NoDo valmennus, tutustuminen

Tänään maanantaina alkoi nyt sitten (aikuisten oikeasti) valkku Monnissa, NoDo hallilla.

Ilmoittautuminen kisaavien ryhmään kuulosti ensin ihanteelliselta - ei kokemattomia koiria, vaan saadaan takoa ratoja ja yksittäisiä kylttejä ja hioa taitoja entisestään. Kehittyä.
Näin minä luulin.

Todellisuudessa maanantain ryhmä oli merkitty 'sekaryhmäksi'.

Kouluttaja Minna on meille entuudestaan tuttu, joten uskalsin jäädä hieman taustalle ja kävellä Caran kanssa hallia ympäriinsä. Caran ilme oli mainio nähdessään edellisen ryhmän agility radan ja kuunnellessaan viereisessä loossissa treenavaa agi paria: Mami mitä nää on! Hypitäänks me?! Mä haluuun!
Paikalla meidän ryhmässä olivat Jackrussel poika Heppu, jonka kanssa Cara hieman pääsi nuuskuttamaankin ennen halliin menoa, sekä suloinen musta hopea kääpiösnautseri Iitu, jonka mielestä kaikki muut paikalla olleet olis voineet kaikota hänen namipussinsa lähiympäristöstä.

Aluksi meinasi silmät pudota päästä kun kuuntelin kahden muun koirakon jutustelua valmentajan Minnan kanssa.
'Mites teillä onnistuu vierelle meno, entä osaako koirat seurata vierellä?'
Yhtäläinen vastaus taisi olla 'No emmä tiiä, kyllä se osaa istua mutta seuraaminen on hankalaa'
*facepalm* Tässä vaiheessa laitoin jo itku kurkussa viestiä Ärrälle ja Ässälle jotka tietävät, että itsellä oli haaveena päästä kehittymään ja treenaamaan oman tasoisten kanssa.

Minna siinä sitten puhui millainen laji rallytoko on ja selitti kylttien merkkejä ja selvensi joitain käännöksiin liittyviä seikkoja. Itse kiukuttelin taustalla. Mitä mä tein väärin, miten mä sanon et 'tää ei nyt käy'.
Pian Minna jo esitti muutamia kylttejä joita tänään tehtäisiin.. Aluksi russeli ja käppänä menivät yksitellen esittämään sivulle menot ja seuraamiset. Paljon hommaa vielä edessä kun toinen pisti koiransa perusasentoon koko ajan oikealle. Ääääää.

Sitten oli meidän vuoro ja Minnan ilmeestä näki että tiesi minun olevan hieman hämillään ja tyytymätön. 'Nonni ja Cara saa tehdä sun kanssa sitten nää kyltit'
Excuse me... Sanoitsä että meidän ei tarvitse esittää sivulle menoa ja seuraamista? KÄY. KIITOS.
No neiti nakkihan tajusi heti myös jutun juuren ja suoritettiin sitten Istu, 1-3 askelta eteen ja taa puhtaasti. Ja voi miten suorassa mun koira siihen eteen tulikaan!
Sangen yllättävä reaktio, eihän me olla möllien jälkeen käyty kuin kerran tankkaamassa yhtään mitään.

No sitten heti nakuttamaan Ärrälle ja Ässälle 'uskomatonta, me saatiin suorittaa kyltit ja saatiin jopa palautetta!'
Sitten siirryttiin kaikki kolme koirakkoa riviin ja treenattiin ihan vain seuraamista eteenpäin. Pari askelta ja istu, kolme askelta ja istu, yksi askel ja istumaan, jne.
Me saatiin lisätehtävänä tehdä erilaisia täyskäännöksiä suunnanvaihdossa. Hyvin meni ja Minnakin siinä totesi että 'kiva nähdä että koira on noin motivoitunut'.

Sitten pelkkiä eteenmenoja. Toiset pääsivät treenaamaan yksinkertaisesti sitä edesä oloa, kun Caran kanssa tehtävä oli 'koira eteen ja sitten ohjaaja ottaa yhden sivuaskeleen'.
Tämä oli uusi asia meille - tehtävä oli Caralle iso apu ymmärtää, että liikkeen tule olla suora.
Kun koira jäi paikalleen ja otin askeleen viistoon, pyysin sitten uudelleen eteen, haki koira suorempaa asentoa automaattisesti. Tällaista treeniä minä tulin tänne tekemään!
Tehtiin ehtävää molemmin puolin.

Pidettiin sitten juomatauko jonka aikana Minna puhui meille tauottamisen tärkeydestä.
Huilailun jälkeen tehtiin maahan menoja.
Oma tehtävämme oli 'liikkeestä istu', sitten 'liikkeestä istu, maahan'. Minna vaikeutti hetken päästä ja ohjeeksi tuli vielä 'liikkeestä maahan' ja 'istu, maahan, kierrä koiran ympäri'. Eka ohjatusti sitten tehtiin jo omin päin molemmin puolin. Cara oli kyllä niin taitava.

Lopuksi tehtiin vielä ohjeen mukaisesti 'istu, seiso' ja päätettiin tehtävään 'istu, seiso, kierrä koiran ympäri'. Ei pyydetty, mutta tein kuitenkin saman vielä oikealla puolella seuraten ja se oli jo hieman haastava Caralle - se seisomaan nouseminen siis. Alkoi muutenkin jo tarjota pelkkää liikkeestä seisomista vaikka pyllyn piti osua ekana maahan.
Kysyin tässä ohessa että onko väärin kun Cara noustessaan jää hieman vinoon asentoon ja kauas minusta noustessaan. Koira saa olla 45 asteen kulmassa ohjaajaan liikkeessö kuin liikkeessä, suora liike on tietysti se toivotuin. Eli joko mä olen suoruus-natsi tai sitten mun aivoihin on tankattu että 'aina suora liike'.
Lopulta saatiin hieno suora seisominen ja malttoi aloillaankin, sitten kehut ja turpa täyteen kanaa ja mentiin pakkaamaan kamoja.

Minna puhui vielä että jos ei joku kerta päästä treeneihin niin saa käydä alkeis tokon tai agin ryhmissäkin korvaamassa. Houkutteleva tarjous. Toivotaan että töissä kuitenkin kunnioittavat toivettani vapaista maanantai illoista.
Koska Cara oli päässyt hyppimään parit hallilohkossa olevista sarja esteistä tauoillaan, kysäisin vielä Minnalta josko saatais kokeilla jotain kolmesta putkesta jotka olivat lähinnä lohkomme reunoilla. Minna naurahti että 'tottakai saa kokeilla!'
No valittiin lyhyt loivan U muotoinen punavalkea tunneli.
Olin aika varma että Cara ei putkeen mene mutta meni se sitten kuitenkin. Ekana peruutti kyllä mutkan kohdalta pois kun tuli varmasti äkkipimeä ja Minnakin totesi ettei Cara varmaan näe siellä yhtään mitään. Otettiin uudelleen niin, että juoksin itse ripeästi Caran 'sukellettua'
ulostulo aukon suulle ja vilkutin kättä merkiksi. Pian putkesta pelmahti ulos iloinen naurava nakki! Ai että se oli innoissaan ja minäkin kuinka rohkea se olikaan ollut! Mamman murunen osaa aina yllättää tuolla nokkeluudellaan.

I WISH I ENJOYED ANYTHING AS MUCH AS MY DOG ENJOYS EVERYTHING