia mansikoita!

Ti 14.07. Onnea Allimac's U -pentueelle ♥
Paljon onnea pikku pemulle, jo viisi vuotta mittarissa ♥ Aamulla käytiin köpöttelemässä jonka jälkeen Cara jäi kotilaiseksi ja lähdettiin kaupoille miehen kanssa. Käytiin hakemassa omia ruokia ja Caralle hieman kakkutarpeita ja synttärilahja.

Väsättiin miehen kanssa illalla Caralle huima viis vee kakku! Kyllä näytti maistuvan :)

Uusi lelu oli ihan pop ja sitä piti heitellä kissaa päin, minua päin ja iskää päin. Luojalle kiitos joku on keksinyt tuollaisen 'vinku stopin' ja säästyin päänsäryltä!

Ke 15.07.
Cara kotilaisena, itse kun viihdyin tallilla aamuvarhaisesta iltamyöhään. Miehen kanssa ovat käyneet lenkillä ja syöpötelleet leikin ja sohvalöhöilyn ohella :)

To 16.7.
Tarkoitus oli lähteä iltasella agilitya treenailemaa,n mutta kissasiskon rokotukset olivat iltapäivällä ja aikaa vierähtikin odotettua enemmän Caran pissanäytteen analysoinnin takia. Lopulta kun tulos ei ollut miellyttävä ja vedin herneet nokkaani niin päätin suosiolla perua treenit ja lähteä Caran kanssa ajelemaan ensin Oittiin ja sitten vielä kotitallille.

Pe 17.7.
Ollessamme sportian aleissa sain puhelun EHEL istä. Caran pissaa oltiin seulottu, sieltä oli löytynyt kiteiden seasta jokin bakteeri muttei tietoa mikä. Koska päällä oli myös tulehdus niin antoivat antibioottikuurin 'kokeile tätä'. Paloi kiinni ja kuuntelin vain ell ohjeet hampaita narskutellen. Kuurin jälkeen viedään uusi näyte ja samalla selviää täytyykö vaihtaa nappularuokaan.

La 18.7.
Tallipäivä. Oltiin aika pitkälti koko päivä tallilla. Kotona Cara änkesi syliini ja kuorsasi autuaasti, edes kissasisko ei saanut tulla meidän päikkyjä häiritsemään ♥
Mulla on ollu pari päivää ihan hirveät tunnon tuskat kun en ole yksinkertaisesti jaksanut/ehtinyt lähtemään lenkille koiran kanssa. Joko oon nukkunut liian myöhään, oon kiukutellut jolloin ei yksinkertaisesti voi lähteä kun koiraan söteilee mun paha mieli ja kävelystä ei tule mitään tai sitten ollaan oltu tallilla. Ja toiseksee harmittaa kun jouduin perumaan kaikki muut paitsi maanantain treenit tältä viikolta vain siksi että mua on kiukuttanut niin paljon.
Huono koiran omistaja.

Su 19.7. 
Tallilla taas. Satoi paikka paikoin vettä mutta pystyttiin olemaan ulkona moitteetta.
Carasta on tullut kauhea mamma -fani. Se ei millään tahtoisi päästää minua silmistään ja punkee syliin ja kainaloon aina kun tilaisuus tähän avautuu.
Tänään päikyt kuitenkin piti nukkua lattialla.. Neiti oli löytänyt tallilla lenkillä kissankakkaa ja pörrännyt siinä, m m mm.
Ihmettelin autossa että haisenko minä oikeasti noin pahalle tunnin treenin jälkeen, mutta kun päästiin kotiin ja otin Caralta pantaa pois tarttui käsiini jotain ruskeaa ja haisevaa..

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Ja taas..

.. ei heikko hermoisille, nyt en säästele kirosanoja (vaikka parhaani yritän)..

Mimosan rokotukset oli tänään. Kissa yllätti ja käveli itse koppiinsa pienen suostuttelun jälkeen. Vältyttiin tappeluilta ja pissakakka episodeilta. No siinä ne hyvät uutiset.


Vein Caran pissanäytteen samalla tutkittavaksi.
Koira kun nostelee sitä koipeaan, pissaa tiuhaan ja juoksut on olleet kk sitten niin pelkäsin että struviittikiteet on uusiutuneet. Olin oikeassa.
Nyt kiteitä oli toooosi paljon ja tulehdussoluja (?!) löytyi myös ja ne lähtivätkin sitten seulontaan. Tieto tulehdussolujen arvoista saadaan vielä paremmin selville, kunhan tulokset tulevat parin pvän sisällä. Oon niin kiukkunen että henki just ja just kulkee.

Purskahdin melkein itkemään kiukultani kun ell tuli kertomaan että kiteet oli nyt tosi aggressiivisesti lisääntyneet ja tulehdussolut on huono juttu 'nyt pitäisi oikeasti siirtyä liuotin ruokaan, ei tässä oikein ole enää muuta tehtävissä' No muttakun. Kiukkusin miehellekin kun koitti saada minua ostamaan ruokapussin.. Tämäkin ehti sitten jo suuttua odotellessamme laskua. Jumalauta että voi olla vaikeaa näille!
Olin juuri aukaisemassa raivoissani leipäluukkuani raakaruokinnan monipuolisuudesta jolloin ell toppuutteli että tietää Caran syövän vain raakaa, mutta se ei välttämättä ole enää tässä vaiheessa se paras vaihtoehto. 'Meillä ei ole paljon tietoutta tai kokemusta itsellämme täällä raakaruokinnasta, siksi suosittelemme lääkeruokintaa. Mikäli haluat kokeilla poistattaa kiteitä raakaa syöttämällä niin 3vk päästä uusi näyte ja sitten selviää auttoiko. Jos ei niin sitten on oikeasti mietittävä jo koiran terveyden tilaa.'


Selvä. Sittenhän me tuomme 3 viikon päästä uuden näytteen ja jos pisuli ja koira eivät ole tervehtyneet niin vedän kyllä raivoisan itkukohtauksen (uudelleen) ja ostan sen helvetin liuotinruokasäkin ja en enää ikinä mitään muuta koiralleni voikaan sitten syöttää.
Ihan älytöntä kun ko. ruoan kanssa et voi syöttää yhtään, mitään muuta kuin niitä nappuloita. Joo onhan sitä märkää samalta merkiltä mutta mitä se koiran elämä on jos syödään samaa safkaa seuraavat 10vuotta veden kanssa? Ei nameja, ei lihaa. Ostaako villikoirat, sudet, kojootit, ketut, hyenat tuolla luonnossa jostainnappulasäkkejä että saavat syödäkseen?!
Voi järki hoi älä jätä. Tekee jo pahaa edes kirjoittaa tätä tekstiä koko aiheesta kun harmittaa niin vietävästi!

Mitä tapahtuu meidän treenaamiselle? Entä Caran turkille, kynsille ja iholle? Entä mielelle? Entä selälle kun lisäravinteetkin on myös ei -listalla?

Tää ois helppo tilanne jollen olis allekirjoittanut raakaruokinnan nimeen ja jos koira ei tarvitsisi sitä magnesiumia ja b-vitamiinia ja msm jauhoa ja chiaa pysyäkseen hyvinvoivana. Toisaalta, enhän tiedä vaikka joku noista olisi kiteet aiheuttanutkin (epäilen hyvin vahvasti). Ja jos ne namit ja satunnaiset luut yms olisivat sallittavia! Enhän mä voi viedä tuota koiraa enää kylään kellekään siinä pelossa että se imuroi lattioilta murusia tai lapset/vanhemmat antavat sille hiukopalaa (mikä on kohtuuden rajoissa sallittua, jopa meidän perheessä suotavaa)


3 viikkoa ei ole aika eikä mikään, mutta itsellä on positiivinen fiilis asiaan - kyllä me onnistutaan se pissa laimentamaan ja kiteet taas seläyttämään.
Jos ei, niin sitten tosiaan ei. Koirani parasta ajattelen, mutta sen verta lupaan, että jos liuotinruokaan joudumme siirtymään saa minun koirani treeneissä keitettyä kanaa ja juhlapyhinä syödä ihmisten ruokaa.

Itkuisin terveisin,
luonnollisuutta vaaliva koiran omistaja

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

VK 28

Ma 06.07.
Aamulla mamma oli törkimys ja keskeytti pienen pemun unet aamu 8 saapuessaan töistä. Olipahan nolona kun kerkesin eteiseen saakka.

Päivällä oli onneksi jo vähän viileämpää vaikka aurinko paistoikin täydeltä taivaalta. Uskalsi lähteä pyöräilemään Caran kanssa ja hilpaistiinkin sellainen reipas lenkki johon sisältyi kaksi spurtti pätkää. Cara juoksi mielellään joten ei ainakaan (taaskaan) haittaa tuntunut olevan.
Kotona Cara jäi nököttämään vessan ovelle joten komensin sen viileään suihkuun jossa siis huuhtaistiin 'muka hiet' kainaloista ja vatsan alta. Kyllä helpotti! Heitin vielä bot Caralle 15min ylle ja leikkasin kynnet siinä sivussa.

Käytiin vielä kävelylenkillä ennen rally treenejä. Treeneissä Cara oli alkuunsa kovin vastahakoinen mutta kun se pääsi tunnelmaan (ja leikittiin vähän pitkästä aikaa treenipaikalla kotoa tuomallani lelulla) pääsi se hyvin tunnelmaan ja treenit sujui moitteetta. Onneksi, koska lauantainahan me mennään jo taas kisoihin eikä olis varaa siellä tyriä motivaation kanssa niinkuin viime kerralla kävi.

Miia oli tehnyt meille radan jossa pointtina olivat tempon vaihdot. Tulivat kyllä tarpeeseen. Meidän viime viikon seuraamistreenit olivat olleet hyödyksi, nyt Cara ei ekalla kiekalla niin etuillut / kulkenut vinosti, mutta toisella kierroksella (kun se ne kyltit taas muisti melkein jo ulkoa) se lähti kiilailemaan namien toivossa kun tiesi tosiaan mitä tuleman pitää.
Nyt vielä loppu viikko vahivistellaan tuota seuraamista käsiavuin eli vähän vielä malttia pitäisi saada parannettua ettei tule kolareita. Enitenhän tosiaan pelkään että joku kaunis kerta Cara juoksee edelle ja kaadun koirani päälle.

Miia kyseli vielä treenien lopuksi olinko kiinnostunut osallistumaan heinäkuun lopussa rt ratatreeneihin läyliäisissä, totesin että ollaan jo ilmottauduttu :-)

Ti 07.07.
Aamulla nukuttiin myöhään ja noustiin lopulta puolen päivän jälkeen ylös.
Ensin hurjasteltiin juoksulenkin muodossa naapurustossa ja pakkaannuttiin sitten autoon ja kurvattiin Mustiin ja Mirriin hakemaan Caralle sadetakkia.
Olisin tahtonut ostaa neidille turkoosin Rukan tai Hurtta malliston hieman parempaa materiaalia olevan manttelin mutta voin kertoa, että kun olet kokeillut 10 eri kokoista ja näköistä sadetakkia noin epäluonnollisen malliselle koiralle niin ostat lopulta sen ainoan, sen rumimman värisen yksilön, joka vain yksinkertaisesti menee koiran ylle (vaikka jäikin hieman ylimääräistä kainalon alle jne).
Mukaan lähti siis maksan ruskea kokoa 50 Rukan sadetakki. Kyllähän toi asiansa ajaa mutta hyi että miten ruman värinen se onkaan!
Takki episodin jälkeen kruisaltiin Lopelle kuurosateiden saattelemina (kormussa paistoi aurinko..) ja käytiin äidilläni syöpöttelemässä.

Äitini luota mentiin suoraan Toko-treeneihin Läyliäisiin. Sateesta huolimatta meillä oli fiilis hiukka parempi ja käytiinkin Miiaa odotellessa hölkkäämässä vielä kaverin kotitalolle ja takaisin (talo sijaitsee 100m päässä treenipaikasta :) Onneksi kävin hakemassa tuon takin, muuten ei olisi kyllä tullut yhtään mitään!

Alkuunsa harjoiteltiin luoksepäästävyyttä ja paikallaan oloa. Sitten yksitellen luokse tuloa ja käskyttämistä pitkällä suoralla. Vimpaksi tehtiin kapulalla kiinni pitoa mistä opittiin vähän jotain uuttakin!
Tehtävät vaikeutuivat pikku hiljaa ja pysyivät kuitenkin sopivan haastavina, ei liika vaikeita tehtäviä vaan jokaisen tasoon sopivia vaikka kaikki koirat taisivat olla enemmän tai vähemmän jo kisanneita tässä lajissa, toisin kuin Cara. Meille paljon uutta ja sovellettavaa kyllä jatkoa ajatellen! Tämmöistä 'tiukkis' -treeniä on kieltämättä kiva tehdä silloin tällöin että muistaa, miksi me päädyttiin rallytokoon.
Treenien jälkeen ajettiin vielä suoraan tallille ja kävin ratsastamassa sillä aikaa kun Cara veteli hirsiä tallinpitäjän miehen kainalossa sohvalla :)

Tokoa voisi harkita lisättäväksi talvikauden NoDo -valkkuihin, mikäli siis innostun ja kausikortin taas hommaan elokuun lopussa. Elokuussa aletaan himmailemaan kisojen suhteen kun Cara pitäisi tosiaan tänä vuonna steriloida ja kyllä tuo ansaitsee kisa/treenitauonkin syksyllä :)

Ke 08.07.
Sangen epätasainen sää kiusoittelee meitä Riihimäkeläisiä - hetken sataa vettä, sitten paistaakin taas aurinko ja lopulta taas armoton sade.

Ajatuksena oli käydä juoksemassa Caran kanssa vankilanlenkillä (5km) mutta totesin, että parempi jos päästäisiin hiekalle juoksemaan ja valitsin Taipaleen kaupunginosan tälle päivälle. Matkaa meille taisi tulla juosten yhteensä noin 1km mutta lenkki kokonaisuudessaan kattoi n. 3km matkan. Aurinko paistoi paikka paikoin vaikka lähdettiinkin pienen tihkusateen saattelemina matkaan.

Ilma muuttui matkalla todella raskaaksi ja juokseminen oli sangen vaivalloista kotiinpäin viimeisen 20min. Annoin Caran hölköttää omaan tahtiinsa takanani ja juoda jokaisesta lätäköstä joka vastaan tuli ja yhteen hieman syvempään pyysin sen jopa menemään maata jotta saa vatsan alustaansa hieman viilennettyä.

Kotona venyteltiin ja laitoin Caralle vielä botin selkään. Ennen töihin lähtöä käytiin vielä ulkona ja Cara oli kyllä sen oloinen että 'voi ei joko me taas mennään?' :D

To 09.07.
Tallipäivä. Tarkoitus oli ratsastaa mutta kentälle päästyämme vuokrahevoseni ilmoitti että 'ohop kenkä tais irrota'.

Käytiin ekaa kertaa treenailemassa sitten kentällä Caran kanssa ihan kylttejä.
Liekö ollut hiukka kuuma, liikaa puuhaa tallinpitäjien luona vai mikä, kun koira ei suostunut mm. seuraamaan sivulla, tai ei oikeastaan ollenkaan. Ei tulemaan luokse, ei istumaan, ei mitään - taas.
Ohjaajalla meni herneet takaraivoon heti kun pyysi koiransa sivulle ja seuraamaan, mitä ei siis koskaan tapahtunut, joten voin kertoa ettei treenaamisesta tullut mitään muuta kuin tulta ja tappuraa. Näissä tilanteissa toivoo että osaisi antaa asian vain olla, eikä tehdä tilanteesta sen suurempaa numeroa mutta koska olin vaivalla roudannut tavarat kentälle, koonnut 10 kyltin radan kartioineen kaikkineen niin kyllä siinä pari kirosanaa taisin laukoa ja napata koiraa rinnuksista (hyihyi).
Hyvin epätoivoisesti yritin saada Caraa innostumaan, mutta se vain katsoi minuun kuin sanoen 'mä en ihan oikeasti jaksa'.

Hermoromahdus, kamat kasaan ja koiraa uittamaan ojaan paremman lätäkön toivossa.

Jätin meidän kartiot kentän reunalle, jos vaikka joku toinen päivä onnistuisi.

Pe 10.07.
Käytiin aamulla pyöräilemässä. Ihan helppo lenkki, mutta Cara se vain pinnisteli taas menemään vaikka pyysin menemään ravia pyörän vierellä. Ihan sama, olin edelleen suht kiukkuinen eilisestä treenaamisesta, tai siis sen yrittämisestä. Epätoivoisena venyttelin Caran läpikotaisin, bot selkään ja kipulääkettä aamuruokaan varmuuden vuoksi. Kaikki konstit oli nyt otettava käyttöön.
Nakkasin koiran hoidon isännälle ja painelin itse tallille. Purkasin pahaa mieltä suureen turvekasaan ja pohdin vain, miten saisin koiran toimimaan näin päivää ennen kisoja.

Tulin kotiin vasta illan suussa, soitin parit itkupotkuparkuraivari puhelut ja totesin sitten että ei auta
kuin yrittää naksun kanssa jotain ihan lällykkä juttuja. Istumista, eteen menoa, maahan menoja.. Sitten pikkuhiljaa sivulle menoa ja siitä seuraamista. Ei tehty näitä kauaa ja vedin ihan tyhmät yliöveri kiljumis kehumiset joita en itse siis suosi. Koirakin vähän ihmetteli, mutta kun sai 'teollistanamia' niin tuntui että se pikkuhiljaa alkoi taas kulkemaankin.

La 11.07.
Kisapäivä. Tästä oma postauksensa mutta alla tiivistetysti jollei halua lukea meidän kisapäivän diipadaapailuja :)

Aamulla käytiin pyöräilemässä. Cara pääsi spurttaamaan ja kuinka hienosti mun koirani osaakin juosta! Mitään vinttikoiraa tarvii peekele :D

Ajeltiin miehen kanssa Ylöjärvelle 1h 28min. Sade oli juuri loppunut ja talkooväki siirsi kehää lätäköstä kuivemmalle alueelle.
Vuoronumeromme 36 tuntui olevan vain hamassa tulevaisuudessa.
Kun rataan tutustuminen oli ohi otin hieman seuraamista Caran kanssa ja tuntui että se meni paremmin kuin hyvin.
Rata suoritettiin hyvässä kontaktissa ja kaksi virhettä sieltä tipahti (-1p.) Lopputulos 98/100p riitti ALO luokan 2. sijaan, super Cara!

Päästiin lopulta lähtemään ja kruisailtiin kotiin vaihtamaan vaatteet ja ruokkimaan kissasisko ennenkuin lähdettiin vielä Lopelle saunomaan.

Su 12.7.
Tallipäivä. Cara sai ensialkuunsa rapsut tallinpitäjiltä hienosta suorituksestaan lauantain kisoissa ja puuhailtiin sitten ulkona ja tallissa. Pomppasin itse vuokraheppani selkään ja tallinpitäjä Terhi talutti Caran kentälle.

Kentän reunalla kävi piipahtamassa myös naapurin bullterrieri Martta, mutta sovittiin että Cara pääsee häntä moikkaamaan kun on minun kanssani eikä Terhin, jotta säästytään isoimmilta ongelmilta.
Martan ilme oli korvaamaton isäntänsä hoputtaessa kotiin päin 'Mutku mä haluun!'.

Ratsastamisen jälkeen Terhi lähti Caran kanssa tallille ja kävin vielä yksinpäin ratsastamassa lähimaastossa.

Kotona Cara sai ansaitusti ihan vain levätä. Sen verta se on nyt töitä taas tehnyt että kyllä uni on maittanutkin!

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Ylöjärvi 11.07. Rallytoko ALO

Cara tänään ALO -luokan toinen pistein 98/100 
Ylöjärven kisoissa :)

Aamulla käytiin pyöräilemässä. Koska koira näytti tahtovan lisää vauhtia niin sitä se myös sai - mentiin ihan täysiiii hiekkatienpätkä läheisellä puistotiellä. Cara koitti alkuunsa pitää kontaktia mutta käskin vain että 'kotiin mene mene mene!' ja se juoksi kuin greyhound konsanaan! Upean näköistä kyllä nähdä oma selkävammaisensa juoksevan niin hienosti jokaista lihastaan hyödyntäen. Huh!No jotta säästyttäisiin suuremmilta kuormituksilta mentiin pitkät ja hartaat loppu verryttelyt vielä ja sitten kotiin pakkailemaan kamoja.

Ajeltiin miehen kanssa Ylöjärvelle 1h 28min. Sade oli juuri loppunut ja talkooväki siirsi kehää lätäköstä kuivemmalle alueelle.
Vuoronumeromme 36 tuntui olevan vain hamassa tulevaisuudessa.

Rataan tutustumisessa huokailin hartaasti ja pitkään. Nyt pitäisi jo muistaa että käännös kyltit suoritetaan kyltin edessä, ei sivulla. Hihna löysänä ja tahti pysyy yllä kehuin ja kehon avulla, ei komentaen.
Kun rataantutustuminen oli ohi otin hieman seuraamista Caran kanssa ja tuntui että se meni paremmin kuin hyvin.
Viime kisoissa Cara uupui nopeasti, joten nyt treenasin vain sykleissä niitä helppoja juttuja lisää ja välttelin siksi 'ylimääräistä' seuraamista ennen suoritusta.

Lopulta oli meidän suoritus. Asteltiin varmoin askelin kohti kehää ja vielä ennen its kehään astumista palkkasin Caran, ihan vain siksi että se oli tullut siihen langan eteen kanssani.
Kyltit hujahtivat ohitse, pujottelu meni liiankin näppärästi ja käännökset sujuivat hihnan vähän turhankin löysällä. Koko aika muistin että koira saa olla hiukka vinossa joten en puuttunut vinouteen tällä kertaa yhtään.
Lopulta meinasin alkaa pillittämään vikoissa käännöksissä kun tiesin, että viimeinen tehtävä Spiraali oikealle tuli suorittaa juosten - tiesin että virheet tulevat siitäja niin ne sitten tulikin! Mutta uskollisesti se koira vaan seurasi hamaan loppuun saakka ja teki tehtävät kuin unelma vaikka vauhti hieman hidastuikin loppua kohden 'Täh vieläks sä mamma tahrot et mää juoksen?!'.

Video taltiointi meni hieman reisille kun mieheni ei ymmärtänyt että oli tarkoitus kuvata koko suoritus eikä ottaa kuvia välissä :P





Maalin jälkeen kiiruhdettiin kentän ulkopuolelle, missä isäntä meitä odotti hymyssä suin. Herranjesta sitä tärinää ja intoa kun koira sittenkään ei ollut vielä luovuttanut suhteeni! Upea Cara!
Palkkana autolla oli Cesarin jotain herkkuhyytelö ruokaa jota naapuriautojen koirat katselivat kaihoisasti Caran hotkiessa menemään.

Meidän luokka loppui ja omat pisteet käytiin kysymässä: 98/100p.
Olin varma että seuraavaksi kisaavissa tulee ainakin jollekin ne täydet joten pyysin saada paperit jotta voidaan lähteä kotiin. Meille kuitenkin sanottiin, että ollaan sijoittumassa, että eivät lähetä palkintoja perästä. Seuraavassa luokassa olisi lähinnä ensikertalaisia että jäätäisiin nyt vain. 'No me mennään sitte syömään'.

Caran pakkio hienosta suorituksesta :)

Kesä-Esa

Noin kaksi tuntia myöhemmin ALO2 oli saatu loppuun. Kamerasta oli loppunut akku ja meillä oli mahat täynnä heseruokaa.
Kisakirjoja alettiin palauttaa ja lopulta saimme omamme palkintojen saattelemana. Ihan mieletön fiilis kun voittajalla vain yhden pisteen ero ja kilpailu kuitenkin suht tasaista.
En voinut kuin kehua Caraa loppu päivän, niin ylpeä olin!


Päästiin lopulta lähtemään ja kruisailtiin kotiin vaihtamaan vaatteet ja ruokkimaan kissasisko ennenkuin lähdettiin vielä Lopelle saunomaan.

Kauhea tunteiden pyörremyrsky ollut tässä viimeiset pari päivää kun tuntui ettei koiraa enää yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa koko laji. Olin väärässä, koira yllätti ja mukaan lähdettiin pokaali kainalossa.

Cara on super <3 

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

VK 27

Joo o, mulla oli joka päivältä jo merkintä kirjoitettuna, mutta tämä neiti näppärä meni ja jotenkin hienosti sai kumitettua koko postauksen ja lopulta tallennettua sen! IHANAA! Kiitos blogger. 
Tästä kimpaantuneena vain muutaman sanan päivitykset. Ei pitäis ikinä kokeilla mitää pikanäppäimiä väsyneenä.. *Laitan kuvat myöhemmin*

Ma 29.06.
Rally -treenit Hyvinkäällä. Cara oli aivan kamala ja aivan jumissa. Ei osannut muka seistä, ei istua sivulla, ei tulla luokse jne. Tehtiin radan pituista rataa jossa paljon kääntymisiä ja uutena meille Istu, käännös vasempaan/oikeaan, istu joissa joko piti jättää koira, tai koira seurasi sivulla.

Ti 30.06.
Toko -treenit Läyliäisissä. Kamala sää, kamala koira. Ei ole kyllä yhtään meidän laji tuo tottelevaisuuskoulutus. Ohjaajakin hoki jokaista käskyä kuin täysi idiootti ja koira istui milloin missäkin.
Kivaa vaihtelua kuitenkin ja mielenvirkistystä!

Treenien jälkeen kävin moikkaamassa Jannia ja näin samalla viikon vanhat pikku mäykyt ja Sisin ♥

Ke 01.07.
Aamu alkoi juoksulenkillä. Ei käyty pitkällä. Lenkin lopussa käytiin läheisen koulun kentällä treenaamassa seuraamista ja seisomista.

Lähtiessämme kotoa aamulenkille Caran kimppuun hyökännyt koira oli pihalla omistajansa kanssa. Käveltiin vastakkaiseen suuntaan, mutta takaamme kuului kuinka koira murisi ja yritti päästä kauhean kolinan kanssa irti hihnastaan joka oli siis kiinnitetty pihapenkkiin kiinni..

To 02.07.
Sama homma kuin keskiviikkona, juoksulenkillä alkoi meidän aamu ja lopetettiin kentälle seuraamis treeneihin. Nyt Cara oli jo virkeämpi ja seuraaminen tapahtui sivulla ei edessä/45 asteen kulmassa jonnekin suuntan. Hiano!

Pe 03.07.
Ihan hullut hellelukemat, huh! Käytiin illalla uittamassa Cara savilammella. Aluksi hieman empi mutta kun oli pari kertaa heittänyt palloa noudettavaksi uipotteli Cara aivan innoissaan ilman ongelmia.

Lähtiessäni tallille näin kuinka Caran kimppuun hyökännyt koira, tämän omistaja ja hänen toinen koiransa olivat (taas) vapaina pihalla. Tällä kertaalasten leikkipaikalla.
Soitin miehelleni ettei vie Caraa ulos jos heidät siellä näkee. Mies kertoikin illalla kun tulin kotiin, että oli Caraa vienyt iltapissalle ja koirat olivat olleet pihalla mutta kiinnitettyinä nyt lipputankoon, mistä 'hyökännyt' koira taas koitti kauhean murinan ja kolinan kanssa päästä irti Caran nähdessään.
Ihan jees.

La 04.07.
Käytiin aikaisin aamulla jo 1km lenkillä, oli silti kovin lämmintä (+21 ja klo 08.30)
Cara vietti ansaittua vapaapäivää kotilaisena isännän kanssa.

Su 05.07.
Mamma oli vähän väsynyt ja jäi kotiin nukkumaan kun Cara lähti isännän kanssa Lopelle aamulla anivarhain autoa laittamaan. Cara oli päässyt lenkille Retun kanssa ja koirat olivat kuulemma melkein koko päivän vain loikopohtineet parvekkeella ja kommentoineet ohikulkijoita. Ne eivät olleet innostuneet vaikka takapihalle oli ovikin ollut auki - kuuma!

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

VK 26

Ei tule kalenterina, sillä meillä on ollut lusmuiluviikko Caran kanssa :)

Treenit piti perua koko viikolta juoksujen takia. Ollaankin viihdytty ihan vain kotosalla ja tallilla.
Treenaaman olisi siis päässyt pöksyjen kanssa mutta
1) pöksyt on roskissa 2) korvat on roskissa 3) fiilis on roskissa

Herkkupäivät menivät to-pe ja saatiinkin 'ihailla' häntä tötteröllä ja pylly pönössä ympäriinsä kipittelevää, ympääriinsä ulkona pissailevaa corgi narttua. Kauhean näköistä puuhaa sanon minä. Todettiin myös tallilla, että tallinpitäjän sukulaisen kaniinimäyräkoira uros on ansainnut pinkin pantansa, sillä se ei ollut kiinnostunut lainkaan Caran yrityksistä alistaa pientä koiraa pentujensa isähahmoksi (huh).

Myös työpaikkani on rajoittanut elämää tällä viikolla, muutenkin kuin langettamalla kovan työputken..
NoDo Ry 3v synttärit pidettiin viikonloppuna ja itsehän en sinne joutanut edes talkoolaiseksi, saati ihailemaan näytöksiä, koiratarvike myyjiä, kouluttajien tapaamisia yms. sillä aika kuluu töissä... Paikalla olisi ollut siis kaikkea aina kisattavien/treenattavien lajien osalta (agi, toko, rally, kaikki epävirallisia/näytöksiä) ja match show jossa huimat palkinnot. Tosi mälsää!

No ensi viikolle on varattuna jos jonkinmoista. Onneksi Caran sterilointi lähenee päivä päivältä.. (syssymmällä siis veitsen alle!)

Ja vielä onnittelut Jannille
pienistä mäykkyvauvoista! Sisi on ihan super 

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

VK 25

Ma 15.06. 
Cara Lopella. Kävin hakemassa Caralle husky -valjaat ja Ratian limen vihreät sovitukseen Mustista ja Mirristä.



..ja pari leluakin tarttui mukaan!
Ti 16.06.
Cara Lopelta. Ratian vihreät olivat Caralle täydelliset! Taakanvetovaljaissa mahalle jäi ikäväkseni liikaa tilaa ja käytiin ne Caran kanssa palauttamassa.

Iltapäivällä hurruuteltiin hämeenlinnaan moikkaamaan S ja R, ja päästiin uimaan. Tai niin luulin. Caralla alkoi monsterimenkat heti kun päästiin rantsuun eikä uimisesta ollut tietoakaan.
Koirilla oli mitä ilmeisemmin kuitenkin antoisa kesäpäivä biitsillä!







Illalla oli vielä meidän jälkitreenit jossa (onneksi) oltiin keskenämme Sarin kanssa. Treeneisä tosin ei tullut mitään merkkailun takia mutta lupasin päivitellä sitten jos ja kun edistytään. Tämä oli kuitenkin hyvä alku ja Carasta näki että kyllä se jotain ymmärsikin :-)

Ke 17.06.
Hormoonit hyrrää. Lenkkeilystä ei ollut tulla mitään joten tyydyttiinkin koukkaamaan tallille jossa päivä sujuikin leppoisasti auringosta nauttien.

Iskä tuli vielä illalla kotiin kaverin mökiltä.

To 18.06.
Käytiin Caran ja miehen kanssa tekemässä vesisateessa metsässä mäkitreeniä. Ihan mielettömän hyvä fiilis kun sai treenata oikein kunnolla (eikä tarvinnut itse juosta koko aikaa edes takaisin jyrkkää mäkeä). Koitin tehdä loppu nameista jälkeä mutta arvata saattaa että kuivanappulat ja juoksut ei sovi yhteen..

Pe 19.06.
Juhannusaatto. Käytiin Lopella syömässä iltasella ja Cara tuli kotiin nukkuilemaan kun isäntäväki hilpaisi illan viettoon.

La 20.06.
Juhannuspäivänä aamulenkki tarmottiin sateessa.Saderotsi olisi Caralle aika loistava, hieman kiukkuisen näköinen silakka oli hihnan päässä..
Käytiin taas syömässä Lopella ja kävin lenkillä siellä myös Caran kanssa.
Ilta kului kotona leffoja möllöttäen ja karkkia napsien.
Cara tosin oli paastolla ja sai vasta illalla ruoat x)

Su 21.06.
Trimmipäivä. Siistittiin tassut, putsattiin korvat ja rasvattiin nahka. Hormoonit alkaa jo tasaantua, en vielä tiedä ollaanko menossa maanantain ja tiistain treeneihin hallille. Käytiin tänäänkin Lopella, ihan vain auto vaihtamassa ja illalla olisi tarkoitus lähteä vielä pyörälenkille.
Tehokas viikko takana pakko myöntää! Ja huomenna jatkuu :-)

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

VK 24

Ma 08.06.
Aamulenkki juostiin puolen päivän tienoilla. 1km hujahti hetkessä, Cara jopa hoputti emäntää että 'nyt mamma mennään!'

Vihdoinkin ottivat myös poliisista yhteyttä rikosilmoitukseen liittyen.

Seisoin asian takana niin, että toivoin toisen osapuolen saavan kirjallisen huomautuksen, että hänen tulee pitää koiransa kytkettynä. Poliisilaitoksen virkailija olisi yhteydessä vielä maanantain aikana ko henkilöön. Se maksaako hän sakot koiransa irrallaan pitämisestä ja aiheutuneesta vahingosta, riippuu nyt vain hänestä itsestään.

Korostin itse että toivon vain rauhaa kotipihalleni ja ettei kukaan joudu enää kokemaan samaa kuin Cara.

Illalla hurruuttelimme vielä hyvinkäälle NoDo -hallille rt -treeneihin pitkästä aikaa.Car oikein kipinöi kun kuuli Miian äänen hallin oven suulla 'jes, töihin!'

Radalla keskityttiin tempoihin ja mielestäni parasta oli kun kyltit oli sijoitettu 'hieman vinoon' eikä automaattisesti suoritetty 'pötkössä'. Hyvää silmätreeniä emännälle - koira keräsi kehut taas onnistumisistaan, työmotivaatiostaan ja puhtaista liikkeistä.




Ti 09.06.
Olin ilmoittanut meidät Koirakoulu Välkyn mini kuonokursille Riihimäelle. Kaksi kertaa kuonojumppaa, aiheet vapaita.

Paikalla meitä oli yhteensä neljä koirakkoa. Aluksi Sari kyseli mitä on tehty ja mitä tahdottaisiin tehdä. Me halusimme esinehakua, kohteeksi otimme sen helpon eli avaimet.

Aloitettiin tekemällä yksitellen (naksun avulla) ihan vain positiivista reaktiota haluttuun esineeseen. Cara keskittyi liiaksi antamaan minulle vain kontaktia ja hämmentyi kun pitikin piippailla avaimia kuonolla.
Vaikeutettiin asteittain, lopulta Cara nousi avaimet hienosti jo parin metrin päästä. 
Sari naurahteli että Carasta saisi hyviä opetus videoita kun se oppii nämä hommat niin nopsasti :-) Myös Sari kehui ryhmän kuullen Caran maasta taivaisiin, on ilo kuulla että meidän panostusta harrastamiseen arvostetaan. 

Ensi viikoksi sovittiin virikkeistämisjälki -treffit lasimuseon tiluksille. Uutta ja ihmeellistä siis luvassa!



Ke 10.06.
Cara sai kesätukan, shiba inu on saapunut taloon (silakka).


Illalla pääsi vielä pesulle ja hyi että kun on terä tehnyt tepposiaan ympäri koiraa (huolimaton mama). No parin päivän päästä siisititään pahimmat skraidut.

Olen lukenut kauheita kommentteja ajelluista koirista tässä lähiviikkoina. On totta että karva suojaa koiraa mutta kyllä se yhtälailla voi haitatakin. Caran tapauksessa tästä toimenpiteestä on vain hyötyä. Vältämme hiivan, ylimääräiset kesäasukit nahalla huomataan nopeammin ja muutenkin koiran vire pysyy parempana.
Jos joku kokee että rääkkään koiraani ajamalla sen hienon karvan ja pohjavillan - tiedoksesi että koirani ei ole aikoihin näyttänyt näin tyytyväiseltä. Se kiehnää pihalla kun sitä kutittaa ja kiukuttaa, mutta ajelun jälkeen kutina on saatu kuriin ja siitä näkee että se on helpottunut.
Se on myös puolet vireämpi ja leikkisämpi ulkona ja sisällä, joten en koe että tämä 'operaatio kesätukka' on koiralleni haitaksi.. Iho saa hengittää ja karvat kasvavat takaisin 3kk täyteen mittaansa. Koiran nahka rasvataan päivittäin helosanilla. Nahalle suihkutetaan SPF 30 aurinkosuihketta, ja öttiäiskarkoitetta tarpeen mukaan.
Caran kanssa ei mennä nyt muutenkaan minnekään näytille vaan yksinkertaisesti nautitaan kesästä. Seuraavat kisat ovat kk päästä, jolloin karva on jo kasvanut hyvää vauhtia (saattaa jopa joutua lyhentämään uudestaan).

To 11.06.
Aamulenkki fiilisteltiin 1km juoksulla. Ja Carahan juoksi! Se jaksaa ihan selkeästi paremmin 1kg kevyempänä ja raikas aamutuuli mahan alla antaa lisäpuhtia jaksaa aina kotiin asti.

Päivä vierähti kotilaisena kissasiskon ja iskän kanssa. Itse seikkailin ensin kaverin luona ja sieltä suoraan vielä tallille ratsastamaan.

Illalla pidettiin pusuttelu hetki sohvalla ja käytiin lenkillä ennen töihin lähtöä. Cara sai myös arnikaa selkäänsä, jäi venyttelyt aamulla niin lyhyeksi.

Pe 12.06.
Aamuruoaksi 100g pieniä ahvenen fileitä. Hyi että mikä haju!
Päivä aukesi emännälle vasta kahden aikaan. Yövuorot on kivoja, mutta joskus niin haastavia varsinkin kun ei osaa oikein nukkua.
Käytiin raviradan lenkillä ihmettelemässä. Huomaa että tuolla yhdellä on juoksut (vaikkei enää tiputa, jäi taas tosi niukaksi..) kun kävely ei maistu ja haisuja tuntuu olevan jokaisessa heinän korressa. Cara sai olla hetken myös metsätiellä vapaana, voi sitä riemua!

Illalla käytiin vielä pururadalla. Tarkoitus oli tehdä mäkitreeniä mutta jonnet olivat vallanneet metsän ja jokaisen kivikon tai urheilutelineen päällä roikkui jos jonkinnäköistä pussikaljan kantajaa.. No mennään sitten joku toinen päivä.

Pohdin iltalenkillä miten Caralle saisi parhaiten treenattua vatsalihaksia.. Sen maha roikkuu (tissit varsinkin) mikä voi tottakai johtua hormooneistakin, mutta muuten koira on niin solakka.

Kotona huomasin lenkin jälkeen että kaulan rupi on lähtenyt 'elämään'. Ei siis märkiintynyt vaan se oli irronnut puoliksi, hyi! Varovasti tuputin betadine liuosta pumpulilla ruven päälle niinkuin yleensäkin, mutta niin se rupi sitten jäi vanuun kiinni. Alta paistoi avohaava, hampaanjälki on pienentynyt mutta kyllä siellä aika komea reikä vielä komeili.
Toivottavasti ilma pysyy hyvänä ja haava ei lähde tulehtumaan, hieman vanhaa rupea jäi vielä ympärille (olihan se jo iso ja raskas niin ilmankos irtoilee). Helosania ja happea, siinä ohjeet viikonloppuun. Tiistaina olisi tarkoitus lähteä uimaan, ei mennä mikäli haava ei umpeudu.

La 13.06.
Kaulan rupi oli lähes sulkeutunut yön aikana. Huh!

Käytiin päivällä kotitallilla miehen kanssa virittelemässä sähköjä laitumelle. Tähän asti saatu olla ilman ongelmia mutta nyt tamma varsa oli keksinyt että sähköt eivät vihreällä kuljekaan ja oli onnitunut kahden päivän sisällä pujahtamaan pois lankojen välistä pariin otteeseen. Viimeisimpänä sain kuvan klo 02 la yönä kun tamma seistä pönötti pihaton viereisen maakellarin päällä..

Cara oli käynyt huomaamattamme tutkimusmatkalla (lue: kakalla ladon takana) ja mitä ilmeisemmin löytänyt avoimet navetan talvilantalan ovet. Voin kertoa että haju oli koko loppu päivän melkoinen.

Töissä kaapissani odotti kaverini tekemä monitoimitalutin, upea ♥ Vielä kun me löydettäisiin ne sopivan malliset valjaat.

Su 14.06.
Cara lähti hoitoon Lopelle :-)

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

VK 23 Lomaviikko

Ma 01.06. 
Saatiin vahvistus vakuutusyhtiöltä omavastuista. Tosi nopeasti tuli kun yöllä laitoin hakemuksen menemään. Hyvä Tapiolan väki!

Aamulla Cara sai kipulääkkeen ja antibiootit. Käytiin raviradan metsällä aamulenkillä. Vastaantullut sakemanni ohitettiin hienosti. Täytyy vain ajatella että Cara on edelleenkin se sama koira kuin oli ennen hyökkäystäkin.
Käytiin sitten aamulenkin jälkeen (ja syötiin taas vähän välissä) kaupoilla. Cara pääsi pitkästä aikaa Riksun Mustiin&Mirriin. Paljon oli haisuja, leluja ja herkkuja hyllyt notkuen. Myymälän tytöt kävivät rapsuttelemassa Caraa hymyillen :-)
Ruokaostokset koiralle tehty, kisu sai uuden pannan ja pari lelua.

Sitten vielä 'ihmisten ruoat' ja helosania tarjoustalosta.

Kävin ratsastustunnilla illalla jonka jälkeen mentiin Caran kanssa vielä lenkille. 
Sade oli onneksi loppunut, mutta virittelin aluksi Caralle kaulaan bandana huivin haavan suojaksi.
Se ei kuitenkaan toiminut, joten tuuppasin haavan päälle paksun kerroksen helosania kosteudelta suojaamaan.
Lenkillä Cara oli vähän vaisu. Ja jumissahan tuo koko koira on... Jumppaamista pitäisi harkita lisättävän kolme kertaa päivässä yhden kerran sijaan. Harmittaa kun ei päästä pyöräilemään jotta Cara saisi laukata ja näin selkä aukeaisi nopeammin.

Illalla vielä antibiootit ennen iltaruokaa ja arnikaa tassuihin.

Maukas -ruokintalaskurin mukaan mennään tämä kesä.
Laske omat annoskokosi täällä!

Ti 02.06. 
Rohkaistuin aamulla ja kysyin vielä ukolta mitä mieltä olisi, jos hurautettaisiin Caran kanssa aamulenkki pyörällä? Ei ollut ainakaan vastaan (vastaukseksi sain että on sitämieltä että meidän pitäisi ostaa gigantista uusi tv niin saataisiin kaupan päälle polkupyörä.......)
Venyteltiin hyvin ennen ulos lähtöä ja annoin antibiootit kinkkusuikaleen kanssa.

Alku oli hieman kankeaa, Cara yritti komentaa minua alas pyörän päältä ja juoksi vinossa. Lopulta ilmoitin, että nyt sitten jatkuu tie suoraan eteenpäin. Pian se muistikin miten tämä homma toimii ja loppu lenkin Cara juoksikin taas kuin vanha tekijä. Selälle lenkki ei ainakaan huonoa tehnyt. Mielelläänhän tuo vierellä juoksikin :)

Oltiin sovittu 12 Ässän kanssa treffit tallille ja vaihdoin tietysti tallivaatteet hyvissä ajoin päälle. Kun käytin Caraa päiväpissalla meinasi itku tulla - kysyin Caralta mennäänkö kotiin ja se lähtikin yllättäen kohti autoa! 'Ei Cara et sä nyt pääse tallille' Voi pientä koira rukkaa ♥ Lupasin Caralle että illalla käydään sitten metsällä ja viikonloppuna voisi päästä käymään kotitallilla moikkaamassa tuttuja, mikäli kaulan arpi ei ole huonontunut.

Illalla käveltiin läheiselle kuntoradalle jossa käydään treenaamassa mäkiä. Kaksi kertaa ylös ja alas ja sitten kotiin, kieli pitkällä ja selkä edelleen jumissa. Tosin nyt ei tullut enää niin selkeää pupulaukkaa. Saa nähdä miten huomenna käy.

Iltapalaksi paistettiin vielä lettuja.


Ke 03.06. 
Olin ollut hieman levoton ja varasin meille NoDo -hallille korvaavan kerran agilityn alkeisryhmään.
Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin, en ollut varma miten kehä 1 päästään ja pujahdinkin ekana meidän 'normaalille kentälle' jossa tädit neuvoivat menemään ihan rakennuksen päätyyn ulkokautta josta löydän oikean oven. Jahha.

No pääsin perille ja paikalla oli meidän lisäksi kaksi ohjaajaa, molemmilla kaksi koiraa.
He olivat ilmeisesti harrastaneet agia jo pidempaan (vaikka ryhmä olikin siis suunnattu lajia aloitteleville) sillä minulta kysyttäessä 'oletko harrastanut, mikä on tausta?' vastasin 'ei olla agia harrastettu neva eva tämän koiran kanssa, Me kisataan kyllä rallyssa'
sain aikaiseksi ainakin toisen ohjaajan suusta huokauksia 'just joo'.

Meidän vetäjä oli todella puhelias ja sellainen 'räpätäti'.

Tehtiin 4 keppiä. Caraa pidettiin kiinni hihnassa niin, että vetäjä pysyi koiran takana hihnan päässä ja itse asetuin koiran vasemmalle puolelle takaa-ajavaan asentoon.  Minun piti joka kerta kun olen sanonut 'keppi' kehua Caraa jos se edes vilkaisee keppejä.
Kepit kierrettiin aina aloittaen koiran vasemmalta ja lopetus oikealle. Tämä olisi ollut helpompaa, jos Caran olisi parin ekan kiekan jälkeen olla vapaana. Se kuitenkin hokasi, että namialustalle pääsee vasta kun on kiertänyt kepit (oikein päin). Sen sijaan vetäjämme kiskoi Caraa joka kepin jälkeen taakse päin niin että kuulin keuhkojen tyhjentyvän selalisella paineella että vähemmästäkin alkaisi itsellä henkeä ahdistamaan.
Teimme tätä myös niin päin, etä olin Caran oikealla puolella.Tosi hienosti Cara hokasi miten toimitaan, ikinä ennen ole tehnyt ja 'Kepit' käsky opittiin jo siis 45 min aikana!

Kun toisten ohjaajien koirat suorittivat katselin touhua etäämmällä.
Itse saimme suorittaa keppejä puolet vähemmän aikaa, tottakai, olihan tämä kaikki täysin uutta koiralleni eikä sitä saa stressata. Mutta entäs kun vakivuorolaiset tekevät 5min putkeen keppejä ja sitten ihmettelevät kun koira turtuu eikä enää toimikaan? Oisko pikkusen liian pitkä aika yhdelle tehtävälle?
Kun yksi koirista pujahti vain yhden kepin välistä, vetäjämme sanoi että hän ohjaa koiraa ja omistaja eli koiran ohjaaja on palkkaaja.. Mikä järki? Tätä tehtiin sitten niin kauan kunnes vetäjä sai koiran menemään kaikki kepit.

En ole itse kouluttaja, en minkäänlaista kurssia saanut mutta mielestäni tällainen käytäntö on ehdottomasti väärin. Kurssin vetäjänä sinulla on velvollisuus opettaa 'oppilaitasi' toimimaan oikein. Tämäkin vetäjä olisi voinut tuttavallisen sijaan heittäytyä siihen opettajan rooliinsa ja oikeasti pakottaa koiran omistajan tekemään asia alusta loppuun kunnolla eikä vain 'vähän sinne päin' ja sitten ottaa asia omaan haltuunsa - eihän se koiran omistaja silloin opi mitään?!

Tunti päättyi ja Carasta näki että se oli helpottunut - se oli päässyt töihin ♥

'Minä pidän sinusta sisko huolen ♥'

To 04.06.
Cara pääsi Retun luokse Lopelle yökylään. Olimme miehen kanssa Helsingissä FFDP keikalla.
Kipulääkekuuri loppui, antibiootit jatkuu yhä.

Pe 05.06.
Olin aika pitkälti tallilla ja illalla kotona vastassa oli mainio, juoksunsa aloittanut maastonakki. Tää nyt tästä vielä puuttuikin.

Käytiin koko perhe (miinus kissasisko) iltalenkillä. Onneksi kaulan haava on alkanut parantua ja pian voidaan taas käyttää pantoja. Y-valjaat ottavat ikävästi kyynäriin kiinni.

Emäntä haaveilee juoksulenkeistä ja koiran turkin lyhentämisestä..

La 06.06.
Cara pääsi pitkästä aikaa käymään kotitallilla! Grilliruoka (ja heppojen leivät) maistuivat :-)

Su 07.06. 
Nukuttiin pitkään ja aamulenkille mentiinkin vasta puolen päivän aikaan.
Illalla käytiin vielä vankilanlenkki kävellen. Matkaa tuli 5km ja aikaa kului noin tunti.
Cara oli kovin harmissaan kun käveltiin 'uittopaikan' ohi, ja ei päässyt kuin juomaan vettä.
Olin kieltämättä aika ylpeä, ettei Cara tuttuun tyyliinsä vain juossut suoraan lammikkoon vaan kunuteli käskyt ja pysyi visusti poissa lammikosta!


Iltapalaksi Cara sai vielä muhkean luun, alkaahan meillä miehen kanssa taas työviikko yövuorojen merkeissä.

Kaulan reijästä vielä parantumis -kuvaa, on toi
rupi kyllä aika öllökkä..