Caralle sattu piän vahinko aamulla.
Tytöt oli eilen noin neljä tuntia keskenään kotona, ainakaan naapurit ei olleet tulleet ikkunoista ja ovista sisään *koputtaa puuta* eli toivottavasti osasivat olla hiljaa keskenään. Koirille (molemmille) annoin iltapalaksi loput pedigreet tölkistä jonka papulle olin ostanut.
Aamulla kävin avaamassa olkkarin verhot omien aamutoimieni jälkeen ja aloin ihmettelemään ku tuoksahtaa kakka nenään.. Kävelin eteisestä keittiöön ja sieltä makkariin, kurkkasin vielä eteiseen ja tulin takaisin olkkariin ja kaunis läjä sontaa tervehtii minua keskellä mattoa. Kiitos Cara, voisitko ens kerralla ilmoittaa.. No oli onneks helppo siivota ku oli kuitenkin juuri laukaistu tuore tuote lattialla..
Me vähän kyllä mietittiin että johtuukohan tää nyt purkki ruoasta vai mistä koska voi yhtä hyvin olla protesti kakka kun joutuivat eilen olemaan niin kauan keskenään ja sit sai jotain höttöä iltapalaksi eikä päässyt iskän kainaloon unille viime yönä.
Tänään maitohappoa molemmille aamuruokiin ja kameran laitan eteiseen kun töihin lähdetään.
Jenna tulee äitinsä kanssa pissattaa koirat illalla kun ollaan niin myöhään töissä, toivottavasti noi osaa olla (ja toivottavasti meidän naapurit ilmoittaa meille jos eivät).
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
tiistai 28. lokakuuta 2014
Sohvahöperöt
Sohva pötköttelyä. Mamma häiritsee kamerallaan, hmh.
.. mutta mekin osataan häiritä mammaa kun se nukkuu..
 |
| 'pus' |
.. mutta mekin osataan häiritä mammaa kun se nukkuu..
Mun mahtava seniorini
Maanantaina käytiin Jannin, Sisin, Papun ja Caran kanssa kokoamassa rata lopelle. Tehtiin AVO kylttejä ja mun piti tulla tänne vaan hehkuttamaan siitä, kuinka toi mummo koia osaa yllättää taas positiivisesti.
Papu on harrastanut kanssani nuorempana Tokoa joten osaa peruskäskyt, mutta en ikinä olis uskonut että nakkipalkalla se osaa mm. tulla eteen, nousta seisomaan istumisesta, seurata juosten tai mennä liikkeestä maahan.
Oon niin innoissani mutta samalla surullinen.
Papu teki tosissaan töitä radalla ihan niinkuin Carakin, hieman hämillään se tietysti oli ja rukoili että saa nakkia jumalattoman pitkän radan ja upean suorituksen jälkeen. Sai sitä kyllä auttaa ei siis tehnyt kuin vettä vaan, mutta ei se kylttien tehtävistä kieltäytynytkään. Mulla on hieno koira ja sen kohtalo on olla maatalossa viettämässä vapaapäiviä ja luhistua pedigree koiranmakkaran saattelemana, ilman kunnollista liikuntaa ja kunnon kuria ja aivojumppaa.
Papu on seniori, mutta jos sillä on noin paljon tarmoa tehdä töitä vieläkin niinkuin junnuna niin en tiedä miksi sitä pitää estellä.
Mä en haluaisi vastata siihen puheluun kun mulle ilmoitetaan että Papua tullaan hakemaan. Miks en sais pitää sitä loppuun asti mun mölli koirana.
Papu on harrastanut kanssani nuorempana Tokoa joten osaa peruskäskyt, mutta en ikinä olis uskonut että nakkipalkalla se osaa mm. tulla eteen, nousta seisomaan istumisesta, seurata juosten tai mennä liikkeestä maahan.
Oon niin innoissani mutta samalla surullinen.
Papu teki tosissaan töitä radalla ihan niinkuin Carakin, hieman hämillään se tietysti oli ja rukoili että saa nakkia jumalattoman pitkän radan ja upean suorituksen jälkeen. Sai sitä kyllä auttaa ei siis tehnyt kuin vettä vaan, mutta ei se kylttien tehtävistä kieltäytynytkään. Mulla on hieno koira ja sen kohtalo on olla maatalossa viettämässä vapaapäiviä ja luhistua pedigree koiranmakkaran saattelemana, ilman kunnollista liikuntaa ja kunnon kuria ja aivojumppaa.
Papu on seniori, mutta jos sillä on noin paljon tarmoa tehdä töitä vieläkin niinkuin junnuna niin en tiedä miksi sitä pitää estellä.
Mä en haluaisi vastata siihen puheluun kun mulle ilmoitetaan että Papua tullaan hakemaan. Miks en sais pitää sitä loppuun asti mun mölli koirana.
maanantai 27. lokakuuta 2014
Pika ostoksia
Maanantaina oli siis ruoan haku reissu kun kissalle ostetut Royal Caninet sai mahan rikki ja Papulle piti saada laadukas nappula raa'an kaveriksi.
Kohteena siis Riihimäen Musti&Mirri
No kissa sai nappulansa ja koiralle Brit Caren Senioria pieni pussi. Järkytyin silti että nappulat oli aikas suurehkoja joten joudutaan ehkä hakemaan toinenki pussi :D
Papulla kävi tuuri ja alekorista löytyi Hurtan vuorattu loimi kokoa 36! Jee ja hintakaan ei ollut kauhea kun oikea hinta lähemmäs 60eur ja saatiin se 25eur. Mahtavaa.
Nappasin tytöille myös pannat, suomalaiset Feel mustat nahkikset heijastin nauhalla yhteensä noin 40eur.
Menihän sinne vajaa satku taas, mutta bonuksia kertyy ja nyt on koirilla ruokaa ja uudet hyvät pannat ja Papulla lämmin takki sadepäiviä varten.
Aamen.
Kohteena siis Riihimäen Musti&Mirri
No kissa sai nappulansa ja koiralle Brit Caren Senioria pieni pussi. Järkytyin silti että nappulat oli aikas suurehkoja joten joudutaan ehkä hakemaan toinenki pussi :D
Papulla kävi tuuri ja alekorista löytyi Hurtan vuorattu loimi kokoa 36! Jee ja hintakaan ei ollut kauhea kun oikea hinta lähemmäs 60eur ja saatiin se 25eur. Mahtavaa.
Nappasin tytöille myös pannat, suomalaiset Feel mustat nahkikset heijastin nauhalla yhteensä noin 40eur.
 |
| Hurtta Toppamantteli 25eur (ovh 56.80eur) |
 |
| Heijastinpannat Feel, 35cm 14.90eur 65cm 17,90eur |
Menihän sinne vajaa satku taas, mutta bonuksia kertyy ja nyt on koirilla ruokaa ja uudet hyvät pannat ja Papulla lämmin takki sadepäiviä varten.
Aamen.
Narun päässä kaks rakkainta
Eka yö nukuttu kahden koiran ja kissan kera. Kissa oli hieman hämillään kun hänen paikallaan sängyssä olikin jokin haiseva karvainen olio.
Papu oli alkuillan melko levoton, tottakai kun Cara haukkuu koko ajan ja kissa juoksee aina karkuun kun sen vilaukselta kerkeää näkemään.
Aamulla meno oli jo eri, mitänyt ruoka ei kelvannut (broilerin massaliha, maustamaton jogurtti ja mustikkamössö mix merilevällä ja lohiöljyllä koristeltuna)
kunnes sinne laitettiin sitä hemmetin koiranmakkaraa....
Aamulenkille molemmat koirat lähti tosi pirteinä, ei mutinoita ulos lähtö järjestyksestä tai hihnan päässä käyttäytymisessä. Silti mulla oli pieni ässä hihassa.
Käveltiin metsäpolulle jossa päästin Caran vapaaksi. Polulta kävelimme raviradalle jossa päästin myös Papun vapaaksi ja koirat saivat hieman huokaista ja juosta isoimmat iltavillit ja aamuvillit itsestään. Odotin että molemmat rauhoittuivat ja kaivoin taskusta kengän nauhan jonka olin miehen salikassista saanut lainaan.
Naru kiinnitettiin sitten molempien pantaan ja koirat edelleen vapaana, nyt vaan piti tehdä vähän yhteistyötä kävelyn eteen.
Ajatuksena tässä Cesar Millanin käytäntö siitä, kuinka tasapainoinen koira johtaa ei tasapainoista koiraa ja suoraan sanottuna vetää tämän mukanaan tilanteisiin ja luo turvallisuuden tunnetta.
Kun kävelen koirien kanssa, Papu pyrkii kävelemään eri suntaan kuin Cara koska on oman itsensä herra. Nyt tytyt joutuivat kuitenkin vähän kuuntelemaan toisiaan ja uskon että Caran kuuliaisuus tarttui paremmin myös Papuun.
Carasta ei ole kyllä laumanjohtajaksi (thank god) koska koira oli liian lepsu sen suhteen, että kutsuessani koiria luokse se ei yksinkertaisesti uskaltanut kiskaista Papua mukaansa vaan katseli minua ja sitten hieman koitti saada Papsun tajuamaan että 'hei tonne meidän pitäis mummeli mennä eikä eteenpäin'. Käveltiin raviskan porteille ja kiinnitin sitten hihnan Caran pantaan koska se ei vedä.
Kotiin käveltiin siis naru molempien pantojen välillä ja Cara vain kytkettynä. Hyvin meni :D Harmitti vaan kun Cara tosiaan välillä sai vähän repimistä niskaansa kun itse kiskaisen koirien jäädessä nuuskuttelemaan vaikka pit kävellä eteenpäin ja Cara ei sitä Papua meinannut saada ojasta pois.
Kotitiellä vastaan tuli vielä naapuritalon tanskandoggi omistajansa kanssa ja kas kummaa kun Papu vain ilmoitti röhähtämällä mutta sanoin Caralle että mennään ohi ja ohjasin autojen taa josta kierrettiin ja Papu seurasi hiljaa perässä. Eli TOIMII!
Jos olisi Papu ollut minulla hihnassa, olisi se oletettavasti vain kiskonut autojen takaa kohti doggia pitäen kauheata meteliä ja yllyttänyt näin Caraa. Cara on oppinut nyt ohitustilanteet tosi hyvin eikä pahemmin tuijottele tai reagoi vastaantuleviin jollei ole aihetta ja jos innostuu liikaa niin rauhoittuu myös nopeasti.
Huomenna mennään uudelleen sama lenkki, menee toivottavasti vähän iisimmin :)
Papu oli alkuillan melko levoton, tottakai kun Cara haukkuu koko ajan ja kissa juoksee aina karkuun kun sen vilaukselta kerkeää näkemään.
Aamulla meno oli jo eri, mitänyt ruoka ei kelvannut (broilerin massaliha, maustamaton jogurtti ja mustikkamössö mix merilevällä ja lohiöljyllä koristeltuna)
kunnes sinne laitettiin sitä hemmetin koiranmakkaraa....
Aamulenkille molemmat koirat lähti tosi pirteinä, ei mutinoita ulos lähtö järjestyksestä tai hihnan päässä käyttäytymisessä. Silti mulla oli pieni ässä hihassa.
Käveltiin metsäpolulle jossa päästin Caran vapaaksi. Polulta kävelimme raviradalle jossa päästin myös Papun vapaaksi ja koirat saivat hieman huokaista ja juosta isoimmat iltavillit ja aamuvillit itsestään. Odotin että molemmat rauhoittuivat ja kaivoin taskusta kengän nauhan jonka olin miehen salikassista saanut lainaan.
Naru kiinnitettiin sitten molempien pantaan ja koirat edelleen vapaana, nyt vaan piti tehdä vähän yhteistyötä kävelyn eteen.
 |
| 'tänne mummo!' 'eiku tänne senki rääpäle!' |
Ajatuksena tässä Cesar Millanin käytäntö siitä, kuinka tasapainoinen koira johtaa ei tasapainoista koiraa ja suoraan sanottuna vetää tämän mukanaan tilanteisiin ja luo turvallisuuden tunnetta.
Kun kävelen koirien kanssa, Papu pyrkii kävelemään eri suntaan kuin Cara koska on oman itsensä herra. Nyt tytyt joutuivat kuitenkin vähän kuuntelemaan toisiaan ja uskon että Caran kuuliaisuus tarttui paremmin myös Papuun.
Carasta ei ole kyllä laumanjohtajaksi (thank god) koska koira oli liian lepsu sen suhteen, että kutsuessani koiria luokse se ei yksinkertaisesti uskaltanut kiskaista Papua mukaansa vaan katseli minua ja sitten hieman koitti saada Papsun tajuamaan että 'hei tonne meidän pitäis mummeli mennä eikä eteenpäin'. Käveltiin raviskan porteille ja kiinnitin sitten hihnan Caran pantaan koska se ei vedä.
Kotiin käveltiin siis naru molempien pantojen välillä ja Cara vain kytkettynä. Hyvin meni :D Harmitti vaan kun Cara tosiaan välillä sai vähän repimistä niskaansa kun itse kiskaisen koirien jäädessä nuuskuttelemaan vaikka pit kävellä eteenpäin ja Cara ei sitä Papua meinannut saada ojasta pois.
Kotitiellä vastaan tuli vielä naapuritalon tanskandoggi omistajansa kanssa ja kas kummaa kun Papu vain ilmoitti röhähtämällä mutta sanoin Caralle että mennään ohi ja ohjasin autojen taa josta kierrettiin ja Papu seurasi hiljaa perässä. Eli TOIMII!
Jos olisi Papu ollut minulla hihnassa, olisi se oletettavasti vain kiskonut autojen takaa kohti doggia pitäen kauheata meteliä ja yllyttänyt näin Caraa. Cara on oppinut nyt ohitustilanteet tosi hyvin eikä pahemmin tuijottele tai reagoi vastaantuleviin jollei ole aihetta ja jos innostuu liikaa niin rauhoittuu myös nopeasti.
Huomenna mennään uudelleen sama lenkki, menee toivottavasti vähän iisimmin :)
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Ei naurata
Papu oli tullut aamupäivästä Riihimäelle!
Ukko ja Cara olivat hänet vastaanottaneet, itse olin tutustumassa tulevaan vuokrahevoseeni Stickaniin muutaman kilometrin päässä.
Tallilta lähdin puoliksi kylmettyneenä (idiootti minä en laittanut sitten sitä toppatakkia niinkuin ensin suunnittelin..) ja pää täynnä uutta ja ihmeellistä.
Kotona minua odotti taas sama vanha tutustumisrituaali: koira vanhus, turkki takussa ja pörröisenään, Silmät juuri ja juuri näkyvät ylikasvaneen huonosti leikatun lipan alta. Häntä heiluu ja nenä käy ja siitä vaan näkee että se kyllä tunnistaa, mutta ei inahdustakaan.
Se on aivan hiljaa ja tapittaa minua surullisin silmin.
Rapsuttelen sitä samalla kun Cara haukkuu kopassaan ihmeissään miksen puhu mitään. Papu taitaa oikeasti vaan vihata mua. Se tietää että 'sä mut sinne sipooseen lähetit etkä tullu hakemaan' tai 'mä en tahdo olla sun kaa täällä, sä komennat'
Sillä on just semmonen ilme et sei oikein tiedä mitä se tahtoo. Haluaako se itkeä ilosta vai lähteä vaan karkuun. Mutta on se rakas. Ja se tunne kun otan sen syliin ja sen häntä viuhtoo innoissaan ja se haluaa vaan tapittaa mua. Hengityskin tuntui olevan ihan viatonta ja vähäistä, kuin se ei saisi sitä lainkaan kun sanon sille samalla että on ollut ikävä.
Miestäni Papu oli tervehtinyt kuulemma lähes yhtä vaisusti, mutta ehkä siksi että auto matkapahoinvointi näkyi päälle päin ja villi Cara napero oli ottamassa vielä pihalla hänen ylhäisyyttään vastaan haukkuen.
Papu ja kissa olivat 'törmänneet' toisiinsa isäni ja tämän naisystävän lähdettyä. Papu ei ollut ensin nähnyt moista mutta kun Mimi yritti haistella että 'mikä tuo musta asia on mun sohvalla?' niin Papu oli säpsähtänyt ja näin kissa luikkinut kauhuissaan sängyn alle makkariin. Tämä siis mieheni kertomana ei minun :D
Papu ja Cara sitten yhdessä taas. Cara mustis haukkupelle ei jätä Papua rauhaan kun 'mä leikin sun kaa nyt! Kato tää on mun lelu! Haloo nääksä mummo?!' ja sohvallehan ei voi mennä vain toinen koirista kun molemmat seuraa toisiaan kuin hai laivaa.
Sinne jäivät kauhukaksikko ja äitini kotiimme. Äiti tuli moikkailemaan Papua koska lähtee tosiaan itse liesuun huomenna. Itselähdin töihin.
Pakko kiukutella vielä kuinka kovin ihanaa että isäni ei sitten tuonut mukanaan koiralle 1. ruokaa 2. loimea jonka olen ostanut vähän niinkuin tämmöisille keleille kuin tänään..
Ihan. sika. jees.
Jaska oli kysynyt mitähän ruokaa Papu sitten syö niin vastaus: 'siinä pussissa lukee Adult'
NONIINNNNNN... Ei taas muutaku verenpaineet kohise. Voisko syöttää pliis seniori ruokaa sitten edes jos kerta nappulaa saa niinkuin oon sanonut ja voiskohan mahdollisesti syötää sellaista laadukasta ruokaa jotta toi mummeli pysyis hengissä. Ei ttu en jaksa..
No meillä onneksi on microfleece haalari jonka olen ostanut Papsulle viime vuonna (ei ikinä olla päästy tätä päivää ennen sovittamaan) ja viime kerralla kun Papsu oli meillä ostin sille y-valjaat, pannan ja nahkataluttimen joten ehkä me selvitään. Samoin meillä on ehkä vielä Papsin heijastimet tallella.
Eli tosi maltillisesti saa karvaa alkaa napsimaan pois ettei palellu tänne pohjoiseen.
Jaaaaaa ruokaa lähdetään metsästämään huomenna heti aamusta..
Otan vielä illalla kuvia mun murusista, ja jos kissakin vaikka vähän leppyisi ja tulisi näytille.
Huomenna lähdetään ajelemaan Lopelle kun on Jannin ja koirien kanssa treenit. Pitäkääpäs peukkuja ettei lennä vanhalla laatta takapenkille.
Kyllä tää tästä.
Ukko ja Cara olivat hänet vastaanottaneet, itse olin tutustumassa tulevaan vuokrahevoseeni Stickaniin muutaman kilometrin päässä.
Tallilta lähdin puoliksi kylmettyneenä (idiootti minä en laittanut sitten sitä toppatakkia niinkuin ensin suunnittelin..) ja pää täynnä uutta ja ihmeellistä.
Kotona minua odotti taas sama vanha tutustumisrituaali: koira vanhus, turkki takussa ja pörröisenään, Silmät juuri ja juuri näkyvät ylikasvaneen huonosti leikatun lipan alta. Häntä heiluu ja nenä käy ja siitä vaan näkee että se kyllä tunnistaa, mutta ei inahdustakaan.
Se on aivan hiljaa ja tapittaa minua surullisin silmin.
Rapsuttelen sitä samalla kun Cara haukkuu kopassaan ihmeissään miksen puhu mitään. Papu taitaa oikeasti vaan vihata mua. Se tietää että 'sä mut sinne sipooseen lähetit etkä tullu hakemaan' tai 'mä en tahdo olla sun kaa täällä, sä komennat'
Sillä on just semmonen ilme et sei oikein tiedä mitä se tahtoo. Haluaako se itkeä ilosta vai lähteä vaan karkuun. Mutta on se rakas. Ja se tunne kun otan sen syliin ja sen häntä viuhtoo innoissaan ja se haluaa vaan tapittaa mua. Hengityskin tuntui olevan ihan viatonta ja vähäistä, kuin se ei saisi sitä lainkaan kun sanon sille samalla että on ollut ikävä.
Miestäni Papu oli tervehtinyt kuulemma lähes yhtä vaisusti, mutta ehkä siksi että auto matkapahoinvointi näkyi päälle päin ja villi Cara napero oli ottamassa vielä pihalla hänen ylhäisyyttään vastaan haukkuen.
Papu ja kissa olivat 'törmänneet' toisiinsa isäni ja tämän naisystävän lähdettyä. Papu ei ollut ensin nähnyt moista mutta kun Mimi yritti haistella että 'mikä tuo musta asia on mun sohvalla?' niin Papu oli säpsähtänyt ja näin kissa luikkinut kauhuissaan sängyn alle makkariin. Tämä siis mieheni kertomana ei minun :D
Papu ja Cara sitten yhdessä taas. Cara mustis haukkupelle ei jätä Papua rauhaan kun 'mä leikin sun kaa nyt! Kato tää on mun lelu! Haloo nääksä mummo?!' ja sohvallehan ei voi mennä vain toinen koirista kun molemmat seuraa toisiaan kuin hai laivaa.
Sinne jäivät kauhukaksikko ja äitini kotiimme. Äiti tuli moikkailemaan Papua koska lähtee tosiaan itse liesuun huomenna. Itselähdin töihin.
Pakko kiukutella vielä kuinka kovin ihanaa että isäni ei sitten tuonut mukanaan koiralle 1. ruokaa 2. loimea jonka olen ostanut vähän niinkuin tämmöisille keleille kuin tänään..
Ihan. sika. jees.
Jaska oli kysynyt mitähän ruokaa Papu sitten syö niin vastaus: 'siinä pussissa lukee Adult'
NONIINNNNNN... Ei taas muutaku verenpaineet kohise. Voisko syöttää pliis seniori ruokaa sitten edes jos kerta nappulaa saa niinkuin oon sanonut ja voiskohan mahdollisesti syötää sellaista laadukasta ruokaa jotta toi mummeli pysyis hengissä. Ei ttu en jaksa..
No meillä onneksi on microfleece haalari jonka olen ostanut Papsulle viime vuonna (ei ikinä olla päästy tätä päivää ennen sovittamaan) ja viime kerralla kun Papsu oli meillä ostin sille y-valjaat, pannan ja nahkataluttimen joten ehkä me selvitään. Samoin meillä on ehkä vielä Papsin heijastimet tallella.
Eli tosi maltillisesti saa karvaa alkaa napsimaan pois ettei palellu tänne pohjoiseen.
Jaaaaaa ruokaa lähdetään metsästämään huomenna heti aamusta..
Otan vielä illalla kuvia mun murusista, ja jos kissakin vaikka vähän leppyisi ja tulisi näytille.
Huomenna lähdetään ajelemaan Lopelle kun on Jannin ja koirien kanssa treenit. Pitäkääpäs peukkuja ettei lennä vanhalla laatta takapenkille.
Kyllä tää tästä.
lauantai 25. lokakuuta 2014
Tempo kyltit uuteen uskoon
Kiukuttelen yleensä siitä kuinka ärsyttävää on kun nyt meillä kotitreeneissä on niin vähän kylttejä kun sade pisti ikea kehykset uuteen uskoon ja muovisia ei ole riittävästi kaivettavaksi uusiokäyttöön työpaikan roskakorista. Noh.
Nyt sitten hoksasin kun työpaikalla oli lähdössä pienempiä muoviständejä roskalavalle että, hahaa! Näihin mä saan tempo kyltit ku pienentää kuvakokoa tarpeeksi!
Nyt meillä on 7 kylttiä käytössä vain tehtäville ja kolme tempo kylttiä voi tunkea mihin väliin haluaakaan. Jes!
Nyt sitten hoksasin kun työpaikalla oli lähdössä pienempiä muoviständejä roskalavalle että, hahaa! Näihin mä saan tempo kyltit ku pienentää kuvakokoa tarpeeksi!
Nyt meillä on 7 kylttiä käytössä vain tehtäville ja kolme tempo kylttiä voi tunkea mihin väliin haluaakaan. Jes!
perjantai 17. lokakuuta 2014
Kapinaa ja vanhoja rouvia
Ilouutinen! Papu tulee ensiviikonlopun aikana meille :)
Saa nähdä miten vanha rouva ja sähikäinen (kissa) tulevat toimeen. Papua tuskin kiinnostaa mutta kissalla saattaa mennä pasmat sekaisin.
Viime vierailusta onkin jo aikaa <3 Yllä olevat kuvat on otettu rivareilla asuessa, silloin Papu asui luonamme myös pari viikkoa. Kerrostalolla Papu on käynyt kerran muute ole yöpynyt.
Papu on oletettavasti viikon tai kaksi seuranamme koska isäni on ulkomailla töiden puolesta. Tosin isänihän oli antamassa koiraa äidilleni hoitoon, joka lähtee viikonlopun jälkeen itsekin ulkomaille. Isäni ei ole siis edes kysynyt (tähänkään päivään mennessä vaan olemme sopineet koiran hoidosta äitini kanssa) otanko koiraa meille ja voin kertoa että tästä ei hyvä heilu.
Pitäisin rouvan niin mielelläni itsellä, nyt kun tässä on tapahtunut kaikkea mitä minulle ei ole kerrottu ja luottamus vanhuksen uudesta kodista on mennyt sen sileän.
En ala syitä tänne kuitenkaan sen enempää tarinoimaan, oon niin raivoissani edelleen koko asiasta josta en vieläkään ole edes perillä oikeastaan itsekään...
Papua odottaa Caran mustasukkaisuuden ja kissan lisäksi ainakin
- yksin oleminen edellämainittujen hullujen kanssa
- karvan siistiminen
- puhdas ruokavalio hauhau champion nappuloiden sijaan
..no okei en edes tiedä mitä p*skaa syöttävät nykyään mutta tulee kuitenkin saamaan nappuloiden kanssa ihan RUOKAA..
- rallytoko treenit,
tahdon Caran ja Papun treeneihin mukaan, vanhukselle tekee ihan hyvää päästä tekemään muuta kuin sohva köllöttelyä
- rappusissa kantaminen (kyllä, koiraani on operoitu selkäni takana)
- hihnassa kävely,
edellinen postaus liityy tähän hyvin, Papun lenkit tosin nykyisessä kodissa ovat fleksissä tai vapaana kävelyä kotitiellä..
Voin kertoa että hieman kiukkuisena tätä tänne kirjoitan.
En siksi että Papu tulee meille vaan siksi että nykyiset 'omistajat', eli minun oma isäni ja hänen naisystävänsä, ovat sitä mieltä, että minun koirani, joka on heille ilman kirjallista sopimusta luovutettu vuonna 2012 keväällä ei saisi tulla meidän kanssamme asumaan.
Luovutin koiran heille sillä ehdolla, että koira palautuu meidän talouteen takaisin kun Cara pääsee murkkuiän eroahdistuksestansa. Tätä ehtoa ei siis ei ikinä tapahtunut vaikka Cara on päässyt eroahdistuksestaan ja Papun aiemmat vierailut eivät sitä ole lainkaan uudelleen laukaisseet.
Tätä Papun meille muuttamista on tankattu jo pari vuotta ja nyt viimeisimmäksi kyselin asiasta elokuussa jolloin sain saman vastauksen kuin joka kerta aikaisemminkin:
'koira on niin vanha ettei ole järkeä sitä enää palauttaa, se vaan stressaantuu, sillä on hyvä olla täällä' jälkimmäisessä suoraansanottuna vituttaa se, että 'onko koiralla sitten huono olla minun luonani?!' En vaan voi ymmärtää. Ja sitten koira on heillä esim. kipeänä ja minulle ei uskalleta kertoa siitä?!
Tekis mieli välillä sanoa pari valittua sanaa. Pääasia nyt kuitenkin että koira pääsee meille eikä vieraiden ihmisten hoitoon niinkuin on tässä myös kuuleman mukaan ollut käytäntönä.
Tämmönen iskä mulla, toivottavasti muilla ei ole yhtä kauheita kokemuksia koiransa luovuttamisesta uuteen kotiin tietyillä ehdoilla. En varmana voisi olla kasvattaja ja tehdä sijoitussopimuksia jollen tuntisi koko ihmistä läpikotaisin.
Saa nähdä miten vanha rouva ja sähikäinen (kissa) tulevat toimeen. Papua tuskin kiinnostaa mutta kissalla saattaa mennä pasmat sekaisin.
 |
Papu on oletettavasti viikon tai kaksi seuranamme koska isäni on ulkomailla töiden puolesta. Tosin isänihän oli antamassa koiraa äidilleni hoitoon, joka lähtee viikonlopun jälkeen itsekin ulkomaille. Isäni ei ole siis edes kysynyt (tähänkään päivään mennessä vaan olemme sopineet koiran hoidosta äitini kanssa) otanko koiraa meille ja voin kertoa että tästä ei hyvä heilu.
Pitäisin rouvan niin mielelläni itsellä, nyt kun tässä on tapahtunut kaikkea mitä minulle ei ole kerrottu ja luottamus vanhuksen uudesta kodista on mennyt sen sileän.
En ala syitä tänne kuitenkaan sen enempää tarinoimaan, oon niin raivoissani edelleen koko asiasta josta en vieläkään ole edes perillä oikeastaan itsekään...
Papua odottaa Caran mustasukkaisuuden ja kissan lisäksi ainakin
- yksin oleminen edellämainittujen hullujen kanssa
- karvan siistiminen
- puhdas ruokavalio hauhau champion nappuloiden sijaan
..no okei en edes tiedä mitä p*skaa syöttävät nykyään mutta tulee kuitenkin saamaan nappuloiden kanssa ihan RUOKAA..
- rallytoko treenit,
tahdon Caran ja Papun treeneihin mukaan, vanhukselle tekee ihan hyvää päästä tekemään muuta kuin sohva köllöttelyä
- rappusissa kantaminen (kyllä, koiraani on operoitu selkäni takana)
- hihnassa kävely,
edellinen postaus liityy tähän hyvin, Papun lenkit tosin nykyisessä kodissa ovat fleksissä tai vapaana kävelyä kotitiellä..
Voin kertoa että hieman kiukkuisena tätä tänne kirjoitan.
En siksi että Papu tulee meille vaan siksi että nykyiset 'omistajat', eli minun oma isäni ja hänen naisystävänsä, ovat sitä mieltä, että minun koirani, joka on heille ilman kirjallista sopimusta luovutettu vuonna 2012 keväällä ei saisi tulla meidän kanssamme asumaan.
Luovutin koiran heille sillä ehdolla, että koira palautuu meidän talouteen takaisin kun Cara pääsee murkkuiän eroahdistuksestansa. Tätä ehtoa ei siis ei ikinä tapahtunut vaikka Cara on päässyt eroahdistuksestaan ja Papun aiemmat vierailut eivät sitä ole lainkaan uudelleen laukaisseet.
Tätä Papun meille muuttamista on tankattu jo pari vuotta ja nyt viimeisimmäksi kyselin asiasta elokuussa jolloin sain saman vastauksen kuin joka kerta aikaisemminkin:
'koira on niin vanha ettei ole järkeä sitä enää palauttaa, se vaan stressaantuu, sillä on hyvä olla täällä' jälkimmäisessä suoraansanottuna vituttaa se, että 'onko koiralla sitten huono olla minun luonani?!' En vaan voi ymmärtää. Ja sitten koira on heillä esim. kipeänä ja minulle ei uskalleta kertoa siitä?!
Tekis mieli välillä sanoa pari valittua sanaa. Pääasia nyt kuitenkin että koira pääsee meille eikä vieraiden ihmisten hoitoon niinkuin on tässä myös kuuleman mukaan ollut käytäntönä.
Tämmönen iskä mulla, toivottavasti muilla ei ole yhtä kauheita kokemuksia koiransa luovuttamisesta uuteen kotiin tietyillä ehdoilla. En varmana voisi olla kasvattaja ja tehdä sijoitussopimuksia jollen tuntisi koko ihmistä läpikotaisin.
torstai 16. lokakuuta 2014
Lenkki Leenan mietteitä
Tyhmä otsikko mutta valituspostausta tiedossa:
Onpa ollut laiskat lenkit tällä viikolla. Ei olla edes treenaamaan lähdetty töiden ja seuran puutteen takia. Huomenna hyvinkään rt -treenit, voin vaan kuvitella että on tulossa villiä menoa kun koira purkaa kotona jo energiaa haukkumalla ja jahtaamalla minua paikasta a paikkaan b.
Lenkit on meillä muutenkin olleet lähiaikoina tosi sellaista pullamössö kävelyä. Vetelehditään, kävellään hitaasti, Cara saa mennä ja haistella merkkailuja ja hakea kakka paikkaa niin kauan kuin lystää. Koiria ei saa moikata ja jos vähän haukututtaa niin sitte mamma kyllä muistuttelee että kuinka sitä pitäisi olla hiljaa ja huomioimatta vastaantulevia. Into lenkeille lähdöstä on hävinnyt.
Pitäis löytää taas into kunnon lenkkeihin. Tällä tarkoitan että:
Mun pitäis oikeasti vähän taas ottaa itseä niskasta ja tehdä Caran kanssa enemmän jumppailuja jumien estämiseksi ja treenailla vaikka ihan sisällä että koiran mieli pysyis hyvänä.
Carasta huomaa että sillä on nyt tosi paljon virtaa ja mieli junnaa sisällä vaan siinä, että se haluaisi ettei kissa hyökkäile nurkkien takaa sen kimppuun. Kun Cara stressaa niin mami stressaa ja toisin päin. Pihalla on niin kylmää ja pimeää ettei rallyratojen teko ole enää niin mieluisaa puuhaa emännälle, ja kapulaa se tuskin edes noutaa mielenkiinnon puutteen vuoksi (hormoonit).
Nyt kun Caralla on muuten struviittikiteet taas hoidettu huitsin nevadaan ja uusittu ruokavalio on pissailukin helpottanut. Mutta ne hemmetin juoksut..! Tuun niin hulluks kun niitä pisuja pitää siellä pihalla nuolla ja mussutus kaikuu varmaan naapuri kuntaan saakka. Caran steriloinnista vielä sen verta, että ollaan lyöty joulukuu lukkoon ja silloin olis aika tapahtua..!
Onpa ollut laiskat lenkit tällä viikolla. Ei olla edes treenaamaan lähdetty töiden ja seuran puutteen takia. Huomenna hyvinkään rt -treenit, voin vaan kuvitella että on tulossa villiä menoa kun koira purkaa kotona jo energiaa haukkumalla ja jahtaamalla minua paikasta a paikkaan b.
Lenkit on meillä muutenkin olleet lähiaikoina tosi sellaista pullamössö kävelyä. Vetelehditään, kävellään hitaasti, Cara saa mennä ja haistella merkkailuja ja hakea kakka paikkaa niin kauan kuin lystää. Koiria ei saa moikata ja jos vähän haukututtaa niin sitte mamma kyllä muistuttelee että kuinka sitä pitäisi olla hiljaa ja huomioimatta vastaantulevia. Into lenkeille lähdöstä on hävinnyt.
Pitäis löytää taas into kunnon lenkkeihin. Tällä tarkoitan että:
- Koira kävelee vierellä, hihna löysällä.
Ei takana tai edellä niin että sitä saa kiskoa kireällä hihnalla joko perässään tai hillitä juoksevaa säntäilijää. - Tarpeet tehdään heti pihalle päästyä.
Kun koira on käyttäytynyt hyvin ja on emännän aika niistää nokka tai korjata ulkovarustusta on pissatauon paikka. - Koirat yms vastaantulevat ohitetaan hihna löysänä, koira vierellä, ja reagointi vastaantulevaan oltava vähäistä tai ei ollenkaan.
Tuijottaminen pois suljetaan ja keskitytään sen sijaan taluttajaan eli otetaan kontakti ohituksen ajaksi. Taluttaja pysyy rentona ja ei reagoi myöskään vastaantulevaan, ei jännitä esim puristamalla hihnaa tai jännittämällä hartiat suppuun. - Kävelyn tempo on reipasta.
Ollaan lenkillä ei haaveilu/tutkimus/seuranhaku/kukkien ihailu reissulla
Mun pitäis oikeasti vähän taas ottaa itseä niskasta ja tehdä Caran kanssa enemmän jumppailuja jumien estämiseksi ja treenailla vaikka ihan sisällä että koiran mieli pysyis hyvänä.
Carasta huomaa että sillä on nyt tosi paljon virtaa ja mieli junnaa sisällä vaan siinä, että se haluaisi ettei kissa hyökkäile nurkkien takaa sen kimppuun. Kun Cara stressaa niin mami stressaa ja toisin päin. Pihalla on niin kylmää ja pimeää ettei rallyratojen teko ole enää niin mieluisaa puuhaa emännälle, ja kapulaa se tuskin edes noutaa mielenkiinnon puutteen vuoksi (hormoonit).
Nyt kun Caralla on muuten struviittikiteet taas hoidettu huitsin nevadaan ja uusittu ruokavalio on pissailukin helpottanut. Mutta ne hemmetin juoksut..! Tuun niin hulluks kun niitä pisuja pitää siellä pihalla nuolla ja mussutus kaikuu varmaan naapuri kuntaan saakka. Caran steriloinnista vielä sen verta, että ollaan lyöty joulukuu lukkoon ja silloin olis aika tapahtua..!
torstai 9. lokakuuta 2014
Ei hirvosia täälläkään..
Mä menetän kohta toivoni, kaks tuntia Lopella metsällä eikä nähdä yhtäkään hirvikärpästä tai tuoda edes kotiin! Kuulin kerran kuinka yksi surahti komeasti korvan vierestä, eipä sekään halunnut kyytiin tulla..
Käytiin siis Lopella ilkolla vanhalla ampumaradalla kävelemässä vapaillani. Ajatuksena oli etsiä (edelleen) hiekkamonttua, mutta se jolle alun perin lähdettiin käevelemään olikin kasvanut jo umpeen kaiken maailman puuta ja puskaa.
Ei auttanut kuin tassutella pitkin kumpareita ja tarpoa oksien ylitse, kyllä meillä kotikunnalla riittää tuota maaston muotoa vaikka etelässä ollaankin ;)
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Sänkipelto treenit
Onnea on ystävä, joka asuu pellon reunassa ;)
Koottiin rata Jannin kotipellon viereen jossa meillä olikoin jo hyvän kokoinen sänki kasvanut.
Cara rakastaa sänkipelloilla juoksemista ja lähtikin heti ensimmäiseksi juoksemaan hurjaa vauhtia pellon reunalla.
Koottiin siis rata ja alettiin takomaan. Radalla tehtiin aika paljon istumista ja eteen menoa. Uutena täyskäännökset joka suuntaan, joita vaihdeltiin pari kertaa. Ei otettu ratasuorituksista videota ja treenikassissa kyltit on huja haja joten nyt ei ikävä kyllä ole täydellistä versiota radasta :)
Sisi oli aluksi vähän sitä mieltä että 'eikö me nyt mennäkään autoilemaan?' mutta hienosti se siitä sitten nakin voimin reipastui ja suoritti puhtaat radat. Sisi halusi myös sitten tulla katsomaan hieman lähempää minun ja Caran suorituksia, ajatteli varmaan että nakkia saisi myös tauoilla kun muut treenaa ;)
Caralla oli kieltämättä taas meno päällä. Oli pakko pitää vapaana ettei jää jalkoihin kun vähän rynnisteli sinne tänne tuon tuosta.
Meni kyllä tosi nätisti muuten, paitsi tempoista juokseminen oli taas jotain niin sekoboltsia että ihan hävettää.
Parasta oli kuitenkin vimppa rata jolla Janni meni Caran kanssa. Koira juoksi Jannin kanssa vikan kyltin maalille kuin unelma, voin kertoa että loksahti suu auki! Miks mä en osaa :D
Lopuksi siivottiin kyltit ja haettiin Jannin siskon chihu Franky lenkille. Aluksi meni vähän pelleilyn puolelle, mutta käveltyämme Frank alkoi jo hieman suvaita Caraa maillaan. Uskoisin että jos pääsisi kävelemään kunnolla, koirat voisivat tulla hyvinkin toimeen.
Koottiin rata Jannin kotipellon viereen jossa meillä olikoin jo hyvän kokoinen sänki kasvanut.
Cara rakastaa sänkipelloilla juoksemista ja lähtikin heti ensimmäiseksi juoksemaan hurjaa vauhtia pellon reunalla.
Koottiin siis rata ja alettiin takomaan. Radalla tehtiin aika paljon istumista ja eteen menoa. Uutena täyskäännökset joka suuntaan, joita vaihdeltiin pari kertaa. Ei otettu ratasuorituksista videota ja treenikassissa kyltit on huja haja joten nyt ei ikävä kyllä ole täydellistä versiota radasta :)
Sisi oli aluksi vähän sitä mieltä että 'eikö me nyt mennäkään autoilemaan?' mutta hienosti se siitä sitten nakin voimin reipastui ja suoritti puhtaat radat. Sisi halusi myös sitten tulla katsomaan hieman lähempää minun ja Caran suorituksia, ajatteli varmaan että nakkia saisi myös tauoilla kun muut treenaa ;)
Caralla oli kieltämättä taas meno päällä. Oli pakko pitää vapaana ettei jää jalkoihin kun vähän rynnisteli sinne tänne tuon tuosta.
Meni kyllä tosi nätisti muuten, paitsi tempoista juokseminen oli taas jotain niin sekoboltsia että ihan hävettää.
Parasta oli kuitenkin vimppa rata jolla Janni meni Caran kanssa. Koira juoksi Jannin kanssa vikan kyltin maalille kuin unelma, voin kertoa että loksahti suu auki! Miks mä en osaa :D
Lopuksi siivottiin kyltit ja haettiin Jannin siskon chihu Franky lenkille. Aluksi meni vähän pelleilyn puolelle, mutta käveltyämme Frank alkoi jo hieman suvaita Caraa maillaan. Uskoisin että jos pääsisi kävelemään kunnolla, koirat voisivat tulla hyvinkin toimeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)