Haavauma

Eilen illalla hermostuin siihen että Cara lönkytteli perässä, omaksuin samalla että neiti hieman onnahteli tallustellessaan eteenpäin ja suosi nurmikkoalueita. Avokin kanssa tällaista ei ollut huomattu pihalla käväistessä (tai sitten tämä ei ole vain tajunnut mitään) joten kimpaannuin ajatuksesta että "nonni nyt ne herkkupäivät pilaa mun lenkkeilyn!" Samoin sisällä kyllä juostaan ja touhotetaan niinkuin aina ennenkin.
                      Mutta kappas vain, tänä aamuna kaivelin neidin tassuja kun ontuminen ja velttoilu pihalla jatkui ja mitä löysinkään oikean takajalan anturasta..

Eikä oo meinaan ihan mikään pieni haavauma. Varmaan astunut onnekseen johonkin lasinsirua muistuttavaan pihalla. Voihan olla että haavauma olisi voinut tulla vaihtuvista lämpötilan muutoksistakin, neidillä kun on niin pehmeät nuo tassunpohjat muutenkin.

Nyt on pesty tassut lyhyidenkin lenkkien jälkeen huolella ja laitettu tummelia.

Viikonloppuna lähdetään anoppilaan päin moikkaamaan taas Retua. Saa nähdä rajoittaako juoksuhajut ja kipeytynyt tassu edes jonkin verran menoa tällä kertaa. Täällä odotellaan myös Papua jo tulevaksi kotiin kaupungista.