Hyvinkää 29.08. Rallytoko AVO, RTK2

AVO1. 

98/100p.

RTK2

Happy!
Kisoihin mentiin taas ei yhtään treenanneina. Oltiin me valmennuksessa maanantaina mutta siinä meidän treenit sitten olikin. Cara vaikutti kuitenkin siltä, että joko vetää ihan vanhasta tottumuksesta tai päin vastoin munaa koko suorituksen.
Astellessamme kehään ja irroitettuani koiran Cara muuttui sekunnin sadasosassa itseään täynnä olevaksi, kaikki tietäväksi jästipääksi 'älä mutsi stressaa, mä hoidan mä hoidan'. Lähdössä Cara vaikutti on siltä että on ihan vain oman itsensä herra, ja minä vain jarruttelin sitä tehtävä toisensa jälkeen. Rata oli lyhyt mutta täynnä actionia, juuri meille sopiva!
Kehän ulkopuolella mieskin totesi että Cara oli ollut sen oloinen että tietää tasan tarkkaan jokaisen kyltin ja olin vain hidastamassa hänen ylhäisyyttään. Perhana, auktoriteetti vajetta sanon minä :D
Hyvähän se on että koiralla on itseluottamusta muttakun ne liikkeet ei ole puhtaita niin ei tarvis alkaa elvistellä..

Napattiin kuitenkin lopulta suureksi ihmeeksemme voitto kotiin! palkintojen jaossa olo oli tukala - emäntä tietysti lähtenyt suoraan yövuorosta naama ruvella kisoihin.. Voi jehna ei onneksi hävettänyt kun muistin etten meikkiin ollut koskenutkaan aamulla (kyllä, mulla on paha hormonalinen akne). tuomarin kommentit lämmittivät taas mieltä ja odotan innolla että päästään haastavampiin luokkiin sitten ensivuonna kisaamaan :)

-.-

Nyt on hyvä jäädä pitämään pieni tauko ja keskittyä laumanvartioimisen lisäksi tallilla mäykkypentu Ruusun (Sisin vauveli!) opettamiseen kunnon koirakansalaiseksi.
Samoin tarkoitus olisi kerätä vähän virtaa ja massaa, sekä kasvattaa karvaa kohti talvea.

Cara pitää nyt syksyn vähän taukoa ja talvella aletaan treenata enemmän jälkeä ja erilaisia kontaktilajeja. Heppailujen lisäksi, hihi!

Onko meillä kiire?

Puhuttiin miehen kanssa tänään siitä, että miksi jotkut harrastavat vain saadakseen suoritukset ja noustakseen luokissa kokoaika sinne haastavampiin? Sitten ihmetellään kun ei osatakaan mitään..
Tämä näkyy hylättyinä kisoissa tai alle 70p suorituksina ku on vain tarkoitus saada se tulos jotta pääsee kisaamaan haastavampiin luokkiin. Miksi ihmisillä on kiire?
Myös tälläisten kiirekisaajien koirat vaikuttavat kilpailutilanteessa hieman hätääntyneiltä - niiltä vaaditaan niiden tasoon nähden liikaa, kun oltaisiin voitu treenata puhtaita ratoja ja mennä sitten suorittamaan upeat täyden pisteen suoritukset ilman kovaa kiiruhtamista.

Me tehtiin Caran kanssa paljon töitä ennen ensimmäisiä virallisia ALO kilpailujamme. Oltiin käyty treenaamassa itsenäisesti ja ohjatusti, mölleissä ja virallisiin menoa vetkutettiin ja vetkutettiin kunnes napattiin paikka Janakkalasta.
Jotenkin siihen huumaan jää koukkuun.

Aloin miettimään että ollaanko me oltu liian nopeita luokannousun suhteen - ollaan!
Mun ei olisi pitänyt ilmoittaa Caraa AVO kaiken järjen mukaan niin nopeasti.
Treenit on olleet hyvin alokas -luokan kylttien painoitteisia ja aikaisemmissa valmennuksissa emme saaneet tasoistamme treeniä, toisin kuin nykyisessä.
Miian valmennuksissa huomioidaan tarpeet kehityksen mukaan ja joka kerta on jotain uutta.
Silti AVO kyltit on vielä hieman hepreaa, minkä vuoksi emme saa niin hyviä pisteitä kuin ALO luokassa. Meidän olisi pitänyt RTK1 jälkeen pitää ainakin kk paussi, treenata kylttejä kerta viikkoon, harjoitella selkeämpää linjausta jne. Eikä vain intopinkeänä ilmoittautua heti ensi viikolle kisaamaan 'kun se nyt vain on niin kivaa kisata' ja sitten kiukutella kun ei osaakaan lukea kylttejä oikein.
Haaveilin (ja haaveilen edelleen), että syksyyn mennessä meillä on RTK1, RTK2 ja sitten tauko johon sisällytetään Caran sterilointi ja ansaittu kisatauko. Miten me sitte keretään treenata ennen ensi vuotta?
Maltti on valttia, tässäkin. Nyt meinaan kismittää tyhmät virheet ja 88p suoritus riksusta jota ei päästä 'hyvittämään'. Oon tässä miettinyt että en ilmoittautu seuran talven ryhmiin vaan treenataan omatoimisesti silloin tällöin jotta mielenkiinto pysyy yllä. Ehkä käydään Sarin kurssilla ja siitä sitten keväällä suoraan taas seuran valmennuksiin. Mikäli siis mielenkiintoa riittää ja halutaan vielä kisata.

Mulla ei kuitenkaan ole taka-ajatusta että Carasta tulee joku super-diplomi-tittelin-kelpo-koirakansalainen ja kauhealla kiireellä MES kylttejä kisaamaan. Ei todellakaan.
Mun mielestä kisatilanteet on vaan niin ihania kun näkee ja kokee yhdessä päivässä niin paljon. Samoin itsestäni tuntuu että Cara on AVO tasoinen, mutta tuntemukset on kyllä menneet vähä poskelleen. Ei se ole, vielä. Kyllähän tuo tekee ja osaa, mutta liikkeistä ei ole hiottu vielä niin suoria ja helposti ohjattavia kuin tasolla vaaditaan.

Meillä on kaksi viikkoa aikaa hioa suoria liikkeitä, sitten mennään kokeilemaan saadaanko vielä kerran yli 90p suoritus. Ja koulutustunnus. Hui.
Treenaminen on jäänyt tosi vähälle uuden laumanjäsenen johdosta. Pitäisi motivoitua ja alkaa treenata sännöllisemmin, niinkuin viime kesänä, mutta nyt aika kuluu kuitenkin kuin lennossa aamusta iltamyöhään tallilla hörhöillen ja ulkoilmasta nauttien.

Eli jos joku miettii ollaanko me vaan tavoitteellisesti nousemassa ylempiin luokkiin niin vastaus on ei,
me halutaan nauttia, ja saada kokemusta. Meillä ei ole kiire.
Tiedä vaikka vaihdettaisiin lajia vuoden vaihteessa?

Hämeenlinna 16.08. Rallytoko AVO

AVO 2. ja tuomarin suosikki

94/100p.

Olipahan kutkuttavan pitkä ja sokkeloinen rata kaikkine kommelluksineen, mutta saatiin
hieno, hyväksytty suoritus aplodien ja mitä ihanimpien kehujen ja kommenttien kanssa! En ole vielä tarkistanut videolta mutta kyltiltä 9. (Istu, käännös oikeaan, istu) saatiin -6p ohjausvirheestä ja epämääräisesti suoritetusta kyltistä (kommentiksi oli laitettu että käänny paikoillasi). Kotona pohdin että miksi ei oltu laitettu suoraan -10 mutta, noh, parempi näin :)
Vinouksia ei oltu laitettu (ihme) vaikka tuntui että koira oli taas aivan killi osissa tehtävistä, mitä en kuitenkaan ja onneksi sitten uusinut.

Meillä oli mukava kisapäivä ja kyllä mieltä lämmitti aivan tuntemattomien ihmisten kehut ja kommentit kuinka tuomarin suosikki meni aivan oikealle koirakolle.
Kiitos kaikille ♥ Ja erityisesti tuomarille kauniista, rakentavista kommenteista. Tästä on hyvä jatkaa!

Päästiin vielä 29.8. Hyvinkään kisoihin. Siellä olisi tarkoitus suorittaa RTK2, jonka jälkeen jäädään ansaitulle tauolle. Miehelle puhuin että jos jotain tekee mieli talvella tehdä niin sitten mennään Sarin ryhmään treenaamaan kerran viikossa - höntsäilemään!
Pikkuisen pelottaa VOI luokka kun siellä pitääkin sitten olla vähä eleisempää touhua ja suoria liikkeitä. Cara ei ole sellainen jäykisteliä, ja mun mielestä rallyn pääperiaate on että koiralla ja ohjaajalla on kivaa joten tuomareiden kommentit vaativimmista luokista ei paljon nyt mieltä lämmitä. Sen näkee sitten keväällä, miltä maistuu. Jos tuntuu että korkeat luokat on oikeasti ihan kauhean jäykkiksiä niin ei mikään pakota kisaamaan - silloin siirrytään treenaamaan omatoimisesti, ilman kisoja :)

Ihanaa alkavaa viikkoa! Meillä huomenna Miian treenit, sitten keskiviikkona agiin. Kyllä Caralla varmaan ollu nastaa kun kolmena peräkkäisenä päivänä saa takoa kylttejä!

Riihimäki 15.08. Rallytoko AVO

88/100p.

AVO4. 

Todella tiukka kisa, jännitys katossa ja mitä mä teen, luen kyltin väärin josta -10p
Jos en olis Istu, täyskäännös oikeaan tehnyt juuri päinvastoin eli ensin kääntynyt ja sitten istunut (idiootti) niin oltais voitettu koko luokka. Jopa tuomari antoi kisakirjojen jaossa palautetta että ihan harmitti tuo virhe kirjoittaa kun muuten täydellinen suoritus kahta vinoa lukuunottamatta.
Omasta mielestä ratasuoritus hipoi kuitenkin priimaa ja todella hyvillä mielin oltiin koko kisatapahtuman ajan!

Huomenna jatkuu Hämeenlinnassa, sitte ne kyltit luetaan oikein ;)

Mä olin kyllä pakahtua taas onnesta kun mulla on niin super koira joka nauttii tehdä töitä aina täysillä ♥ Isäntä oli meidän kanssa ja kuvasi taas ratasuorituksen, kiitos hänelle siitä.
Naureskeli että Carasta huokuu sellainen itseluottamus radalla että 'kyllä mä nää kyltit osaan ei mama huolta, mut tää on nii lälly ja tää, no mitäs nyt.. no tääki menettelee..' :D

AVOon käy matkamme tää

Huomenna starttaa ekat AVO kisat kotipaikakkunnalla.
Oon kauhunsekaisissa tunnelmissa lukenut luokan kylttejä harvase ilta, ja tankannut sääntöjä että varmasti muistaa miten sitten käyttäytyä alokasluokan jälkeen, jossa kaikki on niin leppoisaa ja vauhdikasta. On tässäkin, mutta nyt pitäisi jo olla vähän rytmikkäämpää menoa.

Meillä taas tilanne että viime treenit olleet maanantaina, joissa koira kyllä loisti, ja loppu viikko ollaankin sitten hölläilty ja tehty AVO kylttejä lähinnä lenkillä satunnaisesti ja ennen iltaruokaa. Hyvinhän tuo tekee, mutta entäs kun pitäisi vapaana kehässä mennä, iik!
Treeneissä Cara on kyllä melkeinpä aina vapaana, joten mitään turhaa stressiä en siitä olekaan ottanut että nyt kisoissa hihna irroitetaankin ennen suoritusta. Pitää vaan muistaa keksiä tässä sille hihnalle sopiva paikka etten tee niinkuin ratatreeneissä ja pistä taskuun, hups!

Ainoaksi jää varmaankin juoksussa pysyminen, mitä stressaan ja tulen stressaamaan. Aina, ja ikuisesti, aamen. Se on vaan niin päivästä kiinni että meneekö hyvin vai ei vaikka kuinka koittaisi tehdä helpoksi Caralle omalla liikkeellään, äänellä tai kehonkielellä että tule.
Luojan kiitos huomiset kisat ovat viilennetyssä hallissa, eihän tuolla pihalla jaksaisi mitään tehdä. Sen puolesta kiittelinkin tuossa yksi päivä kun viime viikonlopun ulkokisojen rata oli niin 'helppo' ettei koira kerennyt väsähtämään kesken rataa kun oli jo valmiiksi niin turta.

Jottei elämä olisi helppoa niin kisoihin mennään siis 'suoraan' yövuorostani. Onneksi rataantutustuminen starttaa vasta klo 15.00 joten kerkeän nukkumaan 'ne normaalit' unet ja tekemäänkin jotain ennen kisapaikalle lähtöä, joka sijaitsee n. 5km päässä meiltä. Huh.

Sama jatkuu sitten sunnuntaina kun suuntaamme hämeenlinnaan, pitäkee peukkuja että menee radat hyväksytysti läpi! Täysiä pisteitä ei lähdetä hakemaan (se on selvää) mutta hienoahan se olisi jos menisi niinkin hyvin. En vielä tiedä ilmoittaudutaanko loppu kuun Hyvinkään kisoihin, mieli kyllä tekisi, mutta tuntuu että nyt tekee vaan mieli heppaila meidän uuden lauman jäsenen kanssa.
Pian loppuvat meillä vakkaritreenit ja en tahtonut varata paikkoja talvikaudelle, kun Cara pitäisi steriloida ja muutenkin treeni/kisatauko on kohdillaan näin onnistuneen kisakesän päätteksi. Vuoden vaihteen jälkeen aletaan sitten taas takomaan niin pirusti!

Ylöjärvi 09.08. Rallytoko ALO (RTK1)

100/100p.

ALO 2. 

Aika 1:18

Voittaja päihitti meidät olemalla neljä sekuntia nopeampi :D Voi mun tappijalkaa ♥
Se ei haittaa, me saatiin paras tulos ikinä, hyvä mieli ja loistava kisakokemus!

RTK1 tunnus haettiin siis näistä kisoista mukaan ja seuraavana olisi ensi lauantaina AVO luokassa meille paikka Riihimäellä.

Rata oli lyhyt, vain kurveja ja kaksi pysäyttävää. Luokat olivat sopivan kokoiset ja rataantutustuminen meni kivutta, siinä missä odottelukin. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja pidin visusti mielessä etten pyydä Caraa tekemään kuin seuraamista ja eteenmenoja ennen kehää.

Emme olleet treenanneet mitään kuluneella viikolla ja toivoin sen motivoivan koiraa antamaan kaikkensa namiensa eteen. Lahjattomat treenaa vai miten se meni?
Kehässä Cara olikin alkuunsa sangen tahmea. Näin mielessäni kuinka pisteet ropisivat kontaktin puutteesta mutta samalla mietin että 'ihan sama, kunhan ei mee alle 75 jotta saadaan tulos'
Sitten totesin että nyt toi koira kuulolle ja äkkiä ja oikeasti nostin katsee ylös ja pistin kehumiseksi. En ollut kuullut kehässä aiempien suoritusten aikana niin paljoa puhetta kuin pidin Caralle tuon vajaan puolentoista minuutin aikana ja naureskelinkin välillä että minähän idioottina nuo tuomaritkin minua pitävät.
Tehdessämme peruutuksia kuulin kuinka joku arvostelijoista höpötti toiselle että noin sitä koiraa kuuluu kehua, kato nyt kui reipas!
En voinut muuta kuin täristä jolloin Carasta huomasi että sekin jostain syystä reipastui ja tahti alkoi näyttää taas lupaavalta.

Viimeisenä tehtävänä radalla oli askel oikealle, joka tuli paremmin kuin hyvin meidän vikalle ALO radalle. Se meni ilmeisesti oikein hyvin, ei siis virheitä tästäkään. Hieno Cara!

Olimme saaneet vielä arvostelulomakkeeseen kommentteihin että Hieno suoritus hihnakäsittelyä myöten!
Arvostelunhan tekivät siis nyt ns. kaksi tuomaria, ylituomari ja ylituomariharjoittelija joten pakko se kai on uskoa että hyvin meni kaikin puolin :)

Ylläreitä

Cara kävi tänään maanantaina isukin kanssa ell luona. Halusin varmuuden ettei verestä löydy tulehdusta ja sulkea valeraskauden pois. Tulehdusta ei löytynyt, eikä niinkään valkeraskautta vaikka tyhmää galastropia sitten kuurin antoivatkin (mä niin en tykkää tosta lääkkeestä), mutta uutena löytyi hiivaa tassuista johon sai lääkkeen ja kaulurin.

No ei onneksi siis mitään vakavaa, toivottavasti lääkekuurit purevat ja Cara palautuu omaksi ihanaksi villiksi itsekseen syksyn edetessä.

Saatiin tänään ylöjärven kisakirje ja lähtölistat. Zoomailin puhelimella josko meitä olisi corgisteja enemmän kuin Cara ja ilokseni huomasin että Manu lähtee kisaamaan ALO luokkaan emäntänsä kanssa! Kiljahdin riemusta kun ns. tuttujakin pääsee paikalle! :) Myös hieman kisavietti nousi, onhan Manu taitava moniosaava harrastekoira, tässäpä taas haastetta meidän viikonloppuun.

Ylöjärvelle lähdetään kuitenkin hyvillä mielin. Treenaamaan ei kauheasti keretä ja toivon että s enostattaa myös Caran halua tehdä viikonloppuna entistä enemmän töitä, jotta päästäisiin samoihin pisteisiin kuin aiemminkin. Keskiviikko-torstai olen kiinni tallilla, ja suunnittelinkin että nappaan torstai aamuksi kylttejä mukaan ja mennään kentälle kokeilemaan miltä se treeni maistuu ennen kisoja. Jos vältyttäisiin samanlaiselta draamalta kuin ennen viime kisoja.