Heippa hei!
Tohdin avata bloggerin ja nakuttaa tänne jotain. Pahoittelut hiljaiselosta, Caran seuraajat toivon että olette kuulolla!
Caralle kuuluu oikein hyvää. Emme ole harrastaneet koko vuotena MITÄÄN vaan Cartsu on saanut toimittaa koti/tallikoiran virkaa vuoden päivät.
Tähän varmasti suurin syy omistajan hevonen ja rajattu aika uuden työpaikan tultua kuvioihin, ja joo kyllähän se taloudellinenkin tilanne on tehnyt tehtävänsä (ei ollut varaa maksaa 500e kausikortista Hyvinkäälle)…
Cara on pysynyt terveenä. Struviittikiteet tekivät taas tepposiaan kesällä ja ostettiin uuden isännän (kyllä, Caran oma isi asuu nykyään Hyvinkäällä ja meillä on täällä kotona aivan ihana isi - Ade hoitamassa isännän virkaa nykyisin) kanssa samperin kallista lääkeruokaa joka loppuu piakkoin. Tääkin ostos oli lopulta +-0 kun edellinen Hill'sin nappula piti pH tasaisena. Nyt houkuttelee kieltämättä kokeilla taas raakaa kun tallinpitäjän Ruusukin sitä syömällä saanut hyviä tuloksia! Ei auta kun alkaa tutkimaan mitä tuolle penteleelle uskaltaa syöttää!
Cara asustaa nykyisin ihan keskustassa.
Muutettiin uuden vuoden jälkeen landelle, tallille, ja sitten emäntä nappasi haaviinsa tämän uuden elämänsä rakkauden jonka kanssa laitettiin hynttyyt yhteen kesäkuussa ja muutettiin toukokuussa valmistuneeseen kerrostalon kaksioon Riihimäen keskustaan. Aivan ihana asunto ja hyvät puitteet lenkkeilyyn! Tosin meidän lenkkeilytkin on nykypäivänä sellaisia että emäntä nakkaa koiran autoon, ajetaan tallille ja käydään emäntä hevosen selästä käsin ja koira irrallaan kävelemässä x - pituinen lenkki ja illalla mennään vielä 20min kävelylle hihnassa kotosalla.
Kotona meillä ei ole enää kissasiskoa (jäi exän kanssa asustamaan ja voi mitä ilmeisemmin hyvin uudessa kodissaan myös Hvyinkäällä) vaan täällä on nyt kaksi hurjaa - Manu ja Misu jotka pitävät huolen että Cara saa leikkiä myös kotona ja aina silloin tällöin muistuttelevat myös että kissat ovat arvokkaampia eläimiä kuin koirat (pyh).
Papu nukkui pois kesällä.
Vanhuuden vaivat veivät mun rakkaimpani mennessään ja Papu nukkuu nyt silloisen kotinsa pihalla ikiunta. Hieman masentuneena koko asiasta, mutta mulla kun ei koiran virallisena omistajana ilmeisesti ollut sananvaltaa enää mihinkään niin minkäs teet. Toivon vain että koirani sai onnellisen loppu elämän maalla.
Haaveillaan omasta pihasta ja RT kylttien takomisesta.
Ensi vuonna varmaan jatketaan tätä skaalaa syksyyn saakka mutta yritetään päästä mukaan rallypiireihin sitten talven tullen. Hevosen omistaminen on taloudellisesti hankalaa kun työpaikkakin vaihtunut tässä vuoden vaihteessa hieman huono palkkaisempaan ja heppa sairastellut pitkin syksyä jäseniään. Saa nähdä mitä tässä vielä keksitään.
Samoin meillä ajatuksena ensi kesänä etsiä isompi koti, nämä 45 neliötä on sittenkin hieman liian vähän meidän uusioperheelle :-)
Toivottavasti jaksaisin nyt nakutella tänne (edes satunnaisesti) jotta saisi hieman Caran arkea ylös ja inspiraatiota lähteä harrastamaan uudelleen.
Mukavaa Itsenäisyyspäivän illan jatkoa!
