Tykkää minusta!

Cara lähti tavoittelemaan Suomen sympaattisimman koirapersoonan -titteliä
Käykää toki antamassa äänenne ja muistakaa itsekin osallistua!:-)

http://galleria.menaiset.fi/rukkapets/10487/cara
Yllä olevasta linkistä pääset äänestämään (aukeaa uuteen ikkunaan)

Vihreää

Pinaattimössöä ihan Caran toiveesta, namnam! Ja tehtiin me tonne pakkaseen vähän kaikkea muutakin herkkua pimeän syksyn varalle :-)

Ja kasvismössöihin ostettiin tälläkertaa Caran "toiveesta" ainekset: kysyin Caralta "Haluisitko... porkkanaa? Haluisitko... tomaattia?" jne ja joka kerta kun Cara otti katsekontaktin kirjoitin toivotun vihanneksen kauppalistalle, onneks avokkia ei naurattanu yhtään :-D

Papupäivä

Viimeviikon perjantaina käytiin sitten Caran ja avokin kanssa morjenstamassa Papua - olihan vanhalla rouvalla aika eläinlääkärillekin ja Cara piti viedä kasvattajalle päivällä tän reissun jälkeen

Papu on just sen näköinen et "hyi yök mene pois!"

MOI MAMMA!

Vähän sua pomotan

Ei kiinnostanu

Ihan hyvin tytöt tuli keskenään toimeen. Mitänyt pieni alku kahakka ku Cara ei vaan osaa rauhoittua siinä hihnassa.. No oltiin hiukkasen pihalla juoksentelemassa ja lähdettiin sitten papun kanssa ottamaan piikkiä pyllyyn.

Toimeenpiteet olivat nopeat. Hintaa kuitenkin humpsahti sellainen 94e
Koska muori nukutettiin ja sai vielä antibioottia kipulääkkeeksi, ajattelin että nukkukoot nyt sen pari tuntia - en siis ottanut herätys piikkiä ja kappas:

 

Muorihan nukkui kuin pieni possu iltaan saakka!
Cara oli kyllä herttainen kun kävi välillä vähän vikisemässä ja tönimässä papua hereille, mutta toinen ei vastannut ja sepä vasta Caraa harmittikin. Täytyi ihan viereen mennä vahtimaan toisen unta :-)

Kävelin sitten kun äitini tuli kotiin toipilaan vahtijaksi niin Caran kanssa muutaman kilometriä metsempään kasvattajan luo jossa poltin onnistuneesti hartiani, taisi olla lämmintä!

Silmät sumeeks

Cara käväisi viime lauantaina kasvattajan kanssa peilauttamassa silmut
Mitään jalostukseen vaikuttavaa ei löytynyt (eikä kukaan sanonut että pitäisi löytyä!), jihuu!

Ainoa mikä on nyt merkitty rekkariin ovat vasemman silmän irtoripset, jotka voi tulevaisuudessa (ehkä) aiheuttaa onkelmia, lähinnä että saattavat kalvata silmän pintaa. Tähän mennessä ei ole muuta itse huomattu kuin se että Cara siristelee silloin tällöin toista silmää ja se johtuu kuulemma nimenomaan noista irtoripsistä.
               Nekin on kyllä poltettavissa mutta Caralla ei ole ainakaan tähän mennessä ole ollut silmien kanssa minkäänlaisia ongelmia joten tästä on hyvä lähteä

Nyt lauantaina lähdetään vielä kuvaan lonkat ja kyynärät, saa nähdä miten emäntä selviytyy reissusta kun on tommoinen kevyt 5 yön putki tulossa. No aina voi nukkua autossa ja osaa se ukkokin siellä eläinlääkärillä kuunnella jos meikäläinen sammuu autoon!

Meillä olis kyllä muutakin ilmoiteltavaa, mutta vahvistan asian vasta kun kaikki on tarkistettu ja lyöty lukkoon vaikka osa lukijoista on jo asiasta tietoisiakin ;-)

Gallup-pop-pop

Allun ja Lumeksen blogista kopsailtu illan hämärissä, tylsyyksissäni :-) Vastata voisivat tähän ainakin (mikäli vain tahdotte ja jaksatte):
Maiju, Emmi, Emppu ja Sakke

1. Mikä on oma rotusi ja miksi juuri ko. rotu, eikä jotain melkein samanlaista?

Kätevä koko, täydellinen luonne ja aikaisempaa vaativampi kouluttaminen. Koiralla vaativa  yrittämisen halu miellyttää. Ei ole niinkään kokemusta vastaavanlaisista roduista.
Unelmissa kuitenkin edelleen clumberinspanieli.

2. Millä perusteella valitsit itsellesi nyt sinulla olevat koirat?

Papu: Pitkään odotinkin (noin 6vuotta) kunnes se oma koira päätettiin äidin kanssa ottaa. Äiti päätti tietysti tuolloin rodun ja nimen. Rotu tuli siitä että silloinen isäni naisystävä omisti pienikokoisen käppänän joka oli meillä muutaman päivän kylässä. Äiti tykkäsi rodun rauhallisuudesta ja sellaisesta kissamaisuudesta. Itse pidän käppänää hyvänä harrastekoirana.Enkä kyllä ole katunut yhtään että Papu on ollut se oma ensimmäinen koirani.



Cara: Puntaroitiin koiravaihtoehtoja avokin kanssa. Sijoituskoira, josta tarkoituksena oli saada itselle harrastekaveri ja Papulle seuralainen kotiin. Ihastuttiin Caraan kun nähtiin kuvassa ja käytiin katsomassa, kasvattaja oli vakuuttava ja luotettava jo alusta alkaen. Rotuun tutustuttiin vasta ekan käynnin jälkeen ja puhuttiin että kyllä se corgi olis aika näppärä tapaus - ja tekemistä ainakin riittää (ja kyllä on riittänytkin)!

3. Sanotaan, että millainen koira, sellainen emäntä. Mitä samoja ominaisuuksia sinussa ja koirassasi on?

Caran kanssa ollaan molemmat sellaisia eroahdistuneita, hössöttäviä sohvalla löhöäviä herkkupeppuja joilta kuitenkin löytyy tarmoa ja intoa lähteä liikkeelle ja tehdä työt aina alusta loppuun parhaalla mahdollisella tavalla. Ja tietysti palkitaan itsemme ruhtinaalisesti hyvän suorituksen jälkeen.

4. Mikä on seuraava tavoitteenne koirasi kanssa?

Tokokurssi, ALO luokassa, jonka jälkeen mahdollisesti jatketaan omalla paikkakunnalla kisaavien luokissa. Jos mahdollista niin ensi kesänä rauniotreenejä, mikäli sopiva kurssipaikka löytyy läheltä.

5. Miksi tavoittelette edellämainittua asiaa? (kysymyksen 4 vastausta)

Halu kouluttaa, oppia, kokea ja toteuttaa

6. Suurin ongelmanne koirasi kanssa?

Eroahdistuksesta eroon pääseminen, ollaan kyllä jo saatu hyvälle mallille näin muuton jälkeen. En enää "pelkää" jättää Caraa yksin kotiin vaan luotan, että koira nukkuu kunnes tullaan kotiin

7. Koirasi paras ominaisuus?

Cara on aina valmis toimimaan. Ja koiraan voin luottaa 99,9% varmuudella missä ikinä liikutaankin

8. Millaista koiraa et ikinä haluaisi omistaa?

Rakenteeltaan sairaaksi (peräti vammaiseksi) jalostettua, ihmisaggressiivista tai toisia koiria kohtaan aggressiivista koiraa

9. Mikä on parasta, mitä olet yhdessä koirasi kanssa kokenut?


Arjen riemut, luottamuksen ansaitseminen molemmin puolin ja pakko todeta että ihanat ne metsälenkit

10. Miksi sinulla on uros/narttu?

Papua ottaessa tavoittelin helpompaa kouluttamista. Papun märkäkohdun jälkeen sanoin etten ota enää narttua. Mutta Cara nyt sattui vain olemaan neito kaunokainen ja tietysti tulevien pentujen tapaaminen ja elämän seuraaminen houkutti

11. Voisitko kuvitella ottavasi koiran vastakkaista sukupuolta, kuin mitä sinulla nyt on? Miksi?

Kyllä. Haluaisin myös uuden miehen elämääni, meillä kun ei ikinä ole uroskoiraa ollut. Haluaisin myös todeta itse, onko uroksia tosiaan helpompi kouluttaa kuin narttuja.

12. Mikä on koirasi lempilelu?

Tällähetkellä Cara kantaa itsensä kokoista kissan "raatoa" ympäri taloa ja tuollaista pientä sinistä valasta jonka sisällä on ultraäänipilli

13. Pelkääkö koirasi jotain, mitä?

Toisten koirien haukunta saa hännän koipien väliin, samoin päälle kaatuvat tavarat ja kovaa ääntä pitävät tippuvat esineet sisällä. En kyllä keksi muutakaan

14. Mitä koirasi syö?

Vähän kaikkea aina luonnonjogurtista, eri makuisiin liha ja kasvismössöihin, raakoja luita, kananmunia ja kanankoipia (raakana tietysti), nakkia, erilaatuisia ja makuisia nameja yms. Lisäravinteina tällä hetkellä  panimohiivaa ja lohiöljyä

Papu päivitys

Meidän vanha rouva onkin ollut tän viikkoa äitini luona kyläilemässä kun iskä lähti vuotuiselle reissulle Liverpooliin Beatles -tapahtumaan (kadekadekade..)

Kävinpähän tervehtimässä ruttuista, takkuturkkista, nivelvaivaista mammaa, joka on muuten muuttunut ihan hurjasti viime kuukausien aikana! Rassun turkki oli viimenäkemän kasvanut taas hulluksi pehkoksi, eikä koira meinannut nähdä mitään sen alta. Kävely oli vähän sellaista töktök meininkiä, mikä viittaa taas nivelrasitukseen.

No neiti sai uuden lookin ja käytiin Mustista ja Mirristä ostamassa oikein senioriruokaa, Nutrolinin Senioröljyä ja FullOfLifen nivelille suunnattua öljyä kun kapselit oli niin hullun hintaisia! Tiedä sitten tuleeko vähän liikaa samoja aineita, mutta FullOfLifelle on koti täällä meilläkin jos kokevat että saa liikaa joitai ainesosia/eivät viitsi tarjota molempia litkuja.

Pupun korva ei aluks maistunut

OMNOMNOM

Trimmauskin oli yksi fiasko. Olin varautunut ottamalla mukaan marsujen karstan, joka on siis kissoille suunnattu pienikokoinen karsta jonka harjasten päissä on sellaiset pehmeät pallot. Papu kun vihaa meidän koirille tarkoitettua karstaa yli kaiken. Ja kappas! Rouva antoi harjata koko kuontalonsa moitteetta - great succees! Parran kanssa taas hieman vilahteli hampaita ja rumia sanoja mutta kyllä sekin tuli nyt siivottua oikein vimpan päälle.
                    Käännellessä koiraa karvoja ajaessa huomasi kuinka koira toisaalta nautti, mutta asentojen vaihtaminen kolotti. Kyljeltä toiselle ei meinannut millään onnistua ja ylös pääseminen kesti huomattavan kauan. Raasu.

Palkitsin sitten mummelin ruhtinaalisesti ja käytiin ihanassa säässä kävelemässä se perinteinen lenkki, jota on tullut ravattua edes takaisin monena vuotena ja vuodenaikana. Papu nautti päästessään vapaaksi ja juoksi ja nuuskutti minkä ehti - ei edes kuviin malttanut pysähtyä! Mutta kyllä se juokseminenkin oli vähän töktök liikkeistä, saati sitten luoksetulo joka ei ottanut onnistuakseen. Pirskule kun voisi niin meille tänne toisin muruseni mummupäiviä viettään.
               Kotonapäin vastaan käveli nuori tiibetinspanieli jota Papu tapansa mukaisesti alkoi rähisemään jo kaukaa. Kohdalla kuitenkin alkoi itku enkä kyllä jaksanut välittääkkään joten käveltiin vain ohi. Sääli kun toisella on todellakin huono itsetunto mikä vaikuttaa sosiaalisiin kansakäymisiin ja on siis vaikuttanut jo useamman vuoden..

Nufnuf

Pieni Papuseni mun <3

Kotona ennen lähtöä annoin vielä (riskit tietäen) raa'an lihaisanpossun luun joka maistui kyllä muitta mutkitta!

Huomenna perjantaina käydään avokin ja Caran kanssa taas Papua moikkaamassa.
               Aamusta Papulle on varattuna hammaskivenpoistoaika ja anaalirauhastentyhjennys (ihan niinkuin tämmöisiä rutiini juttuja ei oisi tuolla pk-seudulla käydä tekemässä) paikalliselle eläinlääkärille. Ja jos samalla saataisiin vähän selvitystä noihin ihon alaisiin patteihin joita Papun nahkan alle on alkanut ilmestymään

Sinänsä toivoisin pystyväni ottamaan Papun meille takaisin, mutta tiedän että Caran kanssa siitä ei tulisi enää mitään, ikävä on suuri <3

Yökyläilijä

Voivoi ku minuu jänskättää kun Cara jääkin sitten huomenna yökyläilemään kasvattajalle.
Toisaalta helpotus ja toisaalta taas panikoin että "mitenköhän se nyt siellä pärjää"? Vaikka siellähän pikkuneiti on asunut melkein puolivuotiaaksi ja tiedän että on ainakin varmoissa käsissä kaikkien kavereiden ja ihmisten keskellä (ja hyvän ruoan)

Caralla on lauantaina Malmilla silmäpeilaus eikä päästä avokin kanssa lähtemään, koska kappas vain itsellä on aamuvuoro näin kahden viikon lomailun jälkeen! Eli sinänsä helpotus että ehkä jopa kerkiän aamulla bussiin!

Me ollaan kyllä vaan treenattu treenaamisen perään ja nouto alkaa sujua erilaisten kapuloiden kanssa moitteetta. Vielä kun sais sivulle ja käskystä irti tavaran voisin heittää parin voltit riemusta, mutta siihen on vielä matkaa ja siksi niin kovin harjoitellaan! Cara nauttii kieltämättä kun aamuisin näkee että lappaan tavaraa ja nameja takin taskut täyteen, tietääpähän tekevänsä töitä ja itse voin rauhoittua kun ei tarvitse lapata namia toiselle niin paljoa kotoa lähtiessä!

Mutta tosiaan huomenna Papua moikkaamaan ja sieltä kävellään kasvattajalle, pitäkää peukkuja että on todellakin sitten aurinkoista niinkuin on luvattu että saa napsittua kuvia! :-)

Rauli ja Turo

Oltiin Torstaina iltapäivää viettämässä Lopella kaverini ja tämän "miesten" kanssa. Ohjelmaan sisältyi pentutotuttelua, äänekkään komean uroon komennusta, uimista, mettässä seikkailua ja koiravihaajiakin päästiin ihailemaan

Kyllä toi Rauli on sydämet sulattava ilmestys, eihän tässä muuta ku bokseri kuume kasva! Cara vois kyllä opetella käyttäytyyn tommoistenkin vauvojen kanssa :-D

auto?

Turo oli aika äijänä :-)

Sanna ja pojjaat

Raulin mielestä veneitä oli kiva tutkia

Komia!

Ja Carakin on aina niin rakastava <3

"Mee pois kakara.."

Kyllä nää osas rauhottuakin sitte loppua kohti

Rauski :-)

Kurssille!

Jihuu kiitos Kennel Lagoon, nyt mekin päästään aloittaan ihan viralliset TOKOn alkeet syyskuussa! :-) Kiva kun Rallytoko kurssin perusteet oli heinäkuun lopussa eikä mulle kerrottu mitään?

No nyt kuitenkin päästään (ainakin toivon mukaan) 17.9. aloittamaan ALO luokassa tottista! 5 kertaa ja sitte jos jatkais agilla tai lisää tokoa, miten toi neiti nakki nyt suhtautuu kun pitäis alkaa rauhottuun ja vielä kun on yleisöä, niinpä niin

Noutoa on harjoiteltu päivittäin kotona. Kuitenkin kapula putoaa suusta jo ennen aikojaan enkä oikein tiedä pitäiskö vaan antaa olla, kunhan se tavara on oikea minkä sieltä jorpakosta tuopi.

Kivaa syksyä, nyt kun se vihdoin tuolta näyttäis tulevan!
Me ajateltiin Caran kanssa huomenna herkutella oikein olan takaa ja käydä leikkimässä Retun kanssa (tai oikeastaan Cara lähtee leikkireissulle ja minä taas huoltamaan herran turkkia..)

Esineruutu

Joo aloitettiin uus harrastus eilen. Ihan mielenkiinnosta kattelin netissä ylipäätänsä rauniokoirien toimintaa ja siinä samalla innostuin esineruudusta. Aloitettiin eilen pellonreunassa noutamalla palloa ja vetonarua ja jatkettiin myöhemmin kotipihalla avaimilla ja pullolla. Kävin sitten tietysti eilen vielä Hyvinkäällä Salamanterissa nuuskimassa paikkoja ja mukaan tarttui puupalikoita, noutokapula ja muovinen kelluva noutokapula

Nyt on Caralla kauheasti tavaraa mitä sieltä pihalta ja mettänreunasta täytyis hakea. Ja hyvin on hoksannut. Vieläkun tajuais sen, että tavarat pitäis tuoda perille asti eikä tiputtaa 20cm ennen, hoh hoijaa

Nyt vain kiinnostaa miten opettaa pitämään tavarat suussa kunnes sanoo käskyn "Irti", vinkkejä otetaan vastaan ja esineruutua treenanneet saa kanssa kertoa vinkkejä! :-)

Topenolla

Lähdettiin tänään maaseutumaisemiin Caran kanssa. Käytiin visiitillä tätini luona, jonne kummisetäni on tuonut kymmenpäisen lammaslauman majoittumaan pihamaille.
                  Cara raasu tietysti ensin säikähti kun lampaat ei haukkuneetkaan aidan takana vaan möllöttivät isona kasana hiljaa ja lähtivät karkuun kun niitä koitti mennä katsomaan lähempää. Pieni tärinäkin oli havaittavissa, mutta ääntä Cara ei paljoa käyttänyt. Muutama hassu haukahdus vain pääsi ja sitten vain puuskutettiin kun mamma ei päästänyt heti lähemmäs.
                  Joka kerta kun koiran sai rauhoittumaan niin pääsi muutaman askeleen edemmäs aitausta. Aidan luona lampaatkin olivat jo tottuneet ajatukseen niitä iloisesti haistelevasta saunajakkarasta ja tulivat oikein läheltä kurkkimaan.

Lammastreffien ja tädin remontoidun talon tsekkauksen jälkeen suunnattiin kilometrin päähän enoni mökille. Mökillä ihmeteltiinkin sitten pientä somaa taloa ja kokoajan ruokapöydästä ja jääkaapista tippuvia herkkuja ja ennen lähtöä pääsi vielä kahlailemaan ihanan lämpimässä rantavedessä. Kyllä ollaan tänään ulkoiltu!

Ja joka kerta kun tuonne sukuloimaan lähtee niin tulee hinku siitä omasta pienestä pirtistä peltomaisemineen. *huokaus*

Haisuli

Kyllä - Cara oli aamulenkillä vapaana
Kyllä - Cara tajusi että varikon viereinen ojan penkka haisee hyvälle
Kyllä - Cara ei kuitenkaan tiennyt että kyseessä on umpeen kasvanut, mutainen oja
Kyllä - hyppy pois ojasta jäi liian lyhyeksi

 

Ja voi kyllä: koko koira haisee edelleen ihan kamalalle vaikka on pesty ja tuuletettu koko päivä..

pieni paviaani pesun jälkeen riehkumassa