keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Karvanaaman kotiinpaluu

Pitkän pitkän piiiitkän odotuksen jälkeen Papu vihdoinkin pääsi takaisin Lahteen! Rouva on ollut hyvinkauan isäni hoivissa talossamme aiheutuneen koirien haukkumis shown johdosta ja rouvan oleilu pääkaupunkiseudulla pääsi nyt harmiksemme hieman venähtämään..


Todella rauhallinen vanha rouva on mutta samoin myös kovin kiintynyt isääni. Eikä asiaan yhtään auttanut uusi metodini olla huomioimatta hyvin innostunutta kotiinpalaajaa tämän saapuessa kotiin. Noin rauhallisena tämä elo kun jatkuu niin olen tyytyväinen.

Cara oli ihmeellisen hermostunut siitä että Papu tuli takaisin. Hieman ehkä ihmeissään, siinä missä Papukin "Mitä hemmettiä toi kakara tekee täällä?!" Pihalla oli kieltämättä ihana käydä kävelemässä, nyt kun Cara on rauhoittunut lenkeillä käyttäytymisen suhteen. Ehkä tästä vielä kehkeytyykin jotain ;) Odotan kauhulla iltaa kun avopuoliso tulee kotiin ja mennään unille - Cara on oppinut tulemaan viereemme nukkumaan, samoille paikoille misä Papu yleensä nukkuu.. Apua!


...? 

Caraa ei houkutellut nukkua omassa pedissä,
Papulle ostettu peti oli paljon mielenkiintoisempi
nukkujineen

.. joten oletettavasti Car myös sai Papun pedin itselleen!



... kunnes kyllästyi
Tämä päivä ollaan nyt vain herkutellen ja ihmetellen. Huomenna koittaa Papun kauhu kun saksitaan naamasta ylimääräiset könttäkarvat pois ja illalla olisi vielä tarkoitus päästä pesulle, jaiks! No kyllä Carakin pääsee suihkukaappiin ihmettelemään :-)

Töppöset

Caralle ostetut jokakelin kenkulit ovat kyllä suoriutuneet tehtävänannossaan paremmin kuin hyvin. Yksi pahe tossuissa kuitenkin on - ne kuluvat yllättävän nopeasti! Lienee varmaan syynä tuo Caran tassujen laahaaminen asfaltilla. 
Eivät nuo töppöset vielä ihan auki ole mutta hyvin on päälikankaaseen tullut reikiä. 

Neitiä ei juuri haittaa tassuissa kulkevat, pyörivät ja löysinä irtoilevat kummajaiset joita on inhottava pitää päällä vin silloin kun ne loskakelillä kastuvat. 

Oikein reippaasti ja mutkattomasti on sujunut pihalla liikkuminen, niin lyhyemmillä kuin pidemmilläkin lenkeillä!



sunnuntai 25. joulukuuta 2011

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Jouluinen postipaketti

Petenkoirantarvikkeesta tuli tänään jättiläislaatikko postista haettavaksi! Sisältö oli kieltämättä niin minusta kuin Carastakin mieleinen.

Koiranpeti
Quiet Time 91x58cm
25,00€

Jokasään tossut
Lookin' Good
15€

Caran suosikiksi osoittautui suurehko ja karvaisa unipeti, joka otettiin käsittelyyn heti laatikosta nostamisen jälkeen.. muovineen kaikkineen!

"ÄITI ONKS TÄÄ MULLE, ONHAN?!!!"

"Miiiiiiinun...."

"Hei jess täähän rapisee!"



"Noni mä poseerasin, ole hyvä ja mene muualle
sen harmaan surisevan esineesi kanssa.." 

Käytännöllisempänä its koin kuitenkin jokasään tossut joiden toivoisin auttavan Caraa kävelevän hieman reippaammin pihalla (erityisesti aamulenkeillä kun aikaa on vain rajatusti). Vaisuilu voi kuitenkin johtua tuosta terveydellisestä tilastakin.. No kuitenkin!

Kröhömhömhöm: seuraavat kuvat voivat aiheuttaa lievää hymyilyä!
En kyllä voinut tuntea kuin suurta myötähäpeää kun toinen yrittää epätoivoisesti päästä eroon kamalista punamustista töppösistään. Huokaus :-D♥ Mutta käveli kieltämättä aika moitteettomasti, kaikki ne 10minuuttia kun jaksoi edes yrittää..








Cara oli ovela ja käski meikäläisen heittään lelua.. No tietysti vauhdissa kaikki puolikireällä olleet töppöset lähtivät jaloista ja jäljelle jäi vain yksi :-D




"Mama nyt oikeesti mulla palaa
käämit sun kanssa!"

Kiukku!




"Mä vaan vähäsen maistelen näit tossuja
ku et muka huomioi mua"

.....

"Pitkä juoksija"



Käytiin Caran kanssa tänään eläinlääkärin hoivissa. Pirteänä neiti tepasteli odotushuoneeseen sisään - ei merkkiäkään mistään apaattisuudesta, stna


Cara maanantaina, väsy?



Kuitenkin hoitotiloihin päästyään ja ihmiset haisteltuaan alkoi taas aivan toinen ääni kellossa - mikään ei innostanut (ei edes viereisellä pöydällä vuoroaan kuljetuslaatikossa odottava pupu) ja eipähän paljoa kiinnostanut kun tungettiin kuumemittaria suoleen tai nippaistiin verikokeet tassusta. "Ihan sama" oli aika osuva lausahdus lukiessa Caran naamaa hoitopöydällä.
Otettiin tulehdusarvojen lisäksi myös ultra jossa ei näkynyt mitään muuta kuin vaalea kaasupilvi (kyllä: lääkäri ilmoitti Caran pierun liikkuvan suolessa, hyh!) Tulehdusarvot olivat kyllä ihan pikkiriikkisen koholla: Leuk 14,1 ja norm tulos 12.



nakumasu, jäätävä!


Lekuri veikkailikin että kyseessä olisi hormonaalinen valeraskaus kun mitään selkeitä merkkejä ei löydetty. Vulva on edelleenkin hieman turvonneen näköinen ja nisät ehkä hieman punertavammat kuin yleensä mutta muusta ei kyllä ihan heti arvaisi.

Caralla alkoi 10pvä antibioottikuuri "ennaltaehkäisevänä hoitona". Olin aluksi hieman epäilevä tämän suhteen kun en tykkää tunkea itseeni saati lemmikkiini mitään lääkkeitä ilman selkeää syytä - saati niin vahvoja - mutta eiköhän tämä tästä.

Ei paljo kiinnostanut esintyä
kameralle reissun jälkeen


"Kato äiti - mä oon vähä tyhymä!"

Rakas 
On vain vähän ikävä olo kun tulee aina näissä tilanteissa mieleen Papun valeraskaudet ja tämän märkäkohtu joka oli koitua pienen ihmeemme kohtaloksi. En ikinä haluaisi Caralle käyvän samoin. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn että Cara ihan oikeasti virkoaa viikon sisällä ja jaksaa taas lenkeillä yllyttää kävelemään yhä pidempään ja pyrähtää leikkimäänkin!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Kaikki vaivat kerralla, niinkö?

muru  

"onks pakko jos en jaksa?"
"no jos mä tän kerran vilkasen tota
kameraa ja sit lopetat, eiks joo?" 
Aluksi ajateltiin että kyseessä olisi flunssaa, mutta oireet kun eivät täsmää niin eläinlääkärimmehän auttoi sitten parhaansa mukaan pohtimaan mikä mahtaisi olla vaivana kun:

- pää kuumottaa
- kuono on turvoksissa
- kävely ei pihalla luonnistu
- kurkkua kuivaa ja ajoitellen hengitys rohahtelee
- ja väsyttääkin niin kauheasti

Pohdittiin kaikkia ruokia mitä on syöty ja lisäravinteita ja päälimmäiseksi nousu toimivaksi hehkuttamani Full Of Life Calmer -öljy stressaantuneille koirille. Rauhoittavia öljyjä sisältäävä lisäravinne on kyllä tehonnut Caraan mutta on syytä epäillä, että neiti on saanut viikoittaisen käytön yhteydessä yliherkkyysreaktion tuotteen jollekkin aineelle. Nyt onkin kyseinen tuote jätetty pois aamuruoasta pitkinä päivinä ja tilalle hankittiin uusi aktivointi lelu.
Ainakin vielä neiti on pystynyt olemaan rauhallisesti yksin jäädessään, saa nähdä miten muuttuu kun vanha rouva saapuu kotiin (jos on saapuakseen..)
Ollaan myös huomattu että neiti on kieltämättä jo paljon pirteämpi kotona, eikä niin veltto kuin viikko sitten, mikä on hyvä juttu :-)


Cara on nyt myös kävellyt pihalla todella veltosti. Alkajaiseksi ajattelin sen johtuvan tuosta ihanasta lumesta, muttakun tämä perään jääminen ja "kovaa takaisin kotiin" alkoi olemaan päivittäistä tuli pieni huoli. Pelkäsin aluksi että neidin kaula/kurkku ovat herkistyneet kylmän ilman ja tuon yliherkkyyden vuoksi joten hengiteltiin viikon ajan kiehuvan veden vesihöyryjä viltin alla aina lenkin jälkeen.





namit oli aika hyvä keino saada neidin
 innostus pysymään "viltin alla"
 Hengittely kyllä tuoti tulosta - neiti virkosi silmissä ja näytti oikeastaan pitävän toimenpiteestä. Onhan se tietty kiva päästä vähän lämmittelemään kun pääsee sisälle!
Huolissamme ostimme Caralle myös Hurtta Rescue merkin y-valjaat joita käytiin oikein sovittamassa Mustissa&Mirrissä.



Valjaat on kyllä hyvät pihalla kun ei tarvitse miettiä heijastinliivien laittoa ja kun haluaa 15kiloa pois ojan penkasta niin onnistuu aika näppärästi eikä tarvitse pelätä että kaularankaan koskee. Ei silti sitten tarkoita sitä että koiraa revitään sieltä ojasta ennen kuin käskyt on annettu ja todettu toimimattomiksi..

Valjaista ja hengittelystä huolimatta pihalla on edelleen kauhean vaivalloista kävellä ja Cara odottaa vain että mainitsen että käännymme takaisin kotiin. Inhoittavaa kun omat lenkit lyhenee, koira lihoaa (ja tietty itsekkin..) ja täytyy nöhnöttää vain sisällä.. No ei suinkaan!


Viimeisimpänä avunhuutona tilasin tänään "Jokakelin tossut" Peten koiratarvikkeen alennuslaarista. Voi tätä myötähäpeän määrää.. Osaakohan tuo raukka edes kävellä moiset jalassaan?
Laittelen sitten kuvia kun tulevat postista. Täytyy kyllä lähteä apteekkiinkin etsimään ihan aitoa tassu salvaa kun ei tuo tummelikaan tunnu antavan tarpeeksi hyvää suojaa vaihtelevien kelien uhrille.


Joulua odotellessa! Mukavia talvipäiviä kaikille lukijoille :-)