tiistai 18. lokakuuta 2011

Haukkusota

Eilen se kauan pelätty sitten tapahtui:

Lappu luukussa illalla ennen ltapissoja, eikä ollut mitään niin hienovaraisesti kirjoitettua tekstiä siitä, kuika koiran haukkuminen häiritsee päiväsaikaan asukasta naapurissa.

rukea naapuri(e)n ja valkoinen oma kirjoittama
pahoitteluviesti alarappuun

En tiedä kuka naapuri on kyseessä, mutta ainakin olen varma että mies puolinen, lukihäiriöinen ja hyvin itsekeskeinen nuorisoa ja koiria vastustava henkilö. Viestistä sai juuri ja juuri selvää epäselkeän käsialan ja kirjoitusvirheiden keskeltä, mutta kyllähän tämä pitää vakavsti nyt ottaa.

Eli ei muuta kuin apteekkiin ja aloitetaan DAPilla. Samoin yksinoloharjoitukset tulevat nyt olemaan jokapäiväisiä (tänäänkin jo 2 kertaa keittiössä on kökitty ja meikäläinen eteisessä piilossa), tunnin välein suoritettavaa rutiinia. Haukkupantaa emme vielä hanki, sillä konstit on monet ja helpoimman kautta tietysti lähdetään liikkeelle.

Eniten harmittaa kyllä se, että tämä haukkuminen kohdistettiin vain ja ainoastaan meidän asuntomme koiriin, vaikka tiedän hyvin että vastapäisessä asunnossamme koirat haukkuvat aina asukkaiden lähtiessä, niinkuin nytkin. Ja rapussamme asuu paljon muitakin koiria joten miksi tällainen yleistäminen?
              Koska olemme nuorimmat asukkaat taloyhtiössä? Koska minua on helppo syyttä kun en osaa puolustella itseäni? En tiedä, mutta tiedän sen että tämä Caran haukunta saa loppua

Lappusenkin jo kirjoittelin tuonne alas kaikkien ihailtavaksi ja liitin oikein asuntomme numeron viestin perään. Saa nähdä montako lappua tänä iltana tulee lisää sillä haluan selvyyttä, haukkuvatko koirat tosiaan jatkuvaa tahtia vai vain niitä minun kuulemiani 1-2min ryppäitä minun lähdettyäni kouluun tai töihin. Voiko se muka häiritä niin paljon yhden ihmisen eloa?

Retu



 
Anoppilan uusi tulokas 1,5v rottweiler uros Retu (ei tietoakaan virallisesta nimestä, herra kun ei vissiin rekisteriin ole päässytkään) sai kokea elämänsä rakkauden kun taloon hipsutti nuori ja huumaavia tuoksuja omaava pikku neiti töppöjalkoineen. Samalla rakkauden koin itsekin, mikä hurmaava olento tämä mies onkaan!

 

pusuttelijat pihalla

"Hei iso kaveri, leikitäänkö?"

Retu on kovin kiltti herra, jonka kanssa kyllä saa hommiakin tehdä jääräpäisyytensä vuoksi. Olen kyllä ihan myyty! Hyvin kuuntelevainen ja uskollinen, kuten rotikan kuuluukin olla. Ja kova into pojalla on oppia ja tutkia uutta. Ehdollistaminen naksullakin alkoi sujua kuin tanssi puolen tunnin harjoittelun jälkeen - ja voi sitä kuolaamisen määrää!

Kuitenkin ainakin kerran sai olla niskasta kiskomassa ja alistamassa kun Caraa ei meinattu jättää rauhaan. Mutta Cara oli myös itse osaksi syyllisenä näihin "raiskausyrityksiin", neiti kun kokoajan lähti härnäämään ukkoa eikä voinut malttaa pysyä aloillaan ennenkuin nukkumaan päästiin.

vetoleikkejä matot rullalla


Caran alistavat voimat tunnetaan,
ainakin miesten keskuudessa...

"Anna tänne se Nipsu!"

"toi nainen vie ensin mun voimat
ja sitten vielä lelutkin, lääh!"
Hyvin meni ensitreffit, mitä nyt Papu koitti omistaa koko talon ja asukkaat murisemalla, ja Caraan ja Retuun meni välillä hermot suht lyhyeen kun juoksivat sisällä kilpaa eivätkä voineet rauhoittua. Totuttelua totuttelua, mutta antaa Caran juoksun nyt loppua rauhassa ennen seuraavaa visiittiä ettei mene pasmat ihan sekaisin.
kolmen kopla 

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Mustasukkaiset naiset

Papun tultua kotiin asunnossa villitsee sekasorto:

Caran yksinolo on alkanut kärsiä kun tavaroita on alettu taas tuhoamaan, mattoja rikkomaan ja rullailemaan. En voi käydä edes vessassa ettei joku koita punkea samasta ovesta sisään, tai suihkun aikana varastele kenkiä tai muita "kiellettyjä" tavaroita.
           Pihalla käveliminen on yhtä stressaavaa kuin silloin kun opeteltiin kahden koiran kanssa kävelemään viime keväänä Caran tultua meille. Vastaantulevat koirat JA ihmiset tulee nykyään haukkua ja pomppia ainakin kohti jollei hihna riitä kumous yrityksiin. Tämä Caran mustasukkaisuus kukoistaa niin kotona, autossa kuin pihallakin.

En tietenkään syytä Papua, vanha rouva on ollut kuin enkeli pihalla ja kotona, mitä nyt hieman laiskan puoleinen ja ahne. Olen huomannut että hermostun vain itse kun tiedän ennen lenkille lähtöä että "voi ei, jos ne nyt ei kävele kunnolla niin sitten kyllä..." 
Caran mustasukkaisuus Papuun on vain niin ylivoimaista enkä yhtään tiedä mikä nyt olisi neuvoksi. Koiria kuitenkin käsitellään ihan yhtä paljon, siinä missä kommennetaankin..
          
Olen ihan halolla päähän lyöty! Mihin hävisi se juuri rauhoittunut pieni enkeli, jonka kanssa oli hauskaa kävellä pihalla, leikkiä iltaisin ilman näykkimisiä ja röhnöttää sohvalla ilman että tarvitsee tulla naaman päälle makaamaan, jottei Papu pääsisi sen lähemmäs? Edes naksulla edollistaminen ei ole saanut Caraa yksinkertaisesti rauhoittumaan päivisin, eivätkä pidemmät lenkit..

Viikonloppuna käydään anoppilassa moikkaamassa uusinta perheenjäsentä 1,5 -vuotiasta Retu- rotikkaa. Hieman on perhosia vatsassa, sillä pelkään että tulen älähtämään appivanhemmille heidän tavastaan käsitellä koiraansa. Meillä on niin erilaiset näkemykset tuosta koiran pidosta noin ylipäätänsä.. Mutta pääsenpähän heti kättelyssä opettamaan anopille ja Retulle naksulla ehdollistamista, jos vaikka saisi jotain "touchia" kyseiseen veijariin.
           Pitäkää muuten peukkuja ettei Caran juoksu hermostuta vierailua. Tiputtelua ei ainakaan vielä ole ollut mutta uskoisin että haisuja on jo alkanut tulemaan, merkkailu kun on käynyt niin sietämättömäksi...

Samoin 19.10. olisi Lahden alueen corgi -harrastajien lenkki, saa nähdä lähdetäänkö, ainakin itsellä olisi vapaapäivä mutta kun tuo juoksu on noin kenkusti aluillaan

maanantai 10. lokakuuta 2011

illan hämärässä voi suorittaa pakoyrityksen

.... jollei jää siitä kiinni! mutta kyllä itteä nauratti, miten se on edes viitsinyt? =D





kiva "pieni" tihutyö ylläri kun tulin tänään kotiin: koirat olleet keskenään 8 tuntia pimeässä keittiössä kun valo oli unohtunut laittaa päälle... aikaan saannoksena pikku neiti onkin sitten tuhonnut lapsiportin ja narskutellut kaiteen möhnäksi sen revittyään, ja onhan tuo muistipelikin vähän (enemmän) kärsineen näköinen

kiitos Cara ettet kuitenkaan ollut sontinut tälläkertaa ympäri keittiötä mutta jatkossa toivon ettet juokse ovelle vastaan kun tullaan töistä

*paholaisen naurua* kun mama siivoaa
lapsiportin murusia keittiössä, perkl
kenelläkään ideaa mistä löytää koiravarma rautainen lapsiportti hyvään hintalaatusuhde -hintaan? Voisi olla käyttöä jatkossa

torstai 6. lokakuuta 2011