Nahistavat kakarat



Cara mummolassa, kerrankin sopivan
kokoisessa pedissä..

  

Viikonloppuna oltiin "lastenhoitajina" avokin kanssa Caralle ja Retulle anoppilassa. Koirat pääsivät päivän aikana mm. kinkkiselle lenkille (vähän valtahakua molemmin puolin), pihalle suureen aitaukseen juoksemaan, leikkimään köydenvetoa mitä erilaisimmilla leluilla, iltasella oikein kunnolla saippualla höystetyille pesuille ja meidän kanssa nukkumaan, tosin vain lattian varaan ettei tule mitään kähinöitä.

  

ystävä kallis ♥

pusuttelijat ja joku aamuinen mörkö

... Caran mustasukkainen ilme

Retua oli hauska pestä, appivanhemmat eivät vielä olleet sitä kertaakaan Retun kanssa tehneet. Ensin poitsu oli varma että "ei apuaaa vettää!! häipykää ettekä koske muhun tai mä itken" mutta maltillahan tuo hoitui ja alkoi saippuoiden huuhtelun jälkeen tuntumaan että herra oikeastaan nautti että sai ällöttävät irtokarvat ja piet pois nahastaan.


Cara löysi jotain mitä varjellakkin, huokaus

Cara on kyllä rauhoittunut huomattavasti siitä mitä on ollut aikaisemmin, liekö vihdoin tullut aikuisemmaksi.

                 Mutta kyllä näitä kakaroita sai vähän väliä hyssytellä kun tuntui että leikit saattoi välillä mennä vähän överiksi. "Oma paikka" oli eniten käytetty komento viikonloppuna.

                 Haavereiltakaan ei tällä kertaa vältytty: Cara sai hampaasta silmään leikin ohella niin että tuntui ja joutui myös jyräkoneen alle niin pihalla kuin sisälläkin.. Retu kun ei mikään maailman ketterin koira todistetusti taida olla.

Kyllä tulevaisuudessa olen aika varma että jos meille perhe koira tulee niin ehdottomasti bokseri... tai rotikka, mikäs siinä :-)



 © google

Haavauma

Eilen illalla hermostuin siihen että Cara lönkytteli perässä, omaksuin samalla että neiti hieman onnahteli tallustellessaan eteenpäin ja suosi nurmikkoalueita. Avokin kanssa tällaista ei ollut huomattu pihalla käväistessä (tai sitten tämä ei ole vain tajunnut mitään) joten kimpaannuin ajatuksesta että "nonni nyt ne herkkupäivät pilaa mun lenkkeilyn!" Samoin sisällä kyllä juostaan ja touhotetaan niinkuin aina ennenkin.
                      Mutta kappas vain, tänä aamuna kaivelin neidin tassuja kun ontuminen ja velttoilu pihalla jatkui ja mitä löysinkään oikean takajalan anturasta..

Eikä oo meinaan ihan mikään pieni haavauma. Varmaan astunut onnekseen johonkin lasinsirua muistuttavaan pihalla. Voihan olla että haavauma olisi voinut tulla vaihtuvista lämpötilan muutoksistakin, neidillä kun on niin pehmeät nuo tassunpohjat muutenkin.

Nyt on pesty tassut lyhyidenkin lenkkien jälkeen huolella ja laitettu tummelia.

Viikonloppuna lähdetään anoppilaan päin moikkaamaan taas Retua. Saa nähdä rajoittaako juoksuhajut ja kipeytynyt tassu edes jonkin verran menoa tällä kertaa. Täällä odotellaan myös Papua jo tulevaksi kotiin kaupungista.

Soijayliherkkyys

Nakkeja, halpoja nakkeja? Ei meidän Caralle kuin täyslihaa kiitos!

Ollaan nyt vähän tarkkailtu neidin syömistä, mistä mahtaa tassujen punoittaminen ja kutina johtua?
              Stressi kitkettiin pois kun saatiin aamulenkit pidennettyä 10minuutista 20minuuttiin jonka jälkeen neiti oli ihan tyytyväinen.
              Samoin kuivanappuloiden ravintosisältö tutkittiin tarkkaan, ei kyllä kieltämättä löytynyt mitään ylimääräistä niinkuin tuotteessa luvataankin.

Raa'oista nyt en ollutkaan niin huolissani, Cara syö vain naudanlihavalmisteita ja vihannesmixejä, joten siirryttiin nameihin. Neiti on viimeisimmäksi saanut aina S-Marketin X-tran nakkeja joissa soijakorviketta on n. 30%, viimeksi sitten leikeltiin neidille broilerin kivipiiroja palkoiksi ja eron huomasi kyllä noin kahden viikon kuluttua, kun nakit oltiin jätetty. Nyt ei tassut kutise tai punoita, huh!

Eli jatkossa nameiksi kelpuutetaan vain täyslihaisia lihavalmisteita, ja niitä inhottavan kylmiä jääkaapissa asustavia kivipiiroja jotka uppoavat kyllä paremmin kuin muut namit. Nyt tulee ainakin kesällä ostetulle namupussille käyttöä!

Täällä ollaan jo ihan joulutunnelmissa, ties vaikka herkkujen listalle eksyisi vielä joulukinkkukin, heh he!
Ensi postaukseen voisin jo nappailla muutamia joulukorttiehdokas kuvia, saa nähdä onnistunko yrityksissä ja malttaako Cara kerrankin poseerata niinkuin pyydetään :-)

Päivittelyä

Hiljaista on pidellyt, huh huh. Töissä kun kuluu joka toinen pvä se 11h ja kotiin tullessa hyvä kun jaksaa lenkille lähteä ja seuraava päivä meneekin nukkuessa niin voitte varmasti tajuta että koneella istuminen on jäänyt aika vähälle.

Caran Halloween meni oikein leppoisasti kotona, noita-asu päällä tietysti!

"Plää..."

"Äiti kiltti ota nää hömpötykset jo pois!?"

Meillä on myös kivasti tuo juoksu alkanut sillälailla, että luulin ettei tiputteluja tulisi ollenkaan mutta kappas! Nyt onkin sitten koko lattia aivan veressä, hyh. Ja ihan hyvä vaan että alkoi kun alkoi jo häiritsemään että eikö sielt tulekaan nyt mitään.
             Cara on päässyt hieman lihoamaan tämän kuukauden aikana (hups). Mutta se on tosiaan korjattavissa heti kun työharjoitteluni loppuu kuun lopussa ja täytyy itsekkin alkaa vähän panostamaan tähän liikkumiseen kun on joulukin tulossa. Ties millaisia kinkkuja meiltä löytää joulun jälkeen, heh he.

yllätin Caran eräänä pimeänä sadeiltana sohvalta peiton alta,
aika söpö näky kun pääkin oli vielä tyynyllä
pikku prinsessan koittaessa saada unen päästä kiinni!

"Voi kenkku nyt se tajus tän mun suunnitelman!"

 Täällä odotellaan malttamattomina joululahjoja, niiden ostoa ja saamista. Samoin ajateltiin hankkia ihan oma joulukuusi tänne asuntoon tänä jouluna, viimeksi kun oltiin anoppilassa koko joulu, pyh. Saa nähdä mitä koira(t) tykkää..
        Nyt aloittelemaan lomapäivän siivoiluja, Cara tosin on päättänyt loikoilla ja mussuttaa porkkanaansa.

pupu ♥

Lääppijä

Viime viikko on ollut jokseenkin... kosteahko ja imelä..

© corgiaddict.com

En tiedä mistä johtunee mutta Caran on alkanut kauheasti nuolla kaikkea näkemäänsä. Erityisesti tällaisista ällöttävistä kuolaisista ja lämpöisistä pesuista saavat nauttia niin neidin tassut, pehmolelut, lakanat, lattiat, oven karmit kuin omistajien ja vieraiden jalat, kädet ja naamatkin.

Tovin netissä pyörittyäni aloin pohtimaan voisiko tämä olla jonkinsortin närästystä? Cara syö kuitenkin aika monipuolisesti mutta mikään ei ole poissuljettua tällä hetkellä, haluaisin vain saada nuo pesut ja kuolauksen hieman rauhoittumaan.

Neiti ei maiskuta tai syö ulkona vimmatusti heinää, mitä nyt joskus käy vähän maistamassa. Ruoka menee alas kaikkinensa, mitä nyt illalla nappulat kuluvat kiposta hieman hitaammin kuin aamulla tarjottu raakamössöt. Ja tällaista nuolemista on kyllä ihan koko päivän ajan..

Vinkkejä löytyi ympäri koiramaisia keskustelupalstoja ja eläinlääkäreidenkin sivuilta. Täytynee kipaista apteekissa ja nappaista mukaan muutama Antepsin (5ml) kerta-annospussia, jos vaikka toimisi. Kaikkia muitakin lääkkeitä ja tapoja närästyksen hillintään löytyi pilvin pimein mutta tuo kuullosti mielestäni kaikkein luontevimmalta ja tehokkaimmalta.

Herää kysymys, onko kenelläkään muilla kokemuksia aiheeseen liittyen?
Ja mitä on "pellavalima"? :-D

Voihan itku

Haukkusota on voitettu ja syypääkin on löydetty: Papu!

Meidän piti aivan alkajaisiksi kokeilla sellaista Pet Corrector -paineilmalla toimivaa pumppupullo asiaa mutta ne sitten olivatkin eläinkaupastamme loppu. Päädyimme perustreeniin ja nappasimpa eläinkaupasta vielä tällaisen Full Of Life Calmer -öljyn jonka teho on kyllä mielestäni näkyvissä.

Papu siis lähti maalta kaupunkiin isäni luo lomalle kaksi viikkoa sitten jotta pystyimme keskittymään tähän naapureiden valitukseen hieman tarkemmin.
Kävi ilmi että olin oikeassa epäilyjeni kanssa; Cara syö lähdettyämme namit, 
etsii hetken jotain keittiössä, 
pitää pienen itkukohtauksen joka kestää max 2 minuuttia 
jonka jälkeen köllähtääkin jo maahan makaamaan 
ja nukkuu seuraavat tunnit rauhallisesti ilman sen merkittävämpiä ääntelyitä.

             Ja tämän pitäisi ärsyttää naapureitamme? I don't think so. Uskoisin että Caraa on ärsyttänyt se, että Papu on ollut kotona ja vanha rouva kun osaa hyppiä tuoleille ja varastaa namit niin se jos mikä on kiukuttavaa Caran mielestä. Mutta nyt on ollut hiljaista ja hyvä niin.

Ensimmäinen "Paputon" päivä videonpätkää en valitettavasti saanut lisättyä postauksen loppuun, lieneekö tuo nyt sitten liian pitkä tai jotain. Yritän kuitenkin myöhemmin uudelleen.
               Videosta näkee myös Caran uuden, varmastikin Papulta opitun paheen, ikkunalle nousemisen ja sieltä kyyläilyn sisäpihalle. Naureskelin kun huomasin että mitä onkaan opeteltu.

Mutta näillä mennään ja onneksi voin nyt mennä rauhallisin mielin töihin ajattelematta että pian tulisi kiireesti päästä kotiin kun on jo huomat 4 tuntia kulunut! Täytyy vain ottaa ohjat käsiin kun Papu palaa lomiltansa ja kitkeä mahdolliset ärsykkeet pois.