Eemeli

Meillä oli tosiaan eilinen yö yhtä seikkailua kotopuolessa

Haaviin jäi naapuritalojen parkkipaikalta suloinen sakemanni mix uros, todella kiltti, hieman kyllä vierasti mutta ihanan Caran avulla antoi ottaa itsensä kiinni (ja namien hehe). Aluksi ajattelin koiran olevan jonkun kanssa pihalla vapaana mutta kun näin tämän uudestaan pyörimässä pitkin pihoja tajusin että "irrallaanhan se on!" Mutta panta näkyi kaulassa ja jonkinlainen tunniste putkilokin vilahteli.
           Noin tunnin ajan kalastettiin koiraa avokin ja Caran kanssa pitkin naapureiden pihoja. Lopulta antoi ottaa kiinni yhden rivarin pihatiellä, mutta yllättäen tunnistus putkilon (miksi niitä sanotaan edes?!) alaosa oli tipahtanut ja kaulapannassakaan ei ollut puhelinnumeroa..

ihana mies :)

Yöllä sitten (tietysti) itkin ja murehdin että mitä tehdä kun paikallinen eläinsuojeluyhdistyskään ei ollut tavoitettavissa ja poliisikaan ei vastaanota koiria jolleivat ole kuulemma ihmisille vaaraksi.. Kauhea stressi ja huoli ja aamulla 7 töihin..
        Cara tietysti oli ihan innoissaan "Jee mama tää on kiva kaveri saanks mä pitää sen?!" Koirat tuli muutenkin tosi hyvin toimeen keskenään. Naureskeltiin vain että täähän on ihanku Cara mut 3x isompi :-)

'Jätkä' nimeä kuunteleva suloisuus viihtyi avokin kanssa vessassa sen aikaa kun koitin tavoittaa jonkun joka osaisi edes hieman neuvoa.
                    Meillä ei voitaisi yön yli pitää: Cara vaan riehuisi ja marsut oli tosi mielenkiintoisia häkissään. Ei tehnyt yhtään mieli sulkea makkarin ovea kun tietää että toinen stressaa jo valmiiksi uudessa paikassa. Ja hätäkeskus (ah, ihana hätäkeskus!) johon neuvottiin nollakakkosesta soittamaan, oli taas niin hyvällä päällä ja totesi että "jos ette voi pitää teillä niin sitten päästätte irti pihalle menemään!" No mitä veetä oliko toi joku NEUVO?!
               Niinpä avokki lähti kaverilleen jäpikän kanssa yöksi ja aamulla oli tarkoitus soittaa uudelleen eläinsuojeluyhdistykselle että saataisiin koira talteen..

Mitä ihanin ihme tapahtui ja juuri kun suunnittelin Onnentassuun soittamista,
koiran oma omistaja soittaa minulle!
                      I-ha-naa! Ihan hullu helpotuksen huokaus pääsi molempien suusta ja nyt sitten tietysti toivon että Eemeli niminen hurmuri pääsee kotiin rauhoittumaan oman emännän kanssa

'puspus'

kuin kaksi marjaa :D

Että semmoinen päivän/yön hyvä työ, oon niin onnellinen että omistaja löytyi. Kiitos Facebookin tiedonjaon tämäkin tilanne selvisi aikas sutjakkaasti

Kaiken huipuksi kävi ilmi että Eemelin omistaja on töissä samassa työpaikassa kuin meidän isäntä.. hehhehheee :-D