Lunta, tuulta ja tuiskua

 Ihanaa talvi,

lunta,

ja jäisiä leluja joita saa tonkia hangesta pihalla

Hepuli-Hilkka is back!

Emäntä ei vain ole niin innoissaan tästä kylmästä.. Mutta kyllä Suomen talvi on kaunis!
Tänään vain löhöillään ja sunnuntaina olisi sitten perheen leipomis päivä. Ehkäs e joulumieli sieltä jostain pikkuhiljaa hiipii meidänkin pieneen pirttiin :)

Treenivihko

enteilee edelleen hyvää jatkuvuutta!

Vihkoon merkitään ihan vain pvm ja mitä on tehty (liikkeitä yms) ja keksinpä merkitä vielä lenkeillä ohitetut koiratkin.
                     Joko Cara on oikeesti tullut järkiinsä tai sitten se on oikeasti seonnut kun lenkeillä kaikki koirat voidaan ohittaa nakin kanssa tai ilman, hihna löysällä!

Muutamia merkintöjä on kerrytetty pariin viikkoon aikalailla

Nyt pitää vaan alkaa miettimään treenien monipuolistamista aika lailla ja täytyy myös muistaa, että treenailu aikoja tulisi lyhentää kotona ja ulkona, jotta juoksupöhöinen tyty (ei, ei vieläkään tiputtele) mene ihan sekaisin

Hyvä esimerkki tähän oli tiistai ilta kun käskin Caraa eteeni seisomaan jotta voisin pukea heijastinliivin päälle. Meidän nakki meni pimputtaan useammin kuin kerran omaa "ovikelloaan" lattialla..
Saatiin kuitenkin liivi päälle kun tajusi että ei tarviikkaan enää kertoa haluavansa ulos vaikka siinä hetken kestikin

uu, tämäpäs olisi mainio!

Vähän tekis mieli ostaa Tiimarista askertelupaskartelu tarvikkeita ja tehdä oikein hieno tuunattu vihko, mutta me taidetaan pysytellä vielä ainakin hetkinen tuossa vanhassa kouluvihon rumiluksessa

Me haluttais mätsäriin

..mut ehheei

kesä 2011

Eihän täällä missään oo enää näin kylmällä mitään vaikka järjestäjät vois vuokrata noita hallejaki ihan hyvällä vuokralla kun tietää että Riihimäen alueellakin otetaan osaa suurin joukoin

Mut ei.. ja toisekseen, me odotellaan et noi juoksutki alkais.. Mörköily ennustaa hyvää, mutta ruumiinosat sanoo ihan muuta (vaikka vähän on tommoista turpoamista taas näkynyt)

Ehkä tässä ennen joulua kuitenkin alkaa tapahtumaan, jos ei niin mama huolestaa hyvin hyvin paljon. Meidän lauman naisilla näyttäs olevan kropat jotenki 'ei rytmissä' nyt tällee yleisellä tasolla, huh heijaa

Tiskiharja

Kyllä!

Virtahevon tuhoutumisen jälkeen päätin taas toistamiseen että, Cara saa vain kestäviä aktivointileluja tästä lähtien

Sirulla on ollut jossain postauksessa tiskiharja suussa.. No mikäs siinä, ei mekään mitään menetetä ja noitahan löytyy laatikoista käyttämättömiä ja käytettyjä!

Toimii!

Kesti ehkä hitusen kauemmi saada kyseisestä harjasta jotain muovia irti, eipä haittaa yhtään. Harjaspää oli tosi ihanan karsea olleessaan märkä, mutta kuivana ei ollut niinkään mielenkiintoinen. Tää toimii myös hyvin noutokapulana, pysyy mieluummin suussa kuin ihan ne tavallisimmat patukat ;D

Hippo

Käytiin palkkapäivänä taas hieman ostoksilla
Ensin omat ja sitten elukoiden murkinat.

Tosin tällä kertaa ukko halusi ostaa Caralle röhkivän lelun. Ei valitettavasti saatu samanlaista possulelua kuin Papulla on äidin luona (mikä on niin mieluinen Caralle) vaan virtaheposen hintaan 6,90e

Made in China, meni meinaan hippo rikki 10min jälkeen ja pilliä ei saatu enää paikalleen..

psssst. tämä oli blogin 100 postaus ;)

Papu päivitys

Papu oli äidilläni hoidossa viikon 45, jolloin pääsin itsekin yökyläilemään omaan vanhaan huoneeseeni molempien karvanaamojen kanssa

Alku oli vain todellinen katastrofi!
Mentiin Caran kanssa äidin oven taakse ja kun ovi aukesi laskin kolmeen ennenkuin viitsin astella sisään "leijonanluolaan". Papu halusi tulla moikkaamaan minua, mutta Cara pieni apina oli sitä mieltä ettei kukaan koske Hänen mamaan ilman lupaa. No rähinähän siitä tuli. Annoin tyttöjen hieman käydä arvovaltaista keskusteluaan sillä välin kun otin kengät ja takin pois. Ei sen ihmeempiä, Cara vaan ei tahtonut päästää Papua lähelleni..
      Moikkasin sitten Papua joka pakoili jalkojeni takana Caran "suurta" egoa

höröttimet kuulolla

iltapala
"Apua mikä tää on?!"

Taitaa vanhan hampaitakin jo hiukan kolottaa..
Cara kiskoo kanankoiven 2minuuttiin,
Papu narskuttaa ainakin 10minuuttia..

Vähän oli sinä iltana kieltämättä sellaista ihme pelleilyä Caralla käytöksen kanssa, mutta lenkin jälkeen olivat taas ihan ylimmät ystävykset!
Meidän 9,5vuotiaskin ryhtyi oikein leikkimään lenkillä vapaaksi päästessään kauhukakaran kanssa joka veti armottomia hepuleita koulun pallokentällä

ennen..

..jälkeen

Papu sai trimmin, korvien täydellisen nypinnän ja  pientä lenkkiaivopesua kyseisen viikon aikana.

Ihmettelen kyllä kun isäni sanoo että Papu tekee sitä että räjähtää kaikille koirille kun näkee lenkillä.
                               Meidän kanssa ehkä vilkaisi, piti hetken sellaista hössötys ääntä ja kun otettiin kontakti kohdilleen niin pääsi eteenpäin ihan nätisti. Cara nyt tietysti tietää (tietää ja tietää, voi luoja mikä show aina välillä..) että vastaantulevia/ohi kulkevia ei tarvitse tervehtiä eli ehkä pikku neiti oli sellainen tuki ja turva meidän vanhukselle.

kotisohvalla, ihanat <3

<3

Papu pääsi käymään myös meidän kotona Riihimäellä muutama päivä ennen kotiin lähtöään.
Kiitos äidin, alku meni taas ihan susille.. Ihme sähläämistä ja kun sanot että "päästä Papun hihna irti" niin eihän tää mitään kuule ja tuloksena on kauhea Caran ja Papun räksytys.
Tahtoisin että koirat olisivat saaneet tervehtiä "tasapuolisesti" eli vapaina ollessaan. Vissiin liikaa toivottu?
     Papu tykkäsi olla meillä, olihan tuossa takapihallekin pääseminen niin vaivatonta ja kun sai herkkuja ja ihan iltaruokaakin äitiä odotellessa, vaikka ilkeä emäntä repi korvakarvat irti..

Täytynee taas hieman harmitella kuinka ihana koira meillä onkaan ja kuinka inhottava tunne on kun Papu ei asu kanssamme enää.

Täytyy silti myöntää että Papu on ja tulee aina olemaan minulle se kaikista maailman paras koira

ikävä

Päivitettävääkin olisi

..tai no olisi ja olisi ei meillä mitään ihmeellistä ole viime viikkoina tapahtunut

Kamerakin on täynnä jos jonkinmoista, ehkä mä kerkeän sunnuntaina laittaan parit postaukset tännekin kuvien kanssa

Juoksuja odotellaan kovasti! Vähän on jo käytöksestä noteerattu et hormoonipöhöä vissiin tuloillaan.. Ei noi antennit toimi kotona tai pihalla, ja haukkuherkkyys on lisääntynyt semmoiseksi ylenpaattiseksi räksytykseksi kaikkea ja kaikkia kohtaan.
          Miks täytyy haukkua jotain olemattomia mörköjä, aargh?! Esimerkiksi tänään aamulla raahasin takapihalta jätesäkin jossa oli marsujen vanhat purut eteiseen odottamaan pääsyä roskikseen. Cara päätti että jätesäkki onkin suuri ja pelottava mörkö (vaikka näki vaihe vaiheelta kuinka hain pussin pihalta ja kannoin eteiseen) ja murahteli ensin säkille kunnes kysyin "Mitä sä nyt näit" ja siitähän se haukkuminen sitten lähti..
          Ja sitten kun sanot että "Hiljaa!" niin se haukkuminen vaan yltyy?? Missähän nyt mättää..

Tein muuten Caralle treenikirjan! Tajusin tuossa viikolla että "voi kikkare me ei olla kyllä tehty yhtään mitään vähään aikaan"
                             Vihkoseen merkitään siis pvm ja mitä ollaan tehty ja jos ollaan tokoiltu (arki tai rally) niin mitä liikkeitä tehtiin eniten.
                              Oli ihanaa käydä metsässä toissapäivänä tekemässä esineruutua kun tyty oli niin intoa täynnä ja etsi kerrankin sillä nenällään. Mitä nyt meidät yllätti yksi lenkkeilevä mies sinisessä ulkoilupuvussaan mutta eipä tuo haitannut menoa kuin kahden haukahduksen verran (en tajua miksi sitä miestäkin piti haukkua kun oli 10min aikaisemmin päässyt haistelemaan ja rapsutettavaksi..)

Ja yksin on tyty ollut paljon kotona, meillä taas niin tyhmästi että molemmilla on iltavuoro töissä niin lähdetään ja tullaan samaan aikaan kotiin. Onneksi on vanhemmat jotka käy pissattamassa illalla ettei ihan tarvitse jalat ristissä odottaa 9 tuntia!

Mutta sunnuntaille siis jollei tän päivän aikana iske inspiraatio!

Eemeli

Meillä oli tosiaan eilinen yö yhtä seikkailua kotopuolessa

Haaviin jäi naapuritalojen parkkipaikalta suloinen sakemanni mix uros, todella kiltti, hieman kyllä vierasti mutta ihanan Caran avulla antoi ottaa itsensä kiinni (ja namien hehe). Aluksi ajattelin koiran olevan jonkun kanssa pihalla vapaana mutta kun näin tämän uudestaan pyörimässä pitkin pihoja tajusin että "irrallaanhan se on!" Mutta panta näkyi kaulassa ja jonkinlainen tunniste putkilokin vilahteli.
           Noin tunnin ajan kalastettiin koiraa avokin ja Caran kanssa pitkin naapureiden pihoja. Lopulta antoi ottaa kiinni yhden rivarin pihatiellä, mutta yllättäen tunnistus putkilon (miksi niitä sanotaan edes?!) alaosa oli tipahtanut ja kaulapannassakaan ei ollut puhelinnumeroa..

ihana mies :)

Yöllä sitten (tietysti) itkin ja murehdin että mitä tehdä kun paikallinen eläinsuojeluyhdistyskään ei ollut tavoitettavissa ja poliisikaan ei vastaanota koiria jolleivat ole kuulemma ihmisille vaaraksi.. Kauhea stressi ja huoli ja aamulla 7 töihin..
        Cara tietysti oli ihan innoissaan "Jee mama tää on kiva kaveri saanks mä pitää sen?!" Koirat tuli muutenkin tosi hyvin toimeen keskenään. Naureskeltiin vain että täähän on ihanku Cara mut 3x isompi :-)

'Jätkä' nimeä kuunteleva suloisuus viihtyi avokin kanssa vessassa sen aikaa kun koitin tavoittaa jonkun joka osaisi edes hieman neuvoa.
                    Meillä ei voitaisi yön yli pitää: Cara vaan riehuisi ja marsut oli tosi mielenkiintoisia häkissään. Ei tehnyt yhtään mieli sulkea makkarin ovea kun tietää että toinen stressaa jo valmiiksi uudessa paikassa. Ja hätäkeskus (ah, ihana hätäkeskus!) johon neuvottiin nollakakkosesta soittamaan, oli taas niin hyvällä päällä ja totesi että "jos ette voi pitää teillä niin sitten päästätte irti pihalle menemään!" No mitä veetä oliko toi joku NEUVO?!
               Niinpä avokki lähti kaverilleen jäpikän kanssa yöksi ja aamulla oli tarkoitus soittaa uudelleen eläinsuojeluyhdistykselle että saataisiin koira talteen..

Mitä ihanin ihme tapahtui ja juuri kun suunnittelin Onnentassuun soittamista,
koiran oma omistaja soittaa minulle!
                      I-ha-naa! Ihan hullu helpotuksen huokaus pääsi molempien suusta ja nyt sitten tietysti toivon että Eemeli niminen hurmuri pääsee kotiin rauhoittumaan oman emännän kanssa

'puspus'

kuin kaksi marjaa :D

Että semmoinen päivän/yön hyvä työ, oon niin onnellinen että omistaja löytyi. Kiitos Facebookin tiedonjaon tämäkin tilanne selvisi aikas sutjakkaasti

Kaiken huipuksi kävi ilmi että Eemelin omistaja on töissä samassa työpaikassa kuin meidän isäntä.. hehhehheee :-D