torstai 29. maaliskuuta 2012

Tauko

Joo elikkäs vaikka lukijamääräkin on taas kasvanut viikon aikana yhdellä (ihanaa!) on pakko tähän väliin päivitellä, että blogi meneepi pienelle katkolle muuton ajaksi :-)
Riippuu tietysti kuinka nopeasti saavat meidän netin siirrettyä uudelle paikkakunnalle ja miten tavaroiden purkaamiselta keretään!

Papu lähti eilen isän ja tämän naisystävän luokse, siis ihan virallisesti asumaan. Hieman tuli suru puseroon autoa pakatessa, mutta sovittiin että tulevat meillä käymään kerran kuussa tai me käydään sitten näiden luona kyläilemässä jos eivät itse lähde. Kyllä oli työtä viimeisinä päivinä kun piti kirjoittaa eeposta Papun hoitamisesta, ruokinnasta ja lenkkeilyttämisestä! Ja jos eivät noudata niin tulee tukkapöllyä! :-D Kyllä kuitenkin sen verran luotan että tekevät niinkuin on pyydetty.

Cara oli tietysti yhtä pettynyt kuin mekin illalla kun ei Papua enää sisälle tullutkaan.

Pikkuneiti kuuntelee
Tänään illalla viiletetään anoppilaan Caran ja avokin kanssa. Huomenna haetaan avaimet käteen ja viedään jo joitain huonekaluja uuteen kämppään, jee!
Caran viikonloppu ja ensiviikon alku kuluukin sitten anoppilassa Retun kanssa. Itse täytyisi varmaan motivoitua lähtemään molempien kanssa metsään. Hitto vaan kun ei Retua voi oikein vapaana pitää (miehet...)

Huhtikuun alulle on luvassa ainakin täysin uudistunut blogin ulkoasu, uusiin lenkkipolkuihin tutustumista, ruokavalion uudistamista, lisää näyttelypulinaa ja harjoituksia ja aloitanpahan hullunkurisen kurssien etsimisenkin Toko ja Rallytoko mielessä.
Teho toko/agi päivä olisi ollut 5.4. Riihimäen kennelmajalla, mutta enpä tuonne keskellä viikkoa kykene lähtemään, pyh!

Ihanaa maan ja märän nurmen hajuista kevään alkua kaikille tasapuolisesti!

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Pahvilaatikoiden seassa

Hei ihanaa täällähän on jo 6 lukijaa! :-)

Käykääs kurkkimassa mitä meillä olisi myynnissä KLICK!

Meillä on muuttotoimet kovassa vauhdissa. Caraa jo alkaa kiukuttamaan kun pistän sen lelujakin jo piiloon ja tuhoutuneimmat roskakoriin.

Cara on ainakin sitämieltä että säkkituolista ei luovuta vaikka
mama siihen kasaisi tavaroita viiden hengen edestä,
sori vaan nappula mutta säkkis lähtee siskolle ;-)

Vielä keittiöstä astiat, makuuhuone ja vessa niin ollaan ihan valmiita lähtöön! Cara pääsee huhtikuun ekalla viikolla pariksi päiväksi anoppilaan Retun seuraksi jotta saadaan rauhassa laittaa tavaroita laatikoista ja pystyn keskittymään uuteen työpaikkaani.

Aitausta pitäisi alkaa tässä miettimään.. Tietysti odottaisi sellaista massiivista valkoista puuaitaa ja istutuksia takapihalleen, heh he! Taidetaan tyytyä muoviverkkoon, mikäli sellaista saadaan edes asentaa naapureiden "riesaksi" ;-)

Loppukuussa täytyisi vielä kerkeä madottamaan Papu ennen tämän muuttoa eteläisempään Suomeen. Caran kerkeää sitten huhtikuun alussa.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Riihimäki Match Show 18.3.

Palkintopöytä, oih
Oh! Meidän mätsärit meni odotettua leppoisammin :-) Tietysti oltais toivottu sijoittuvamme hieman paremmin, mutta olen tyytyväinen pienten koirien punaisten kuudenteen sijaankin kun koiria oli kuitenkin pienten sarjassa melkein 40. Itseasiasa koko punainen nauha tuli suurena yllätyksenä!
                      Jakun matkaan oltiin lähdetty 10 ja kotiin päin päästiin vasta klo 15 aikaan niin oltiin kyllä saatu sen päivän happiannoksetkin kasaan. Ja kyllä meitä väsytti!
                      Ehkä olisi järjestejien syytä miettiä ensi kerralla hieman isompaa järjestyspaikkaa muutenkin kun koiria oli liki 200 kisaamassa. Ahdasta oli, pakko myöntää.

Pikku pisuli kävi saunomassa

Cara valmistautui ekoihin epävirallisiinsa anoppilassa leikkien Retun kanssa edeltävänä päivänä. Neiti pääsi myös pesulle ja saunomaan, vaikka eipä tuosta paljoa hyötyä ollut kun näyttelyissä maa oli veden ja mudan peitossa. Taas on valkoinen kauluri ja pylly ihan ruskeat, huoh.

Valmiina koitokseen!

Jo paikalle tultaessa kuuli kuinka ihmiset pitivät Caraa "niin nättinä". Oli kivaa kävellä joukon keskellä, eikä itseasiassa edes jännittänyt/stressannutkaan yhtään kun Cara käyttäytyi kuin olisi jo vanha konkari.
Vikassa arvioinnissa pudotusten alkaessa takanani puhuivat kaksi Labradorien kasvattajaa, jotka totesivat myös että "kyllä toi corgi on sitte nätti". Ja pudotessamme ihmettelivät kovin miten tuomari saattoi pudottaa meidät, heh.
Varmasti tulos olisi hieman parempi, jos Cara ei olisi väsähtänyt ja todennut painellessamme pienten koirien punaisten arviointiin että "Hei mamma, onks pakko? Ois voinu jäädä jo autoon unille"
                      Tuomari passittikin kotiin lähinnä huomatessaan ettei Cara enää malttanut olla kehässä aloillaan ja varmasti osansa teki myös oma namujen käyttöni. Olen aika hyvä tuossa ja siitä tulee aina nootia :-D Omasta mielestä Caran ensimmäinen näyttelysuoritus oli kuitenkin hyvä ja kyllä me oltiin ihan hurjan väsyneitä kun kotiin päästiin!

Parin odottelua


"Nätti"

Pienten koirien kisaajanumerot 4. (Cara)
 ja 5. (Tico Vantaalta)

"Vamos!" Ja ei niin kaunis esittäjä


Inhottava pöytä
"Komeat valkoiset hampaat, hyvä purenta!"


Cara: "No ronki ny joka paikkaa sitte?!"

Hermostunut pikku nakki pöydällä,
treeniä treeniä lisää..


Huomatkaa että pöytä on jäänyt koiran taakse,
ei meinannut tulla mitään seisomisesta..


Maman namukäsi kävi tiuhaan tahtiin, äh 
Caran kanssa keskustelua, ilmeestä päätellen
Huomaa rapaiset takatassut, hyi

Punaisen nauhan saattelemana kohti
väen paljoutta, jee!
Pienten koirien punaiset kehässä, asettelua




Joukko vaan vähenee.. Ja meikäläistä alkaa jännittää!


"Nyt vaaditaan sitä pitkää pinnaa koirilta,
tässä voi mennä vielä hetki"

Tuomarin kättely nakkikuolahiekka
kädellä, noloa..

Cara ja tyytyväinen ilme!

Seuraavat esiintymiset onkin sitten loppukuusta Hämeenlinnassa, jos vain muuttorumbalta päästään lähtemään! Täytynee hieman harjoitella lisää tuota pöydällä oloa. Kävi vähän höplästi kun harjoiteltiin ennen tuomarointia kehässä: pöytä jolle Caran nostin keikahti ja piti kauhean kolinan jota Cara pelästyi ja tietysti pikkuneiti pomppasi oitis alas asfaltille... No eihän sen jälkeen sinne pöydälle saanut tätä millään, paitsi onneksi kun oli ensimmäisen arviointimme aika. Tuomari piti pöytää aloillaan toiveestani ja sanoin pöydän keikkuneen aikaisemmin päivällä.  Tuomaroidessa oli sitten vasta hankaluuksia kun piti seisottaa niin että pöytä jäi selän taakse piiloon, raasu.
                     Mutta punainen nauha nappaistiin hymyssä suin vastaan!

Vielä pieni valituksen sana:

Miksi oi miksi, ihmiset tuovat koiria näyttelyihin jotka pelkäävät kuollakseen toisia? Ja miksi koiria pitää kantaa sylissä siellä muiden keskellä? Erityisesti jos ne ärhentelevät toisille.. Argh. Vaikka olis kuinka harjoittelutilanne niin meinasin mennä pätemään yhdellekin tytölle joka naksutti koirallensa vierellämme odottaessaan kehään pääsyä. Huomasi kyllä että muidenkin kuin oman koiran pää kääntyili hermostuneesti, että "AAH NAKSU?! NAMIA MISSÄ?!"

Tyty autossa odottamassa pienten koirien punaisten
tuomaroinnin alkua, pus
Meillä on täällä kova muuttovietti jo. Pahvilaatikoita on alkanut tulla jo ihan kiitettävästi täytee olkkarin osalta. Vielä loput huoneet, varasto ja elukoiden romppeet niin ollaan valmiita lähtemään täältä :-)

Kuvia muuten mätsärissä napsi avopuolisoni, kiitos hänelle (pakon edestä kun joutui kuvia räpsimään ;-))

torstai 15. maaliskuuta 2012

Lapsia.. LAPSIA?!

No niinhän siinä kävi että oletukseni osui väärään!

Hieman vanhempi kuva, eipä ole enää
noinkaan paljoa lunta meilläpäin ;)

Oltiin treenaamassa ostarin parkissa kun kaksi pientä tyttöä kävelivät taakse ja toinen (tietysti) alkoi viheltää. En välittänyt vaan otin Caran sivulle ja päälle vielä paikka käsky odottaessani että nämä lähtisivät pois takaamme. Hetken kuluttua kuulin kuitenkin pienen äänen:
"Saisko tota koiraa silittää?"
Käännyin ja totesin että joo, mutta oottakaa että annan tälle luvan tulla. Ja voilá!

Katastrofi melkein valmiiksi katettuna:

Cara haukkuu tyttöjä kun sanon sille vapaa käskyn ja näytän että menee rapsutettavaksi niinkuin yleensä aina kirmaakin jo antamaan pusuja ja haistelemaan
Totean tytöille ettei koira ole vihainen vaan vähän ujo, ja tarjoan nakkia annettavaksi Caralle ja tytöt suostuvat
Tyttöset menevät kanssani kyykkyyn ja pyydämme Caraa luoksemme 
Hetkn kuluttua Cara vilahtaa autotietä kohti häntä koipien välissä ja lähtee vieläpä suuntaamaan kotitietä päin, ja minä perässä
Onneksi nämä tytöt olivat fiksuja ja varmasti tiesivät miten toimia kun sanoin että odottavat että tulen takaisin, etteivät lähtisi perään
Juoksen koiran perässä kohti autotietä sydän hakaten tuhatta ja sataa: Mitä jos sieltä tulisikin auto? Tai mitä jos seihan oikeasti juoksee kotiin saakka ja rupeaa pelkäämään?
Nappaan Caran hihnaan juuri ennen autotietä ja kävelytien toisella puolella tallustavia lenkkeilijöitä koirineen
ARGH!


No loppu hyvin kaikki hyvin. Vein Caran kytkettynä tyttöjen luo ja sanoin että "anteeksi mutta nyt ei ole Cara ihan oma itsensä että on tavallista ujompi. Ei ole ikinä ennen tehnyt vastaavaa, että saattaa johtua kun alkaa olla jo hieman pimeää" Johon toinen tytöistä totesi vain että "Joo tai sitten se on vaan vähän arka"
Jaaha..
No tytöt sai annettua Caralle namit ja hävisivät sitten tiehensä jonka jälkeen leikin Caran kanssa parkkipaikalla vielä hetken ja treenattiinkin vielä hieman luoksetuloa ettei nyt mene ihan puille paljaille.

Että semmoinen "jännä ilta".. Muuten olin kyllä aivan onneni kukkuloilla kun Caraa ei oikeasti kiinnostanut yhtään vaikka ohitsemme käveli pieni kokoajan haukkuva koira omistajansa kanssa ja muitakin koirakkoja/immeisiä.
Enkä ollut kyllä Caralle yhtään vihainen, en todellakaan. Halusin muuttaa tilanteen leikiksi kun tytöt olivat menneet jottei tule mitään kammoja/väärinkäsityksiä. No sain leikin ohella kyllä mojovia suukkoja ja taisinpa kerran kyykkyasennosta joutua kaadetuksi kun vähän oli vauhtia neidillä..♥ Eihän me olla noihin kääpiöhirviöihin törmätty missään pitkiin aikoihin, saati pimeämmällä.

Nakkipakki on kyllä nyt ihan täynnä - kohta vielä iltalenkeille :-)

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Maanantai leikkejä

Eilen oltiin siis anoppilassa leikkimässä Retun kanssa. Ihan kivasti meni päivä, mitä nyt tuota isoa jästipäätä saa välillä vähän komentaakin. Pihalla viihdyttiin melkein tunti lumipalloja heitellen ja leikkien nuorempien kanssa. Papu vain päätti nauttia auringosta.

Retu on oppinut metsurin hommat.. Siitä saavat kärsiä kaikki pihan
istutukset kukkia myöten :D

"ÄLÄÄÄ!"



Retu ei vieläkään raasu tajua ettei
Papu halua leikkiä niinkuin Cara :)




Ihana mies, tykkään paljon 

Vanha rouva päätti seurata pihan
tapahtumia "hieman" kauempaa


Kukkakin sai kyytiä, mutta bongaatko Caraa?


"Mama mä oon täällä!"



Caran piilo, huokaus :-D

Pomppu

Paras tilanne kuva aikoihin 





Makkaran vahtaajat