VK 22

Ma 25.05.
Aamulla käytiin jo perinteikkäästi juoksemassa 1km lenkki. Sää oli mitä mainioin.

Nyt jaksettiin molemmat jo paljon kauemmin tarpoa, ei tarvinnut kävellä kuin kerran alkuverryttelyn jälkeen. 

Aamulenkin jälkeen syötiin hyvin ja itse lähdin käymään kaupoilla Caran jäädessä loikopohtimaan kissan kanssa olohuoneen sohvalle.

Illalla ratsastustuntini jälkeen nakkasin peiton korville ja torkahdin toviksi. Heräsin miehen lähtiessä töihin kymmnen aikoihin ja nyt olikin sitten emännällä virtaa vaikka ja mihin. Tällä kertaa kohteekseni joutui pihalla pönöttävä polkupyörä.

Nappasin siis koiran, pyörän pumpun sekä lukko- ja ketjuöljyt mukaan ja mentiin pihalle mupeltamaan. Pyörä sai renkaisiinsa ilmaa, tosin eturengas edelleen puolillaan - pumppu hajosi, eh ja ketjut yms saatiin rasvattua. Sitten kerättiin kimpsut ja kampsut ja iskin Caran valjaisiin fleksin.

Käytiin alikulkusillan lenkillä, joka yleensä vie meiltä noin 60min aikaa pysähdyksineen ja tien ylityksineen. Nyt matkaan kului n. 40min.

En suinkaan patistanut koiraa juoksemaan koko aikaa vierellä, käveltiin välillä pyörään tutustuen ja vieressä seuraillen ja otettiin varmaan vain kaksi kunnon spurttia. Tarpeet tuli tehtyä ja koira oli tyytyväinen kun päästiin kotiin kolhuitta (ja mammakin).

Cara oli nyt siis ensimmäistä kertaa elämässään pyörän vierellä lenkillä ja niin hienosti meni, että mennään heti uudelleen kun renkaisiin saadaan täyttöä!:-)

Ti 26.05.
Aamulla puistikko ympäri. Jumikoira. Argh.

Lähdin käymään Hämeenlinnassa kaverin vuokrahevosta kiusaamassa ja kotin tullessa eteisessä nökötti iloinen haukku, iloinen kissa ja väsynyt mies. Hieman ruokaa napaan ja koira autoon.

Suunnistettiin sitten kotitallille, jossa meitä odotti koko kotitallin väki. Ilta kului perheen pienimmän pakoilulla ja heppojen juttuja seurailemalla. Kävin ratsastamassa, minkä ajan Cara oli sisällä sateelta suojassa. Oli kuulemma pötkötellyt sohvalla kissakavereiden kanssa ja kuullessaan äänemme taas pihalla tullut eteiseen pyörimään kuin väkkärä,

Kotona odotti iso kimpale nautaa, nams.

Ke 27.05.
Aamulla tavasta poiketen paketoin koiran autoon ja hurruuteltiin 3km päähän koirien koulutusalueelle. En saanut videoitua kun Cara sai päästellä keltaisella pellolla sydämensä kyyllydestä, iloinen nakki ♥

Aamulenkin jälkeen Cara jäi kotiin isukin kanssa. Itse suunnistin paistattelemaan päivää tallille. Illalla Cara oli päässyt vielä kävelemään raviradan lenkin isännän kanssa ja käytiin vielä ilta kymmeneltä pyöräilemässä pieni pätkä.

To 28.05.
Kotolaisena

Pe 29.05.
Aamu alkoi pyörälenkillä (1km). Cara osaa jo niin hienosti kulkea pyörän vierellä ja kotiin päin vedetään jo ihan spurtteja! :-) Ei taida olla haittaakaan tästä uudesta urheilun muodosta..

Päivä kului Lopella Retun seurava takapihalla, ihmetellen meidän puuhia autotallissa ja pihalla. Nyt on emännän autokin siivottu sisältä ja ulkoa - voi jeesus sitä hiekan määrää minkä vuoden aikana tuo auto itseensä imee..! Voisi tietysti useamminkin sen auton pesaista..
Sain asennettua miehen ja appiukko kokelaan avustuksella takaronttiin säilytys 'taskut', nyt saadaan rally kyltit kulkemaan kätevästi mukana.

La 30.05.
Caran kimppuun hyökkäsi naapurin staffi narttu.

Su 31.05.
Aamulla soitettiin eläinlääkärille aikaa Hattulaan, tehtiin rikosilmoitus ja ilmoitettiin vielä isännöitsijällekin sattuneesta.

Iltapäiväksi saimme ajan Hattulaan Univetin päivystykseen, Tutkimuksiin pääsimme neljän aikaan.
tutkittiin haavat ja avattiin hieman kaulaan tullutta kulmahampaan syvyistä reikää paremmin. Myös selkä, silmät ja korvat tutkittiin huolelisesti.

Lähdettiin antibiootti- ja kipulääkekuurin saattelemina. Kotona Cara sai pari ransua kun haettiin hesepullaa laiskuuttamme ruoaksi.
Toivotaan että haavat paranevat nopeasti eivätkä aiheuta sen suurempia huolia. Ja toivotaan myös että tämän hässäkän aiheuttanut koiran omistaja on myötämielinen ja korvaa aiheuttamansa kulut niinkuin eilen sovimme.

Vakuutusyhtiön lopullista kuittia ja poliisin sovittelua kuitenkin vaativat, joten hetki varmaan menee vielä tämän asian tiimoilla. Kummallista etteivät ihmiset tahdo kantaa vastuuta teoistansa. Itse en edes kehtaisi alkaa inttämään vastaan..

Kun hampaasta sain

Kävipä sitten niin että naapurirapun staffi oli vapaana.
Cara kytkettynä.
Yöllä.
Kyllä, se iski kiinni, kolmesti.

Cara on päällisin puolin kunnossa, nokkaa vähän punoittaa ja kaulassa on kulmahampaan syvyinen reikä jota putsaillaan. Henkinen järkytys on melkoinen.
Koska on kivasti viikonloppu, niin yritämme päästä Helsinkiin tänään katsomaan onko sisäisiä vammoja vai selvittiinkö me näin vähällä.

Rikosilmoitus tehty ja Isännöitsijään otettu yhteyttä.

Kalenteri meininkiiii

Heppablogini ulkoasun uudistamisen myötä päätin aloittaa 'viikkoblogin'.
Näin ei tarvitse ressailla postausten ajankohdista yms.

Pohdinpa tässä, että nyt kun kesä tulee, olisi varmasti fiksuinta aloittaa Caran blogissa samanlainen käytäntö. Meilläkun arki rullaa valmennusten lisäksi lähinnä tallilla ja muuten vain ulkoillen. Mitään sellaista huisin jännää ei ole nyt luvassa kun ALO luokat ovat rallyssa täynnä ja seuraaviin koitetaan päästä vasta heinäkuussa. Ulkoasuun sai vähän uutta väriä, tahdoin saman tyylin tännekin kuin ed. mainitussa..

Täten julistan että Caran blogi siirtyy nyt toukokuun viimeisellä viikolla joka sunnuntai julkaistaviin viikko postauksiin: vähemmän tekstiä ja enemmän kuvia!

Olkaa niin hyvät!

Janakkala 14.05. Rallytoko ALO

Cara ensimmäisissä virallisissa RT -kisoissa, ALO suoritettu hyväksytysti pistein 98/100

Kisapäivän ilma suosi, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja omasta mielestä kaikki sujui ilmoittautumisista startteihin mallikkaasti. Kiitos Suomen Kromfohrländer ry ja Janakkalan koirakerho!

Meidän osalta kävi kuitenkin niin, että Caralla lopahti kiinnostus kun ihmisiä alkoi tipahdella paikalle. Se ei suostunut oikein juomaan eikä keskittyä nameihinsa vaan lähinnä tahtoi vain värjötellä omassa paikassaan, rauhassa.

Tämä vaikeutti hirveästi, onhan koiran motivaatio yleensä priimaa. Pelkäsin kuollakseni että kehässä se ei ota ollenkaan kontaktia ja yritin parhaani mukaan antaa koiran ollakin omissa oloissaan ja tarjosin rutkasti namia jos treenailtiin odotellessa jotain.

Vuoronumeromme kuulutettiin megafoonista ja siirryttiin kehään odottamaan lähtöä. Cara tuijotti kentän reunoja kun kehotin sitä katsomaan hieman kohti.

Rata suoritettiin todellakin huonossa kontaktissa, puolessa välissä Cara onneksi hieman valpastui kun kimitin sille jo epätoivon partaalla. Sitten vain hoin itselleni, että '45astetta on sallittu kulma, 45 astetta on sallittu kulma, keskity eteenpäin, pidempi askel'

Koira siis ryhtyi namin toivossa kirimään. Ei hyvä.

'Koira eteen, vasemmalta sivulle' -kyltti tapahtui niin, että Cara tuli eteeni ja en edes käskyä kerennyt antamaan, nostin käden kohti koiraa jolloin se olikin yhtäkkiä jo sivullani. Tällöin koitin hiukan esittää ehkä tyhmää ja sanoin mahdollisimman epäselvästi käskyn 'Do' joka siis tarkoittaa meillä tätä siirtymistä 'jos vaikka tuomari ei huomannut että koira ennakoi'.

Rata loppui ja päästiin kehästä pois nakki pussin ääreen. Tosin ne nakithan ei sitten kiinnostaneet yhtään vaan pissalenkille oli lähdettävä asap.

Tästä ALO ja AVO radat

ALO1 suoritukset olivat valmiit ja
listalla komeilimme oman luokkamme 3. pistein 98/100

Kisakirjat jaettiin, paitsi meille, olimmehan ehdolla sijoittumaan. Olin 99% varma ettemme palkintokorokkeelle nouse, mutta koska kisatilanteet ovat meille vielä hepreaa päätin, että käymme pitkällä lenkillä ja odotamme ALO2 suoritukset ja taputamme voittaja kolmikolle ennen kotiin lähtöä.

Suorituksia seurasimme autosta käsin, pari kertaa taisin käydä kurkkimassa viereisen kentän MES luokan suorituksia.

Suurin osa ajasta vierähti kyllä autossa puhelimella pelaillen.

Kisakirjat jaettiin, vihdoin. Ennen tätä olin vielä tarkistanut, että pistetilanteemme ei riittänyt palkinnoille. Ei haittaa, olin niin ylpeä Carasta. Vielä ylpeämpi kun saimme oman kisakirjamme takaisin, sekä tuomarin arvostelulomakkeen, jonne oli kirjoitettu juuri niin kuin ajattelinkin:

'Sujuva rata. Koiralla huono kontakti.' -1 pistettä kyltillä 4 (Tal) ja kyltillä 6 (OV - heh heh)

Tästä viisastuneena: hihna löysemmälle (nyt kun vielä kisataan aloa niin treeneissäkin hihna on kiinni), keholla hyssytellään (opetellaan) ja jokaisella kyltillä on oma käsky joka sanotaan selkeästi. Ja sitten keskitytyään että vaikka jännittääkin niin tehtävät suoritetaan oikein.

Antoisat kisat ja kiva kokemus kaiken kaikkiaan. Nyt vain mammaa treenaamaan, kyllähän toi koira osaa eiks nii ;) Kotona Cara sai palkaksi hienosta suorituksesta venyttelyt, arnikat kintuille ja jätskitarjoilun. Hieno neiti nakki!

98/100

Torstain ALO luokasta kotiuduttiin pistein 98/100 :-)

Talutin kiristyi yhdellä kyltillä ja toiselta tuli ohjausvirhe (yht. -2p), hyi mamma! Cara kyllä osais...

Kirjoitan vielä oman sepostuksensa aiheesta mutta tässä hätäisimmille!

EdesTÄ

NoDo valkku. Cara ollut aamulla 7 jo mummilassa ja ip oltiin juoksemassa 1km joka meni hyvin, kunnes omakotitalojen koirat pisti pasmat sekaisin eikä juoksusta tullut enää mitään.

Treeneissä meille oli tehty piiiitkä rata, jonne Minna oli laittanut 'vaihtoehtoja'. Suoritettiin
'pareittain' niin, että Cara ja belggari narttu tehtiin ALO,AVO ja MES luokkien kylttejä ja käppänä ja russeli vain radalle laitettuja ALO luokan.
Radalla tehtiin paljon puolen vaihtoja ja meille tuli uutena 'puolenvaihto edessä' sekä vastaavanlainen 'Puolenvaihto takana'. Hetki piti Minnan kanssa treenata tätä jotta tajusin itse miten tää kyltti toimii. Koira kun ei saa kieputella vaan se on nimenomaan ohjaava liikelle toiselle puolelle ja homma jatkuu. No Cara oppi tän kahden toiston jälkeen, sitten pitikin jo keksiä komento moiselle tehtävälle. Alkuun sanoin vahingossa 'Eteen', onneksi Cara on viisas ja seurasi käden liikettä eikä istahtanut.. Sitten mietin miten belggarille oltiin sanottu ja toistin heidän käyttämän käskyn 'Edestä'. Toimi!

Rata tuntui jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan. Oli kuitenkin kivaa tehdä pitkästä aikaa kisapitkää rataa ja kun tehtävät oli sekoitettu molemmin puolin suoritettaviksi niin Carallekin teki todella hyvää!
Meillä palautetta tuli Caran 'jäykkyydestä' suorittaessa. Koira heijasti omnan jännitykseni niin, että radan suoritus vaikutti vähän sellaiselta pakonomaiselta ulkopuolisen silmin. 'Kehu ja rentoudu, kehu ja rentoudu..' Muuten koiralla on kova hinku tehdä töitä ja se näkyy. Nyt vaan pitäis oppia rauhoittumaan ja oikeasti muistaa kehua (ja palkata).

No toisella kiekalla meni jo huomattavasti letkeämmin kun aloin oikeasti miettiä että 'oonko mä vähän liian pikkutarkka'. Rallytokon periaate kun on että koiralla ja ohjaajalla on kivaa, joten miks mä koen että niiden suoritusten pitäis olla jotenkin pikkutarkasti suunniteltu? Ihan ylimääräistä energian tuhlausta, sen kun vois käyttää vaikka siihen että hymyilis siellä kylttien välissä tai muuta vastaavaa. Tärkeintä radalla ja treeneissä on iloinen kontakti.

Muiden suorituksia seuraillessa keskityin lähinnä antamaan Caralle tauon ja se sai pörrätä maassa ja etsiä namien jämiä. Vähän koitettiin esinehakua mutta kenkiin se ei koske (ja hyvä niin, sen verta monet on penskana syönyt).

Kun kaikki oli suorittaneet radat kahdesti tehtiin taas 'pareittain' höntsäilyksi omasta mielestä vaikeita kylttejä. Minna tarkkaili vieressä ja antoi vinkkejä ja kommentoi. Me tehtiin mm. 'Puolen vaihtoa edestä' molemmille puolille. 'Puolen vaihto takana' '  Spiraali oikealle/vasemmalle' molemmilla puolilla seuraten sekä pyörähdyksiä.

Lopuksi tehtiin vielä kiva harjoitus kaikki neljä koirakkoa: Mentiin rinkiin ja koirat perusasentoon. Sitten vieruskaverin koira kierrettiin ilman omaa koiraa. Hetken tauko kun kaikki oli suorittaneet ja sitten jokainen yksitellen kiemurteli koira vasemmalla seuraten toisten koirien ohitse. Tosi hyvin meni kaikilla! Ja kivaa kun vähän tällaisiakin tehtäviä tehdään väliin.

Meillä on torstaina kisat ALO luokassa, pitäkääpä peukkuja ettei tolla apinalla ala juoksut ennen niitä, pahalta siis näyttää.. Turvottaa ja pissattaa ja ei jaksais kuunnella.

röh

Päivitystä

Yritin epätoivoisesti muokata blogin ulkoasua mutta tämä typerä blogger ei anna vaihtaa taustakuvaa tahtomaani ja toisekseen en osaa päättää, millaista banneria lähtisin tavoittelemaan joten mennäänpä viime kesän kuvalla kohti tulevaa kesää!

Hyi mikä rönsylause, enihuu..

Vanhoihin postauksiin on nyt vihdoin tupsahdellut kameroista kuvia. Möllikisoista ja yhdestä metsäreissusta eritoten. Olkaa niin hyvät.

Ollaan käyty nyt kahdesti Caran kanssa iha juoksulenkillä lähimaastossa. Juoksuaskelia on kertynyt kahden pvän aikana ehkä 200m yhteensä, niin huonokuntoinen mamma on vielä. Ja nyt sitten tuo koira päätti tänään aamujuoksun jälkeen että 'yhyy selkä kipeä' ja lipoo tassuja. Toivotaan että arnika ja jumppa auttaisivat asiaan..
Nyt mennään vähän tekemään jumppaa ulkosalle rt -tehtävien muodossa!

Ihanaa kun aurinko paistaa..

NoDo valmennus, tutustuminen

Tänään maanantaina alkoi nyt sitten (aikuisten oikeasti) valkku Monnissa, NoDo hallilla.

Ilmoittautuminen kisaavien ryhmään kuulosti ensin ihanteelliselta - ei kokemattomia koiria, vaan saadaan takoa ratoja ja yksittäisiä kylttejä ja hioa taitoja entisestään. Kehittyä.
Näin minä luulin.

Todellisuudessa maanantain ryhmä oli merkitty 'sekaryhmäksi'.

Kouluttaja Minna on meille entuudestaan tuttu, joten uskalsin jäädä hieman taustalle ja kävellä Caran kanssa hallia ympäriinsä. Caran ilme oli mainio nähdessään edellisen ryhmän agility radan ja kuunnellessaan viereisessä loossissa treenavaa agi paria: Mami mitä nää on! Hypitäänks me?! Mä haluuun!
Paikalla meidän ryhmässä olivat Jackrussel poika Heppu, jonka kanssa Cara hieman pääsi nuuskuttamaankin ennen halliin menoa, sekä suloinen musta hopea kääpiösnautseri Iitu, jonka mielestä kaikki muut paikalla olleet olis voineet kaikota hänen namipussinsa lähiympäristöstä.

Aluksi meinasi silmät pudota päästä kun kuuntelin kahden muun koirakon jutustelua valmentajan Minnan kanssa.
'Mites teillä onnistuu vierelle meno, entä osaako koirat seurata vierellä?'
Yhtäläinen vastaus taisi olla 'No emmä tiiä, kyllä se osaa istua mutta seuraaminen on hankalaa'
*facepalm* Tässä vaiheessa laitoin jo itku kurkussa viestiä Ärrälle ja Ässälle jotka tietävät, että itsellä oli haaveena päästä kehittymään ja treenaamaan oman tasoisten kanssa.

Minna siinä sitten puhui millainen laji rallytoko on ja selitti kylttien merkkejä ja selvensi joitain käännöksiin liittyviä seikkoja. Itse kiukuttelin taustalla. Mitä mä tein väärin, miten mä sanon et 'tää ei nyt käy'.
Pian Minna jo esitti muutamia kylttejä joita tänään tehtäisiin.. Aluksi russeli ja käppänä menivät yksitellen esittämään sivulle menot ja seuraamiset. Paljon hommaa vielä edessä kun toinen pisti koiransa perusasentoon koko ajan oikealle. Ääääää.

Sitten oli meidän vuoro ja Minnan ilmeestä näki että tiesi minun olevan hieman hämillään ja tyytymätön. 'Nonni ja Cara saa tehdä sun kanssa sitten nää kyltit'
Excuse me... Sanoitsä että meidän ei tarvitse esittää sivulle menoa ja seuraamista? KÄY. KIITOS.
No neiti nakkihan tajusi heti myös jutun juuren ja suoritettiin sitten Istu, 1-3 askelta eteen ja taa puhtaasti. Ja voi miten suorassa mun koira siihen eteen tulikaan!
Sangen yllättävä reaktio, eihän me olla möllien jälkeen käyty kuin kerran tankkaamassa yhtään mitään.

No sitten heti nakuttamaan Ärrälle ja Ässälle 'uskomatonta, me saatiin suorittaa kyltit ja saatiin jopa palautetta!'
Sitten siirryttiin kaikki kolme koirakkoa riviin ja treenattiin ihan vain seuraamista eteenpäin. Pari askelta ja istu, kolme askelta ja istu, yksi askel ja istumaan, jne.
Me saatiin lisätehtävänä tehdä erilaisia täyskäännöksiä suunnanvaihdossa. Hyvin meni ja Minnakin siinä totesi että 'kiva nähdä että koira on noin motivoitunut'.

Sitten pelkkiä eteenmenoja. Toiset pääsivät treenaamaan yksinkertaisesti sitä edesä oloa, kun Caran kanssa tehtävä oli 'koira eteen ja sitten ohjaaja ottaa yhden sivuaskeleen'.
Tämä oli uusi asia meille - tehtävä oli Caralle iso apu ymmärtää, että liikkeen tule olla suora.
Kun koira jäi paikalleen ja otin askeleen viistoon, pyysin sitten uudelleen eteen, haki koira suorempaa asentoa automaattisesti. Tällaista treeniä minä tulin tänne tekemään!
Tehtiin ehtävää molemmin puolin.

Pidettiin sitten juomatauko jonka aikana Minna puhui meille tauottamisen tärkeydestä.
Huilailun jälkeen tehtiin maahan menoja.
Oma tehtävämme oli 'liikkeestä istu', sitten 'liikkeestä istu, maahan'. Minna vaikeutti hetken päästä ja ohjeeksi tuli vielä 'liikkeestä maahan' ja 'istu, maahan, kierrä koiran ympäri'. Eka ohjatusti sitten tehtiin jo omin päin molemmin puolin. Cara oli kyllä niin taitava.

Lopuksi tehtiin vielä ohjeen mukaisesti 'istu, seiso' ja päätettiin tehtävään 'istu, seiso, kierrä koiran ympäri'. Ei pyydetty, mutta tein kuitenkin saman vielä oikealla puolella seuraten ja se oli jo hieman haastava Caralle - se seisomaan nouseminen siis. Alkoi muutenkin jo tarjota pelkkää liikkeestä seisomista vaikka pyllyn piti osua ekana maahan.
Kysyin tässä ohessa että onko väärin kun Cara noustessaan jää hieman vinoon asentoon ja kauas minusta noustessaan. Koira saa olla 45 asteen kulmassa ohjaajaan liikkeessö kuin liikkeessä, suora liike on tietysti se toivotuin. Eli joko mä olen suoruus-natsi tai sitten mun aivoihin on tankattu että 'aina suora liike'.
Lopulta saatiin hieno suora seisominen ja malttoi aloillaankin, sitten kehut ja turpa täyteen kanaa ja mentiin pakkaamaan kamoja.

Minna puhui vielä että jos ei joku kerta päästä treeneihin niin saa käydä alkeis tokon tai agin ryhmissäkin korvaamassa. Houkutteleva tarjous. Toivotaan että töissä kuitenkin kunnioittavat toivettani vapaista maanantai illoista.
Koska Cara oli päässyt hyppimään parit hallilohkossa olevista sarja esteistä tauoillaan, kysäisin vielä Minnalta josko saatais kokeilla jotain kolmesta putkesta jotka olivat lähinnä lohkomme reunoilla. Minna naurahti että 'tottakai saa kokeilla!'
No valittiin lyhyt loivan U muotoinen punavalkea tunneli.
Olin aika varma että Cara ei putkeen mene mutta meni se sitten kuitenkin. Ekana peruutti kyllä mutkan kohdalta pois kun tuli varmasti äkkipimeä ja Minnakin totesi ettei Cara varmaan näe siellä yhtään mitään. Otettiin uudelleen niin, että juoksin itse ripeästi Caran 'sukellettua'
ulostulo aukon suulle ja vilkutin kättä merkiksi. Pian putkesta pelmahti ulos iloinen naurava nakki! Ai että se oli innoissaan ja minäkin kuinka rohkea se olikaan ollut! Mamman murunen osaa aina yllättää tuolla nokkeluudellaan.

I WISH I ENJOYED ANYTHING AS MUCH AS MY DOG ENJOYS EVERYTHING

Valmistautumista kesään

Kisakausi tosiaan lähenee, täytyy alkaa skarpata.
Vanha kisakirja joutais kuulemma roskiin, mut se on vaan niin ihana muisto meidän ekoista kisoista.

Ajattelin siis postata nyt vähän meidän viikkosuunnitelmaa joka alkaa viikolla 19, eli huomenna maanantaina, jippiu!
Ajatuksena siis kisojen lisäksi lihashuollosta huolehtiminen, ja perehdytäänpä samalla ruokaankin.

Omalaatimani kalenteri näyttää kutakuinkin tältä, päivät ei varmasti mene justiinsa noin mutta tässä ajatusta tulevaan:

saa klikkailla isommaksi!

Eli kaksi kertaa viikossa treenit, toinen on intensiivisempi eli valmennus ja toinen omatoimitreeni, jossa kerrataan alkuviikon jutut ja höntsäillään muuten vain. Ja tarkat venyttelyt illoin aamuin jne.

Sitten uutena olisi nuo juoksulenkit (plääh). Mulla kävi köpelösti ja työn aiheuttama stressi patisti ärrältä hakemaan askin tupakkaa ja en todellakaan nauti olostani. Toista askia viedään ja kokoaika pohdin mistä mä keksin korvikkeen - no liikunnalla lähtee, se on varmaa! Toivon että nää juoksulenkit sais motivoitua jättämään syöpäkääryleet sinne kauppaan jatkossa, kaksi vuotta kun oon kuitenkin jo ilman pärjännyt.. Ja sain luvan (itseltäni) ostaa uudet juoksulenkkarit tätä varten, hehe.
Venyttelystä on tulossa (vihdoin) se video, perus jalkojen jumppaukset ja selän aktivoinnit siis tässä.
Ja mä tahdon metsään... Ja Caran kanssa tehdä nyt oikeasti kerran viikossa esinehakua, se kun on molemmista 'ihan sika kivaa'. Samalla saisi tuota pömelivirtaa vähän käännettyä OFF-asentoon.

Kaksi vapaapäivää on ihan välttämättömiä tuolle selkäongelmaiselle. Vapaapäivinä saa siis toki ruoat ja normaalit lenkkinsä, mutta koitetaan ottaa sitten ihan iisisti noin muuten (ja siivotaan vaikka kotona tai käydään tallilla tai koirapuistoissa).

Nyt kun kelit lämpenee mulla on kauheasti hinku päästä tallille kun vihdoinkin pääsee tekemään suht kaikkea mistä oon koko talven haaveillu. Mutta tässä on tietysti se etu, että tallilla voi myös käydä lenkillä, treenata, venytellä ja kaikkea siltä väliltä! Kun nyt vain sais itsensä skarpattua niin tuloksiin pääseminen on vahvemmalla pohjalla.

Ruoasta vielä.
Cara syö tällä hetkellä n. 60g lihaa aamuisin (vältellen punaista struviittikiteiden pelossa)
ja kasvista saa 10g. Lisäravinteina samat yllämainitut.
Iltaisin on saanut lähinnä vain kanankoiven.
Jos viikkosuunnitelma on täynnä lihashuoltoa on ruoan määrää myös 'turvallisempaa nostaa'. Tuo ruokasuunnitelma onkin suuntaa antava ja se tulee varmasti muuttumaan useampaan otteeseen kevään mittaan - riippuu täysin siitä miten paljon sitten oikeasti tulee liikuttua.

Oon tykästynyt lisäravinteissa eritoten chiaan (hehkutan taas, sori) ja sen monipuolisuuteen. Miten niin pieni siemen voi tuoda niin paljon hyvää? Ja nyt uusimpana meillä on tuo magnesium, jonka pitäisi auttaa lihasjumeihin ja mieleen rauhoittavasti. Vaikutusta en ole vielä kerennyt huomata muuten, kuin että koira juoksee paljon enemmän ulkona, eli selvästikin parannusta entiseen. Annostuksen kanssa oli alkuun hieman epäselvyyksiä, mutta ½tl on ollut mielestäni aivan sopiva. Suositeltu annos 1tl pisti vain läähättämään (uskoisin koskeneen mahaan)..
FitDogin tuotteet on ostoslistalla, mutta nyt koitan hillitä ylimääräisten ostelua ennen kesäkuun lomaa - meillä on aikeissa hieman sisustaa asuntoa uuteen uskoon ja saada vihdoin ja viimein remppa valmiiksi :)

Tämmöisiä suunnitelmia! Kunhan kerkeis nukkua ja heppailla ni tuleva kesä ois sitte aikalailla taputeltu.

Kisakutsua pukkaa

Lääh puuh.. Töitä pukkaa ja meikäläisellä olis sitte vielä about 50 rt -kylttiä laminoitavana, kunhan nyt kerkeää..
Täytyis myös selvitellä mistä saan lisää muoviständejä, perhana.

Cara tosiaan on nyt ilmoitettu 14.5. Helatorstaina Janakkalaan ALO luokkaan, mennään nakupyllyjen kanssa kisaamaan ^_^
Voi kun päästäis vantaalle kesäkuussa suorittamaan se vimonen ALO niin pääsis helpommin kisaileen loppu kesän AVO ssa. Lue: mehän saadaan eka luokka läpi ekoilla kerroilla, eiks nii?
Mun tuurilla Cara pissii kehään tai jotain vastaavaa, et hyvästi vaa luokassa nouseminen ja kisaamisen helppous, tervetuloa hylsyt kisakirjaan :'D
Ei kai nyt sentään.. Mut pessimistihän ei pety!

Ei kyllä olla nyt harjoiteltu yhtään, mitään.. Eletty ku pellossa ja mussutettu sian sorkkia iltaisin. En minä mutta koira kyllä. Toisaalta tämmönen tauko tekee välillä ihan hyvää, mutta koirastakin jo alkaa erottaa piirteitä joita se muhii pääkopassaan kun ei töihin pääse. Se haukkuu herkemmin ja vapaana ei todellakaan ole skarppina vaan viipottaa minne nokka osoittaa - useimmiten ojaan.. Se on myös kovin ahne ja lenkeillä sitä ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa.

Valmennus alkaa (ihan oikeasti alkaa) maanantaina ja sitten on itsekin jo reipastuttava ja alettava treenata omatoimisesti väh. kerta viikkoon, vaikka sinne tallille oliskin niin kiva mennä. Mulla on kyllä kalenteriin merkattu Caralle omat treenipäivät, mutta kun treenipäivän aika koittaa oon käpertynyt mieluummin peiton sisään tai vaihtoehtoisesti pakannut koiran autoon ja ajellut tallille.
Onneksi työt näyttäis helpottavan hetkeksi viikon kuluttua niin pääsee sitten hengähtämään itsekin.

Vielä kun noi laminoinnit tosiaan onnistuis..