Papu päivitys

Papu oli äidilläni hoidossa viikon 45, jolloin pääsin itsekin yökyläilemään omaan vanhaan huoneeseeni molempien karvanaamojen kanssa

Alku oli vain todellinen katastrofi!
Mentiin Caran kanssa äidin oven taakse ja kun ovi aukesi laskin kolmeen ennenkuin viitsin astella sisään "leijonanluolaan". Papu halusi tulla moikkaamaan minua, mutta Cara pieni apina oli sitä mieltä ettei kukaan koske Hänen mamaan ilman lupaa. No rähinähän siitä tuli. Annoin tyttöjen hieman käydä arvovaltaista keskusteluaan sillä välin kun otin kengät ja takin pois. Ei sen ihmeempiä, Cara vaan ei tahtonut päästää Papua lähelleni..
      Moikkasin sitten Papua joka pakoili jalkojeni takana Caran "suurta" egoa

höröttimet kuulolla

iltapala
"Apua mikä tää on?!"

Taitaa vanhan hampaitakin jo hiukan kolottaa..
Cara kiskoo kanankoiven 2minuuttiin,
Papu narskuttaa ainakin 10minuuttia..

Vähän oli sinä iltana kieltämättä sellaista ihme pelleilyä Caralla käytöksen kanssa, mutta lenkin jälkeen olivat taas ihan ylimmät ystävykset!
Meidän 9,5vuotiaskin ryhtyi oikein leikkimään lenkillä vapaaksi päästessään kauhukakaran kanssa joka veti armottomia hepuleita koulun pallokentällä

ennen..

..jälkeen

Papu sai trimmin, korvien täydellisen nypinnän ja  pientä lenkkiaivopesua kyseisen viikon aikana.

Ihmettelen kyllä kun isäni sanoo että Papu tekee sitä että räjähtää kaikille koirille kun näkee lenkillä.
                               Meidän kanssa ehkä vilkaisi, piti hetken sellaista hössötys ääntä ja kun otettiin kontakti kohdilleen niin pääsi eteenpäin ihan nätisti. Cara nyt tietysti tietää (tietää ja tietää, voi luoja mikä show aina välillä..) että vastaantulevia/ohi kulkevia ei tarvitse tervehtiä eli ehkä pikku neiti oli sellainen tuki ja turva meidän vanhukselle.

kotisohvalla, ihanat <3

<3

Papu pääsi käymään myös meidän kotona Riihimäellä muutama päivä ennen kotiin lähtöään.
Kiitos äidin, alku meni taas ihan susille.. Ihme sähläämistä ja kun sanot että "päästä Papun hihna irti" niin eihän tää mitään kuule ja tuloksena on kauhea Caran ja Papun räksytys.
Tahtoisin että koirat olisivat saaneet tervehtiä "tasapuolisesti" eli vapaina ollessaan. Vissiin liikaa toivottu?
     Papu tykkäsi olla meillä, olihan tuossa takapihallekin pääseminen niin vaivatonta ja kun sai herkkuja ja ihan iltaruokaakin äitiä odotellessa, vaikka ilkeä emäntä repi korvakarvat irti..

Täytynee taas hieman harmitella kuinka ihana koira meillä onkaan ja kuinka inhottava tunne on kun Papu ei asu kanssamme enää.

Täytyy silti myöntää että Papu on ja tulee aina olemaan minulle se kaikista maailman paras koira

ikävä