Onko meillä kiire?

Puhuttiin miehen kanssa tänään siitä, että miksi jotkut harrastavat vain saadakseen suoritukset ja noustakseen luokissa kokoaika sinne haastavampiin? Sitten ihmetellään kun ei osatakaan mitään..
Tämä näkyy hylättyinä kisoissa tai alle 70p suorituksina ku on vain tarkoitus saada se tulos jotta pääsee kisaamaan haastavampiin luokkiin. Miksi ihmisillä on kiire?
Myös tälläisten kiirekisaajien koirat vaikuttavat kilpailutilanteessa hieman hätääntyneiltä - niiltä vaaditaan niiden tasoon nähden liikaa, kun oltaisiin voitu treenata puhtaita ratoja ja mennä sitten suorittamaan upeat täyden pisteen suoritukset ilman kovaa kiiruhtamista.

Me tehtiin Caran kanssa paljon töitä ennen ensimmäisiä virallisia ALO kilpailujamme. Oltiin käyty treenaamassa itsenäisesti ja ohjatusti, mölleissä ja virallisiin menoa vetkutettiin ja vetkutettiin kunnes napattiin paikka Janakkalasta.
Jotenkin siihen huumaan jää koukkuun.

Aloin miettimään että ollaanko me oltu liian nopeita luokannousun suhteen - ollaan!
Mun ei olisi pitänyt ilmoittaa Caraa AVO kaiken järjen mukaan niin nopeasti.
Treenit on olleet hyvin alokas -luokan kylttien painoitteisia ja aikaisemmissa valmennuksissa emme saaneet tasoistamme treeniä, toisin kuin nykyisessä.
Miian valmennuksissa huomioidaan tarpeet kehityksen mukaan ja joka kerta on jotain uutta.
Silti AVO kyltit on vielä hieman hepreaa, minkä vuoksi emme saa niin hyviä pisteitä kuin ALO luokassa. Meidän olisi pitänyt RTK1 jälkeen pitää ainakin kk paussi, treenata kylttejä kerta viikkoon, harjoitella selkeämpää linjausta jne. Eikä vain intopinkeänä ilmoittautua heti ensi viikolle kisaamaan 'kun se nyt vain on niin kivaa kisata' ja sitten kiukutella kun ei osaakaan lukea kylttejä oikein.
Haaveilin (ja haaveilen edelleen), että syksyyn mennessä meillä on RTK1, RTK2 ja sitten tauko johon sisällytetään Caran sterilointi ja ansaittu kisatauko. Miten me sitte keretään treenata ennen ensi vuotta?
Maltti on valttia, tässäkin. Nyt meinaan kismittää tyhmät virheet ja 88p suoritus riksusta jota ei päästä 'hyvittämään'. Oon tässä miettinyt että en ilmoittautu seuran talven ryhmiin vaan treenataan omatoimisesti silloin tällöin jotta mielenkiinto pysyy yllä. Ehkä käydään Sarin kurssilla ja siitä sitten keväällä suoraan taas seuran valmennuksiin. Mikäli siis mielenkiintoa riittää ja halutaan vielä kisata.

Mulla ei kuitenkaan ole taka-ajatusta että Carasta tulee joku super-diplomi-tittelin-kelpo-koirakansalainen ja kauhealla kiireellä MES kylttejä kisaamaan. Ei todellakaan.
Mun mielestä kisatilanteet on vaan niin ihania kun näkee ja kokee yhdessä päivässä niin paljon. Samoin itsestäni tuntuu että Cara on AVO tasoinen, mutta tuntemukset on kyllä menneet vähä poskelleen. Ei se ole, vielä. Kyllähän tuo tekee ja osaa, mutta liikkeistä ei ole hiottu vielä niin suoria ja helposti ohjattavia kuin tasolla vaaditaan.

Meillä on kaksi viikkoa aikaa hioa suoria liikkeitä, sitten mennään kokeilemaan saadaanko vielä kerran yli 90p suoritus. Ja koulutustunnus. Hui.
Treenaminen on jäänyt tosi vähälle uuden laumanjäsenen johdosta. Pitäisi motivoitua ja alkaa treenata sännöllisemmin, niinkuin viime kesänä, mutta nyt aika kuluu kuitenkin kuin lennossa aamusta iltamyöhään tallilla hörhöillen ja ulkoilmasta nauttien.

Eli jos joku miettii ollaanko me vaan tavoitteellisesti nousemassa ylempiin luokkiin niin vastaus on ei,
me halutaan nauttia, ja saada kokemusta. Meillä ei ole kiire.
Tiedä vaikka vaihdettaisiin lajia vuoden vaihteessa?