Joulun lahjat

Joulutulimeniolijo

Cara aattona

Kyllä, mamma on nyt vähän jättänyt tietokone nöreilyt miehelle, joten eipä olla tännekään päästy kirjoittelemaan. On tää sohvalla köllöttäminen vienyt voiton ja armoton lenkkeily ja ruoan ahmiminenkin.
              Vuoden vaihteen jälkeen luvassa tehotreenejä ja enemmän aikaa tälle ihanalle tietsikallekin ja blogillekin on luvassa uudistusta ! :)

Ihanaa loppu vuotta lukijoille ja kavereille ja ihan jokaiselle tuttavallekin <3

Kotimammat

Täälläpäs on hiljaista

Ollaan Caran kanssa vannoituneita kotona pötköttäjiä.
Käydään entistä pidemmillä aamulenkeillä, jotta voi hyvällä omalla tunnolla katsella vähän telkkariakin päivän mittaan. Carasta on ihanaa pötkötellä yhdessä kasassa emännän kanssa sohvalla ja katsella Tuhkimo tarinoita, varsinkin kun maman verenpaine kohisee jännityksestä.
                           Uutena on myös, että leikitään takapihalla useammin kuin kerran päivän aikana. Nyt on vain lunta niin paljon jo, että aitakin on vaarassa hävitä hangen alle!
                           
Caran treenit on valitettavasti vähentyneet, mikä sapettaa. Neiti on kauhean jääräpäinen ja yrittää pomottaa minkä kerkeää lenkeillä ja sisällä. Se on vain omistajien laiskuudesta sekin, uskoisin. Osasyynä voi olla myös tulevat juoksut, jotka todennäköisemmin alkavat ennen uutta vuotta.. Räyh!

Caraa ei ole voinut pitää enää niin paljoa vapaana, sillä korvat eivät vastaanota kuulemaansa niin jämptillisesti kuin aikaisemmin.
Pidennetyt lenkit uusissa paikoissa ovatkin tulleet tarpeeseen.

Odotellaan joulua, ihaninta on vain olla yhdessä.
Ja täällä on suunnitteilla myös erinäisiä tavoitteita ensi vuodelle, niistä sitten jatkossa :)

Pamela

Pampampampampamela!

Ikeasta on AINA tuotava jokin halpis pehmolelu tuhottavaksi. Tätä lelua ei ole kyllä vieläkään rikottu, vaikka sisältä tavallinen piippi pilli löytyykin. Ihme on tapahtunut, se ei ole rikki 10min leikin jälkeen!!!

Lelu on nyt ollut meillä viime lauantaista ja piippaa edelleen ja on ensimmäisenä suussa kun joku tulee kotiin ja täytyy viedä jotain näytille.
Kiitos Ikea kun olet kehittänyt vihdoinkin jonkinlaisen tuotteen joka tosiaankin kestää :D

PamelaPam -porkkana

Koirapuisto

Kyllä!

Ollaan pian vuoden päivät asuttu Riihimäellä ja tiedossa on ollut että lähellä on koirapuisto. Mutta kas kummaa ei olla sinne koskaan lähdetty. On ollut joko liian kuuma tai kylmä. Tai väsyttänyt ja miettitty että koska matkaa puistoon on noin 2,5km niin ei siellä sitten jaksa enää leikkiä kun päästään perille.

Nyt otettiin härkää sarvista ja pummattiin isukilta kyyti puistolle kun tämä oli lähdössä salille.

Puisto yllätti. Olin kuullut paljon kehuja "sillan alus puistosta" (koirapuisto sijaitsee junaradan vieressä) kuinka paikat on siistit ja tilaa on molemmissa aitauksissa mitä riittävimmin.

näin siistiä (ja toiminnassa olevaa)
kakkapussi automaattia en ole ennen nähnyt!

pienten koirien aitaus

Paikalle päästessä isojen koirien puolella leikkivät kaksi snautseria (jee isoja Papuja!) joten kysyttiin asiallisesti saataisiinko heidän kanssaan mennä sinne leikkimään. Ja kyllä intoa riitti!
Cara oli kyllä aluksi hieman horroksessa: "Mitä ihanaa kavereita! Antakaa mäki haistelisin teitä"
Kaverit olivat molemmat siis snautseri narttuja nimeltään Cosmo (3v.) ja Cava (helmikuussa tulee eka vuosi täyteen). Meillä olikin oikea C -alkavien klubi paikalla!

Cavalla riitti virtaa Caralle, mutta Cosmo päätti eläytyä mahtavan johtajan rooliin vanhimpana ja piti sellaista murina mörinää Caralle. Kyllä vanhemmatkin hieman paini, vaikka snagujen lenkkeilyttäjä oli sitä mieltä ettei saisi kauheasti murista ja komentaa. Pyh :-D
      Cosmo päätti myös tunkeutua syvälle alitajuntaani. Pidin käsiä taskussa ja tämä tuli sitten siihen nuuskuttamaan ja hoksasi taskussani olevat nakin palat. Ja mikä ihana tuttu ilme minua tapittikaan, ihankuin meidän pieni Papu olisi kerjännyt sitä pientä jäätynyttä nakin palaa. Samanlainen tapitus ja tuhina kuului vierestä eikä uskonut millään vaikka sanoin että nyt ei tipu ja näytin tyhjiä käsiäni.

"Hei mama mä jäin tänne!"

Snagut lähtivät sitten pois ja jäätiin Caran kanssa heittelemään lelua. Ei kyllä kiinnostusta riittänyt vaikka käveltiin pientenkin koirien aitaus lävitse joten lähdettiin sitten noin tunnin oleilun jälkeen kipittämään kotiin. Ja hyvä niin koska oli pienempien koululaisten kotiin lähdön aika ja tiet vilisivät kääpiöhirviöitä.

Caraa pelottavat pienet juoksevat lapset (varsinkin jos huutavat samalla) mutta nyt mentiin ihan nätistä. Ainoa säikkyminen oli kun edellä kävelemämme tyttö kantoi ufo -laskettelualustaansa ja jäi korjaamaan kenkiään ja nousi äkisti pystyyn kohdallamme. Ei sen kummempaa, sitten hieman ihmeteltiin ja jatkettiin matkaa.

Kotona on nyt vaan löhötty ja kerjätty masurapsuja.

Ei vedä

..no vetääpäs!

Nyt ollaan kävelty kyllä niin paljon vapaana pihalla että alkanut jo näkymään tossa hihnakäyttäytymisessä..

Pikkuisia riehku liitoja ja äkkijarrutuksia on ilmennyt ja juuri kun luulin että Cara on nyt omistautunut kunnolliselle hihnakäyttäytymiselle toisia koiria ja ihmisiä ohitettessa niin mitäs tämä nyt sitten on?: Haukutaan ja juostaa vastaantulevia päin ja innostetaan leikkimään?!

 Jumanskekkuli sentäsh.

No okei Caralla on noi juoksutkin tulossa (hitaasti mutta varmasti) ja näiden lumimyräköiden keskellä ei paljon kerkeä muuta aktiviteettia järjestämään kuin tavaratunnistamista ja naksuttelua sisällä.. Mutta mikä ihme siihen on mennyt noissa ohitustilanteissa! Saa raivota taas pää punaisena.
Ehkä pitäis tässä taas huomioida omaa käyttäytymistä.

Päivitellään :-)

Koiranilma

Kyllä, meillä on ollut niin hirvittävä lumimyräkkä tänään ja Cara se vaan intoilee lumituiskua päin!

On kyllä onni omistaa koira, ei päivääkään ettetkö joutuisi pihalle kävelemään. Oli keli millainen tahansa niin toinen puksuttaa eteenpäin mamma hihnan jatkeena (kerrankin näin päin)

Itsenäisyyspäivä

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Me taidetaan viettää tämä päivä kotona takapihalla pallon kanssa leikkien ja illalla mennään vielä anoppilaan Retun kanssa riehkumaan

Ninja power!

Kattelin äsken kun Cara pyöri lattialla ja piti jotain epämääristä mölinäänsä
Alkoi soimaan päässä TMNT tunnari.. Teki ihan mieli laulaa kun Cara tuntui menevän oikein rytmissä

Ei mikään ihme että Caran veljen nimi on Turtzi ja Caraa kutsun välillä (varsinkin lenkillä) Turtlesiksi kun tuntuu olevan tommoisia ninjaliikkeitä aina silloin tällöin..

Aijoo.. Ihana Silppuri tuossa videolla heha :D

Tuli vilu

ja tultiin sisälle lenkiltä ku piti vielä treenaamaan mennä

Eihän tuolla pysy paikat lämpösinä (no Caralla ei näyttänyt olevan ongelmaa).
Käveleminen sujui suht hyvin kädet taskussa: hihna pysyi löysällä mut koira piti koko ajan kontaktia joten tarpeilla käynti tapahtui salamavauhtia.
                     Tyhmä luuli vissiin että pitäis seurata ku käsi oli koko ajan namitaskussa.. No mikäs siinä..

Kylmästä johtuen tultiin sisälle naksuttelemaan pitkästä aikaa. Hienosti muistui mieleen kaikki mahdolliset namin vonkumis mallit muovilaatikon avulla. jos huomenna sitten mentäis jo päivä aikaan treenaamaan jos vaikka aurinko vielä jaksais paistaa ja vähän lämmittää

It's a beautiful day

Kivaa lunta!

Löydettiin tänään Caran kanssa vihdoin lenkkipolku moottoritien viereiselle Riihimäki -kyltille Kiitos sille joka siellä oli ennen meitä mennyt :-)

Nyt Cara on isukin kanssa anoppilassa käymässä, kotona odottaa vielä iltalenkki, pullan ja riisipuuron maistelu ennen saunomista

röh

Lunta, tuulta ja tuiskua

 Ihanaa talvi,

lunta,

ja jäisiä leluja joita saa tonkia hangesta pihalla

Hepuli-Hilkka is back!

Emäntä ei vain ole niin innoissaan tästä kylmästä.. Mutta kyllä Suomen talvi on kaunis!
Tänään vain löhöillään ja sunnuntaina olisi sitten perheen leipomis päivä. Ehkäs e joulumieli sieltä jostain pikkuhiljaa hiipii meidänkin pieneen pirttiin :)

Treenivihko

enteilee edelleen hyvää jatkuvuutta!

Vihkoon merkitään ihan vain pvm ja mitä on tehty (liikkeitä yms) ja keksinpä merkitä vielä lenkeillä ohitetut koiratkin.
                     Joko Cara on oikeesti tullut järkiinsä tai sitten se on oikeasti seonnut kun lenkeillä kaikki koirat voidaan ohittaa nakin kanssa tai ilman, hihna löysällä!

Muutamia merkintöjä on kerrytetty pariin viikkoon aikalailla

Nyt pitää vaan alkaa miettimään treenien monipuolistamista aika lailla ja täytyy myös muistaa, että treenailu aikoja tulisi lyhentää kotona ja ulkona, jotta juoksupöhöinen tyty (ei, ei vieläkään tiputtele) mene ihan sekaisin

Hyvä esimerkki tähän oli tiistai ilta kun käskin Caraa eteeni seisomaan jotta voisin pukea heijastinliivin päälle. Meidän nakki meni pimputtaan useammin kuin kerran omaa "ovikelloaan" lattialla..
Saatiin kuitenkin liivi päälle kun tajusi että ei tarviikkaan enää kertoa haluavansa ulos vaikka siinä hetken kestikin

uu, tämäpäs olisi mainio!

Vähän tekis mieli ostaa Tiimarista askertelupaskartelu tarvikkeita ja tehdä oikein hieno tuunattu vihko, mutta me taidetaan pysytellä vielä ainakin hetkinen tuossa vanhassa kouluvihon rumiluksessa

Me haluttais mätsäriin

..mut ehheei

kesä 2011

Eihän täällä missään oo enää näin kylmällä mitään vaikka järjestäjät vois vuokrata noita hallejaki ihan hyvällä vuokralla kun tietää että Riihimäen alueellakin otetaan osaa suurin joukoin

Mut ei.. ja toisekseen, me odotellaan et noi juoksutki alkais.. Mörköily ennustaa hyvää, mutta ruumiinosat sanoo ihan muuta (vaikka vähän on tommoista turpoamista taas näkynyt)

Ehkä tässä ennen joulua kuitenkin alkaa tapahtumaan, jos ei niin mama huolestaa hyvin hyvin paljon. Meidän lauman naisilla näyttäs olevan kropat jotenki 'ei rytmissä' nyt tällee yleisellä tasolla, huh heijaa

Tiskiharja

Kyllä!

Virtahevon tuhoutumisen jälkeen päätin taas toistamiseen että, Cara saa vain kestäviä aktivointileluja tästä lähtien

Sirulla on ollut jossain postauksessa tiskiharja suussa.. No mikäs siinä, ei mekään mitään menetetä ja noitahan löytyy laatikoista käyttämättömiä ja käytettyjä!

Toimii!

Kesti ehkä hitusen kauemmi saada kyseisestä harjasta jotain muovia irti, eipä haittaa yhtään. Harjaspää oli tosi ihanan karsea olleessaan märkä, mutta kuivana ei ollut niinkään mielenkiintoinen. Tää toimii myös hyvin noutokapulana, pysyy mieluummin suussa kuin ihan ne tavallisimmat patukat ;D

Hippo

Käytiin palkkapäivänä taas hieman ostoksilla
Ensin omat ja sitten elukoiden murkinat.

Tosin tällä kertaa ukko halusi ostaa Caralle röhkivän lelun. Ei valitettavasti saatu samanlaista possulelua kuin Papulla on äidin luona (mikä on niin mieluinen Caralle) vaan virtaheposen hintaan 6,90e

Made in China, meni meinaan hippo rikki 10min jälkeen ja pilliä ei saatu enää paikalleen..

psssst. tämä oli blogin 100 postaus ;)

Papu päivitys

Papu oli äidilläni hoidossa viikon 45, jolloin pääsin itsekin yökyläilemään omaan vanhaan huoneeseeni molempien karvanaamojen kanssa

Alku oli vain todellinen katastrofi!
Mentiin Caran kanssa äidin oven taakse ja kun ovi aukesi laskin kolmeen ennenkuin viitsin astella sisään "leijonanluolaan". Papu halusi tulla moikkaamaan minua, mutta Cara pieni apina oli sitä mieltä ettei kukaan koske Hänen mamaan ilman lupaa. No rähinähän siitä tuli. Annoin tyttöjen hieman käydä arvovaltaista keskusteluaan sillä välin kun otin kengät ja takin pois. Ei sen ihmeempiä, Cara vaan ei tahtonut päästää Papua lähelleni..
      Moikkasin sitten Papua joka pakoili jalkojeni takana Caran "suurta" egoa

höröttimet kuulolla

iltapala
"Apua mikä tää on?!"

Taitaa vanhan hampaitakin jo hiukan kolottaa..
Cara kiskoo kanankoiven 2minuuttiin,
Papu narskuttaa ainakin 10minuuttia..

Vähän oli sinä iltana kieltämättä sellaista ihme pelleilyä Caralla käytöksen kanssa, mutta lenkin jälkeen olivat taas ihan ylimmät ystävykset!
Meidän 9,5vuotiaskin ryhtyi oikein leikkimään lenkillä vapaaksi päästessään kauhukakaran kanssa joka veti armottomia hepuleita koulun pallokentällä

ennen..

..jälkeen

Papu sai trimmin, korvien täydellisen nypinnän ja  pientä lenkkiaivopesua kyseisen viikon aikana.

Ihmettelen kyllä kun isäni sanoo että Papu tekee sitä että räjähtää kaikille koirille kun näkee lenkillä.
                               Meidän kanssa ehkä vilkaisi, piti hetken sellaista hössötys ääntä ja kun otettiin kontakti kohdilleen niin pääsi eteenpäin ihan nätisti. Cara nyt tietysti tietää (tietää ja tietää, voi luoja mikä show aina välillä..) että vastaantulevia/ohi kulkevia ei tarvitse tervehtiä eli ehkä pikku neiti oli sellainen tuki ja turva meidän vanhukselle.

kotisohvalla, ihanat <3

<3

Papu pääsi käymään myös meidän kotona Riihimäellä muutama päivä ennen kotiin lähtöään.
Kiitos äidin, alku meni taas ihan susille.. Ihme sähläämistä ja kun sanot että "päästä Papun hihna irti" niin eihän tää mitään kuule ja tuloksena on kauhea Caran ja Papun räksytys.
Tahtoisin että koirat olisivat saaneet tervehtiä "tasapuolisesti" eli vapaina ollessaan. Vissiin liikaa toivottu?
     Papu tykkäsi olla meillä, olihan tuossa takapihallekin pääseminen niin vaivatonta ja kun sai herkkuja ja ihan iltaruokaakin äitiä odotellessa, vaikka ilkeä emäntä repi korvakarvat irti..

Täytynee taas hieman harmitella kuinka ihana koira meillä onkaan ja kuinka inhottava tunne on kun Papu ei asu kanssamme enää.

Täytyy silti myöntää että Papu on ja tulee aina olemaan minulle se kaikista maailman paras koira

ikävä

Päivitettävääkin olisi

..tai no olisi ja olisi ei meillä mitään ihmeellistä ole viime viikkoina tapahtunut

Kamerakin on täynnä jos jonkinmoista, ehkä mä kerkeän sunnuntaina laittaan parit postaukset tännekin kuvien kanssa

Juoksuja odotellaan kovasti! Vähän on jo käytöksestä noteerattu et hormoonipöhöä vissiin tuloillaan.. Ei noi antennit toimi kotona tai pihalla, ja haukkuherkkyys on lisääntynyt semmoiseksi ylenpaattiseksi räksytykseksi kaikkea ja kaikkia kohtaan.
          Miks täytyy haukkua jotain olemattomia mörköjä, aargh?! Esimerkiksi tänään aamulla raahasin takapihalta jätesäkin jossa oli marsujen vanhat purut eteiseen odottamaan pääsyä roskikseen. Cara päätti että jätesäkki onkin suuri ja pelottava mörkö (vaikka näki vaihe vaiheelta kuinka hain pussin pihalta ja kannoin eteiseen) ja murahteli ensin säkille kunnes kysyin "Mitä sä nyt näit" ja siitähän se haukkuminen sitten lähti..
          Ja sitten kun sanot että "Hiljaa!" niin se haukkuminen vaan yltyy?? Missähän nyt mättää..

Tein muuten Caralle treenikirjan! Tajusin tuossa viikolla että "voi kikkare me ei olla kyllä tehty yhtään mitään vähään aikaan"
                             Vihkoseen merkitään siis pvm ja mitä ollaan tehty ja jos ollaan tokoiltu (arki tai rally) niin mitä liikkeitä tehtiin eniten.
                              Oli ihanaa käydä metsässä toissapäivänä tekemässä esineruutua kun tyty oli niin intoa täynnä ja etsi kerrankin sillä nenällään. Mitä nyt meidät yllätti yksi lenkkeilevä mies sinisessä ulkoilupuvussaan mutta eipä tuo haitannut menoa kuin kahden haukahduksen verran (en tajua miksi sitä miestäkin piti haukkua kun oli 10min aikaisemmin päässyt haistelemaan ja rapsutettavaksi..)

Ja yksin on tyty ollut paljon kotona, meillä taas niin tyhmästi että molemmilla on iltavuoro töissä niin lähdetään ja tullaan samaan aikaan kotiin. Onneksi on vanhemmat jotka käy pissattamassa illalla ettei ihan tarvitse jalat ristissä odottaa 9 tuntia!

Mutta sunnuntaille siis jollei tän päivän aikana iske inspiraatio!

Eemeli

Meillä oli tosiaan eilinen yö yhtä seikkailua kotopuolessa

Haaviin jäi naapuritalojen parkkipaikalta suloinen sakemanni mix uros, todella kiltti, hieman kyllä vierasti mutta ihanan Caran avulla antoi ottaa itsensä kiinni (ja namien hehe). Aluksi ajattelin koiran olevan jonkun kanssa pihalla vapaana mutta kun näin tämän uudestaan pyörimässä pitkin pihoja tajusin että "irrallaanhan se on!" Mutta panta näkyi kaulassa ja jonkinlainen tunniste putkilokin vilahteli.
           Noin tunnin ajan kalastettiin koiraa avokin ja Caran kanssa pitkin naapureiden pihoja. Lopulta antoi ottaa kiinni yhden rivarin pihatiellä, mutta yllättäen tunnistus putkilon (miksi niitä sanotaan edes?!) alaosa oli tipahtanut ja kaulapannassakaan ei ollut puhelinnumeroa..

ihana mies :)

Yöllä sitten (tietysti) itkin ja murehdin että mitä tehdä kun paikallinen eläinsuojeluyhdistyskään ei ollut tavoitettavissa ja poliisikaan ei vastaanota koiria jolleivat ole kuulemma ihmisille vaaraksi.. Kauhea stressi ja huoli ja aamulla 7 töihin..
        Cara tietysti oli ihan innoissaan "Jee mama tää on kiva kaveri saanks mä pitää sen?!" Koirat tuli muutenkin tosi hyvin toimeen keskenään. Naureskeltiin vain että täähän on ihanku Cara mut 3x isompi :-)

'Jätkä' nimeä kuunteleva suloisuus viihtyi avokin kanssa vessassa sen aikaa kun koitin tavoittaa jonkun joka osaisi edes hieman neuvoa.
                    Meillä ei voitaisi yön yli pitää: Cara vaan riehuisi ja marsut oli tosi mielenkiintoisia häkissään. Ei tehnyt yhtään mieli sulkea makkarin ovea kun tietää että toinen stressaa jo valmiiksi uudessa paikassa. Ja hätäkeskus (ah, ihana hätäkeskus!) johon neuvottiin nollakakkosesta soittamaan, oli taas niin hyvällä päällä ja totesi että "jos ette voi pitää teillä niin sitten päästätte irti pihalle menemään!" No mitä veetä oliko toi joku NEUVO?!
               Niinpä avokki lähti kaverilleen jäpikän kanssa yöksi ja aamulla oli tarkoitus soittaa uudelleen eläinsuojeluyhdistykselle että saataisiin koira talteen..

Mitä ihanin ihme tapahtui ja juuri kun suunnittelin Onnentassuun soittamista,
koiran oma omistaja soittaa minulle!
                      I-ha-naa! Ihan hullu helpotuksen huokaus pääsi molempien suusta ja nyt sitten tietysti toivon että Eemeli niminen hurmuri pääsee kotiin rauhoittumaan oman emännän kanssa

'puspus'

kuin kaksi marjaa :D

Että semmoinen päivän/yön hyvä työ, oon niin onnellinen että omistaja löytyi. Kiitos Facebookin tiedonjaon tämäkin tilanne selvisi aikas sutjakkaasti

Kaiken huipuksi kävi ilmi että Eemelin omistaja on töissä samassa työpaikassa kuin meidän isäntä.. hehhehheee :-D

Tillikka

Me haluttais Caran kanssa meille tänne kissakaveri mutta toi ukko ei oikein lämpeä ajatukselle.. Olishan siinä taas yks aika iso rahanreikä mutta meillä olis seuraa ja lisää kuvattavaa!
                   No nyt saadaan vielä (toistaiseksi) tyytyä naapurin Tillikkaan, joka on Caran best friend naapureista.
Tillikalla on kuulemma uusi perheenjäsen myöskin (pikkukisu!) jota ei olla vielä nähty, pikkuinen kun ei kuulemma tykkää niin paljon tuolla pihalla vielä ihmetellä :)

Caraa vaan useimmiten kiukuttaa kun en laske sitä takapihalle Tillikan seuraksi. Kisu kun tuppaa olemaan niin innoissaan että tipahtelee meidän puolelle aitaa fleksi kaulassa, mikä ei ole kovin tervettä vaikka pääseekin takaisin aidan päälle kiiveten.
Käy tää näinkin! Kesällä oli kiva kun Cara ja Tillikka ihmettelivät toisiaan aidan välistä ja "keskustelivat" silloin tällöin aitojen raoista toisilleen joko pienin äänin tai kuonoin ja tassuin.
Kyllä Cara haluais oman kisu frendin <3

Ensilumi

tuli tänä aamuna klo 6.30, kyllä olin töissä tuolloin viittä vaille valmis lähtemään kotiin..

Kuten vanhat lukijat jo tietävätkin niin meillä asuu lumihirviö kotona.. No aamulla on pääsin kotiin oli jo kelpo hanki maassa takapihalla. Halusin kuvata Caran ensireaktion mutta kappas vain kamerasta loppui akku sopivasti kun aloin ottamaan videonpätkää

Voin kertoa että ensimmäiseksi Cara oli ihan "häh, mitä sä mama intoilet?" , mutta hetken aikaa seisoskeltuaan terassilla honasi että ihana, kylmä ja valkoinen aine on taas täällä!