Aina nälkä ja koko ajan jano

Raakaruokintaan paluu - check!
Nahka kutisee ku ruoka vaihtu - check!
Lumet sulaa, nyt Caraa kiukuttaa - check!

Että nii. Semmosta :D
Ei olla vielä viety tokaa eli viimeistä pisunäytettä analysoitavaks ku emännällä työntäyteinen yövuoro viikko ja isännällä vastaavasti iltavuorot eikä se osaa (lue: uskalla) sitä pisua sieltä pyllyn alta ottaa kippoon.
Alkuviikolla tuomio! Ollaan kuitenki nappulat jo mussutettu ja nyt kartoitettu uusi raakaruokinta suunnitelma ainakin alustavasti netin voimin.
Joitain vinkkejä saatiin aikanaan kasvattajalta kiteiden välttämiseksi, niitä hyväksi käyttäen laadittu vähä valkuaispitoinen ruokavalio.
Pitäis vielä lisäravinteet käydä apteekista hakemassa, viitti nyt joulun alla tilata netistäkään.

Harmi vaan että Caran nappulat oli niin vähissä kun ruokia alettiin muuntelemaan, että kroppa ei tietenkään ihan seurannut mukana!
Huomion arvoisena oon pitänyt ainakin ihon kutinan jota ei voi nyt edes pihalla leppyytellä kun lumet sulaneet lähes kokonaan, eikä toi hyhmässä oleva nurtsi aja asiaansa.
Mekään ei olla nyt kauheasti rapsuteltu just tän takia ettei tule mitää isompia ongelmia nahkaan. Cara on kuitenkin ovela pieni kettu ja punkee syliin vaikka väkisin ja innostuneena tulee jalkojen väliin ja hyppii mielellään kun käsillä tehdään ympyrän muotoinen 'este'.
Ja tänä aamuna vatta oli sitte sekaisin, yh. Ja kiitos Cara kun kävit kakalla ihmisten ilmoilla etkä siellä mettällä ku niitä löysiä on niin kiva aina keräillä ku valuu joka paikkaan pussin reunoilta, hyhyyi.

Hierojalle pitäisi ennen uutta vuotta mennä. Tulee tarpeeseen taas kun Cara on innostunut pikku leikkijä. Uusia kavereita Rollen lisäksi on lenkillä bongattu puoli vuotias kultsutyttö Snow jonka kanssa vedettii rallia ja painittiin niin että painat iha juntturalla taas. Ehkä se tästä. Jotain nivelöljyä lohiöljyn rinnalle olis kiva löytää!

Yöpuistoilua

No enpä oo ikinä ennen ollu puolen yön jälkeen koirapuistossa leikittämässä koiria!

Oli kyl kivaa vaik vähä ehkä hävetteki ku Rolle alko sit komentaan Caraa ja haukku tätä, puiston vieressä kun muutama kerrostalo on haha! Itsepähän ovat kotinsa sijainnin valinneet :-D

Eli kuvassa näkyy (jos näkyy) Rolle, kaverini isän koira joka on setteri x kultsu x karhukoira mix
Tosi pirteä vajaa viis vuotias herra joka ei paljon säpsähdellyt turhia. Tosi letkee kaveri!

Rolle on kaverin luona nyt ens vuoden puolelle joten toivon mukaan tänne blogiin saadaan jotain lisää vielä tästä upeasta herrasmiehestä, joka tykkäs kauheasti Caran kanssa 'halailla' puistossa, kun ei noi meidän neidin kenguru pomput päin näköä ollu nii kivoja ku maassa yhdessä möyriminen.

Ja joo olis tietysti voinu yrittää ottaa puhelimella kuvaa muuallaki ku autossa mut hei c'mon.. Eipä siellä sen paremmin olis kuvia saanu otettua (:

Ken pimeässä vaeltaa

Ihanaa kun on lunta!

Ja vielä ihanemmaksi se tekee lenkkeilyn olemassaolollaan.
Tänään on vaan nukuttu joten iltalenkki suoritettiin pitkän kaavan mukaan. Taskulampun nappasin matkaan mutta kappas vaan, pärjättiin tosi hyvin ilmankin
Viikko sitten oltais oltu ihan sormi suussa ku ei oltais nähty polulla metriäkään etiä päin.

Cara on ihana pieni villi itsensä. Muutenkin tuntuu et alkaa taas arki voittaan. Kohta mulla alkaa töistä lomautuksen joulun ajaksi ja kerkee täällä kotona hengailemaan enemmän ja samalla Caran kanssa suorittaan pitkiä päivälenkkejä ja kuvaus sessioita, jihuu!

Rauhoittuminen

Vihdoinkin se väsähti!

Eilis iltainen kinkkaaminen loppui pienten kauneus unien jälkeen, huh!

Tänään on köpötelty vähän pienemmällä lenkillä, hieman hidastellen tai voisiko tuota sanoa rauhallisemmaksi kävelemiseksi. Eli eilinen oli sittenkin kotio päin vaikka takasiaan sitten kiukkuilikin! :)

Huomenna tarkoitus olis päästä treenaamaan ennen töihin lähtöä ja sitten tuleekin jo viikonloppu ja Cara lähtee yökylään Lopelle Retua katsomaan

Villi kinkkaaja

No ei lähdetty palaveriin mutta 1,5h lenkille porhallettiin kaverin kanssa. Pääsi pitämään tytsyä aika paljon vapaana ja fleksissä pääsi kipittämään pitkällä meidän edellä illan pimeydessä.

Ja sekös vasta oli huono idea!

En tiedä johtuuko nyt siitä että Cara pääsi niin hyvin juokseen ja riehkumaan pitkällä lenkillä pikku pakkasessa että alkoi kotona hetke levon jälkeen ontumaan oikeaa takastaan.. Tai ei niinkään onnu, vika näyttäis tulevan lonkasta tai sitten ihan tassusta. Nostaa melkolailla ja könkkää eteenpäin.

Oon ihan kauhuissani täällä et menikö toi koira nyt rikki. Antaa silti koskea ja vähän tunnustella ei reagoi. This is horrible!

Jospa se tuosta lähtis käveleen paremmin, oli meinaan itsellekkin aika rankka reissu taas pitkästä aikaa kipittää pitkin maita ja mantuja. Ei ihme jos Kartsan jalkalihakset vähä kenkkuilee kunnon liikunnan jälkeen kun omatkin on iha muussina.

Virtapiikki

Tässäpä viimeisimpiä:

No pissatesti tuli ulos puhtaana, vielä yks nappulasäkki ja sit suunnitellaan raakaan taikaisin vaihtoa (wuhuu!) Vähän veikkaan et saanut vain liikaa kalkkia josta ne kiteet johtui..

Ja hierojallakin piipahdettiin kontrollissa, oli hyvin paikat auenneet, käsittely oli puolet lyhyempi kuin viimeksi. Vielä vähän vasen puoli jumimpi mutta kuulemma kun pääsee taas treenaamaan niin se siitä vahvistuu. Ilmeisesti B-vitamiini ja osteolikset purreet!

Mutta nyt sitten.. Mihin ihmeeseen mä saan ton kaiken energian kulutettua?!
Ihanaa että sain vanhan kunnon sähläni takaisin mutta huh heijaa kun me haukutaan joka asiaa, vahditaan joka asiaa, varastetaan tavaroita vaate- ja kenkäkaapista, rikotaan kaikki vielä ehjänä olevat lelut jajaja! Phiu! Ja oikeasti, nythän mua sitten vedetään lenkillä perässä eikä toisin päin :)

Koska hieroja pisti meidät treenilakkoon ekan kerran jälkeen niin ei sitten olla pariin viikkoon oikeastaan treenattu muutakuin pieniä seuraamispätkiä lenkillä.

Kun Papu oli kylässä kävin yhtenä iltana koulun pallokentällä vetämässä 20min pätkän rallyliikkeitä ja Cara väsähti sitten loppu illaksi, vaan eipä tänään:
15-20min seuraamista eri tempoissa, eteen tulemista, maassa paikallaan oloa, maasta seisomista ja herranjestas kun se vaan pyytää että 'Mamma lisää lisää LISÄÄ!'

Tais emännän kunto loppua nopeemmin. Huomenna ajattelin jos saisin ottaa Caran työpalaveriin mukaan nii hän pääsis ekaa kertaa elämässään (?) junailemaan ja tottakai mamman työpaikalle kokoustilaan kerjäämään pullanmuruja.. Hehaa siinä voi käydä joko hyvin tai hyvin huonosti

Huomenna tosiaan edellä mainittuja suunnitelmia tai sitte vaa röhnötetään sohvalla ja käydään koirien koulutusalueella juoksemassa hitusen jäätyneellä maalla.
Keskiviikkona ja perjantaina olis vielä tarkoitus pitää pikkutreenipätkät et sais noi pahimmat vibat johonkin muuhun kulutettua kuin haukkumiseen.

Selkä edelleen jumittaa

Ihan mälsää ku yhtenä päivänä menee niin hienosti ja sitten tulee taas takapakkia

Tänään piti miitata vanhaa työkaveriani ja tämän staffi poitsua Tysonia mutta heistäpä ei ikävä kyllä mitään kuulunut. Joten chillailtiin kahdestaan Caran kanssa vanhoilla hoodeilla Riksun ABC pellolla. Oli kyllä kiva Caraa päästä juoksuttamaan, mutta takapakkia siitäkin sitten tuli

Selkä sanoi että 'minäpäs menenkin tämän juoksentekun ja lenkin jälkeen jumiin ja kiusaan pikku kartsua koko loppu päivän ja iheutan siten päänsärkyä omistajalle'

Koita nyt sitten kävellä mummo koiran tahtiin (ja sen tahdissa en meinaa edes minä pysyä), vetää perässäs yhtä selkäkipuista ja kattoa että mistä tulee pyöriä ja/tai autoja
Ai että mä sanon

Mä vaan rukoilen että toi lihastenhoitoasia lääke alkais ens viikon aikana tehoamaan. Ei tästä tunu tulevan yhtään mitään :(
Annoin Caralle aamulla tuota kipulääkettäkin kun ajattelin että pennun kanssa telmiät kuitenkin sen verran että voi kolahdella muuallekkin ku takasiin toisen luut ja hampuset mutta seki meni nyt sitten harakoille se.

Mummoja ja hierojia

Nää postaukset on vaan niiiiiin tylsiä ilman kuvia! Oon veriverisori, oma moka kun uuden kameran mukana en sitten isukilta saanut sitä siirto piuhaa enkä nyt ole saanut aikaiseksi käydä ostamassakaan! No mut enivei

Cara on nyt ollut nappulalla pien reilut kaksi viikkoa. Hyvin masu tottunut, karva vaan huomaa et alkaa tippua ja menettää komeutensa. Pääasia et vatsa toimii ja mieli on virkeä!

Caran iloksi vanha rouva Papu tuli piristämään synkkää kotielämäämme torstaina. Rouva on nyt reilut kaksi viikkoa meillä 'kurjuudessa' (ei saa koko ajan rapsuja, häädetään sohvalta ja sängyltä kun hyppii ilman lupaa, ei fleksi kävelyä, ei saa murista vastaantulevislle plaaplaaplaa)
Ekan päivän Papu oli ihan sitä mieltä et 'mä en tottele ketään tai mitään, talk to the hand!' mutta nyt on taas jo hieman myötämielisemmin Caran ja meidänkin suhteen.
Voiko se pitää paikkaansa et Papu 'tietää' että se on asunut meidän kanssa mutta me olemme hänet luovuttaneet sinne pumpulimaailmaan aikanaan? En itse usko muttakun kaikki niin sanoo kun eihän tuo edes moikkaa mua kun nähdään pitkän aikavälin jälkeen. Katsoo vaan ihmeissään ja saattaa häntäänsä hieman heilauttaa, that's it. Avokkia ja mun äitiä kyllä kiljuu ja pomppii innoissaan :D

Papusta sitten etiäpäin..

Caran ihka eka hierontakerta oli tänään lauantaina. Vähän jänskätti meitä molempia mutta saatiin me jotain selvyyttäkin nyt tuohon vetkutteluun: Caran alaselkä (kuten arvata saattoi) oli verrattavissa 10vuotta vanhempaan corgi yksilöön. Tosi jumissa oli ja lonkatki sai hiemat käsittelyä.

Hieroja oli tosi mukava, kyseli kovasti taustoja ja ruokia ja lisäravinteita ja harrastushistoriaa niinkuin mun mielestä kuuluukin (vaikka meidän hierojalla olikin ääni ihan loppu flunssan takia)
Ilmeisesti magnesiumin puute on rankaa ja sen lihaksia hieman jumittanut. Vertauskuvana saimme ihmisten suonenvedot joita Carallakin oletettavasti on aika ajoin. Nyt siis saatiin Osteomax-K kuuri ja B-vitamiini kuuri ja 2-3viikon päästä uudestaan käynti hierojalle.
Caran alanikamat käsiteltiin mekaanisesti(?) joten ukko saikin sitten hoitaa 30min hölkyttelyt kun itse pakenin töihin.

Osteomaxia emme valitettavasti luontaistuotekaupasta saaneet kun ei tilauksesta ollut (vieläkään) tullut. Kaupan täti suositteli sitten Osteolis -merkkistä lisäravinnetta jossa samat aineet mutta hieman suurempi sisältö ja parempi liukenevuus koska kapselimuodossa.

Toivonmukaan nyt ruoat ja lisäravinteet saadaan natsaamaan ja liikkuminen helpottuisi. Mikään ihme jos se kipulääke aikaisemmin auttoi kun selkä oli tosiaan niin kipsukkana. Saa nähdä käydäänkö se pissanäytteiden jälkeen kuvauttamassa, edelleen haaveena ens keväänä aloittaa se agi!

Jos seuraavaan postaukseen ei saa kuvia niin piirrän vaikka paintilla jotain !

Lumi paras lääke on

Juu varmasti monet on huomanneetkin että saatiin Etelä-Suomeen sitten viime yön aikana lunta! Itsellä oli ainakin ihan hurja järkytys (taas, sama joka vuotinen ongelma siis)

Mutta sitten juoksinkin jo makkariin herättämään Caraa jonka raahasin olkkarin sohvalle katsomaan pihalle ja voi että kun nauratti: Cara vilkuili ulos ja häntä rupesi heilumaan!

Äkkiä kamat niskaan ja ulos! Cara on ihan hullu lumipeto ja varmasti nauttisi jos saisi asua eskimoiden lämpöpatterina tuolla jossain pienessä iglussa.

Alku oli hieman jäkytys sillä Caraa kiinnosti lähinnä vain maistella maata ja nuuskia tassun jälkiä. Hetken aikaa ihmeteltiin takapihalla ja lähdettiin sitten kävelemään.
Kun oltiin kävelty hetki pelkässä minihangessa veti Cara kauheat ilo hepulit ja siitä se sitten lähti! Ei meinannut riemulla olla taas rajaa

Parasta oli kuitenkin päästä kotiin syömään aamuraksut lumessa pyöriskelyn jälkeen

Iltalenkillä mentiin aluksi hieman hiljempaa (perässä vedettävänä) mutta sitten pistin Caran kävelemään lumeen ja johan taas lähti! Tosi reippaasti käveli
Lumi on selkeästi Caran piristys ruiske kaiken tän vetelehtimisen ja pissavikojen keskellä

---

Täytynee vielä mainita et kipulääkettä on syöty nyt 4 pvä ajan ja huomenna vika satsi. Cara on ollut paljon pirteämpi ja leikkii meidän kanssa sisällä ja ukko sanoi että kyllä ulkonakin on yrittänyt vääntää leikiksi.
Oon myös hieronut Caran alaselkää ja takajalkoja hellästi aamuin illoin, tiedä onko se auttanut mutta toivon mukaan mennään nyt parempaan päin.

Kas näin heiluu peppu

Varasin Caralle ensiviikon vkl hieroja ajan Riihimäen Unelmalemmikkien tiloihin, jos vaikka saatais jotain vastauksia tohon vetelyyteen

Itse oon tänään tehnyt omia tutkimuksia ja oon vahvasti sitä mieltä että vika on tuolla perähutlaarissa, hännäntyvessä tai lonkissa perhaps?

Hidastellessaan pihalla neii meinaan vatkaa pehvallaan aika moisesti, korostuu tosi hyvin kn vauhtia tulee vähemmän. Juoksiessa takajalat on aika silleen yhdessä, ja tänään kauhukseni Caran ollesa vapaana ja juostessaan ohitseni (ihme että ylipäätänsä meni mun ohi lenkillä) kuului sellainen napnapnapnap ääni ja tarkensin sen tulevan selästä tai vastaavasta. Siis sellainen ääni kun itseltä välillä pääsee ku paikat on jumissa ja alat venytellä!

Koitin sitten itse hieman hieroa tänään Caran kankkusta, antoi tosi nätisti painella, hännän tyvestä hieman reagoi, oliskohan siellä joku kipsukka

No mutta vatkataan sitä pyllyä nyt viikko vielä ja toivottavasti hierojalle päästäis sitten useamminkin jos hän kokee tarpeelliseksi

Bye Bye raakaruoka, ainakin hetkeksi

Saatiinpahan tuomio tänään ell käynnillä ruokintaan liittyen

Caralla todettiin virtsakiteitä ja ei kuulemma sovi sitten millään mikään (tätä korostettiin mulle melko painoikkaasti) luonnonmukainenruokinta vaan nyt sitten Roayl Caninea ainakin niin kauan että saadaan kaksi kiteetöntä virtsanäytettä.
Ruokapussin lisäksi saatiin vielä Rheumocam -kipulääkettä, joka on yleisesti lihaskipulääke. Tämä ilmeisesti helpottamaan pissaamista..?

Oli aika vähällä etten purkahtanut itkuun kun kontrollin saatuamme mentiin odottelemaan papereiden kirjoittamista odotustilaan.
Cara on ollut pentulaatikosta asti raakaruokinnalla ja nyt pitäisi viikon sisällä pureskella nappulaa aamuin illoin ja vielä nameinakin kun mitään ylimääräistä ei saisi antaa. Hei haloo?! Tosi kiva treenata ku herkkuna saa vaan kuivia nappuloita..
Märkäruokaa ostettiin muutama purkki, saa laitettua edes kongiin jotain. Suosittelivat märkää palkaksikin mut oma mielipide on että aika hankala koostumuksensa takia.

Mä niin näen kuinka meidän likka prostetoi 'huonoa' ruokaa kohtaan vähintään sen viikon jälkeen kun tajuaa ettei lihaa tai kanaa enää tipukkaan joten ei huolta että menis lihoamaan yhtään sen enempää. Nytkin kun sais olla vähän enemmän massaa.

Oon tosi kiukkunen ja aijon kyllä selvittää voiko näihin struviittikiteisiin silti vaikuttaa luonnonmukaisella ruokinnalla. En meinaan aijo koiralle koko loppuelämäänsä mitään hikisiä nappuloita syöttää se on vissi!
Kasvattajalta saatiin jo positiivista palautetta että kyllä voi! Joten up yours tietämätön eläinlääkäri!
Tässä juuri tuhistaan mitä nyt aletaan neidille syöttään. Ilmeisesti nappulat nyt pitäis hävittää silti koiran napaan. Kuukauden päästä toivonmukaan saadaan annettua kiteettömät näytteet ja sitten palataan takas juurillemme. 
Takaisin raakaan siirtyessä: " Joka ruoalle c-vitamiinia, vähennetään luita, vältetään magnesiumin ja proteiinin saantia. Possun luut siis pois ja kanankoivet tai muu luuateria vain kolme kertaa viikossa. Kananmunan kuoret takaavat calsiumin, ne voi murskata ruoan sekaan muutaman kerran viikossa. " Kiitos Jaana!

Sori oon todella kriittinen siitä mitä itse syön ja mitä lemmikini syövät. On totta että ehkä noihin kiteisiin ei oikeasti auta muu kuin liuottava teollinenruoka ja ell sanoikin että sitten kun näytteet on puhtaat niin voi siirtyä takaisin raakaruokintaan mikäli niin tahtoo (muttei siis suositellut asiaa). Caran kasvattaja on kyllä niin huippu, tietää mistä puhuu ja osaa neuvoa asiaan kuuluvalla tavalla.
Eipähän tarvii enää mököttää.

Oon järin hämmästynyt muutenkin yleisesti siitä, että eläinlääkärit noin yleensäkin ovat niin raakaruokintaa vastaan ja jotkut jopa sangen tietämättömiä siitä. Caran kasvattaja kertoi että ell kuuluu vain muutama opintopiste ruokinnasta, ja teollisenruoan myynnistähän he saavat oman osuutensa joten ihmekös tuo. Ihmettelen silti, edelleen, yhä, ja jatkossakin..

Onko jollain lukijalla vastaavanlaisia kokemuksia?

Taking a break

No on ollut piiiitkä aika kun viimeks päivitelty ja jatkuu yhä

Emäntä kärsii oman ajan puutteesta, eli koneella tulee harvemmin kotona enää istuttua kun sinne siis joskus pääsee piipahtamaan töiden jälkeen / vuorojen välissä

Sen verran voin tänne ilmoitella että Cara on nyt hieman sairastellut. Tassussa todettiin viime kuussa bakteerikasauma josta oli kehkeytynyt kiitettävän kokoinen patti anturan väliin. Kontrolliin mennään ensi viikolla nyt kun pitkä antibioottikuuri on ohitse. Saa nähdä aikovatko sen patin avata kun ei vieläkään ole pois mennyt.
Nyt sitten patin jälkeen neiti on alkanut (taas) lusmuilemaan. Nukkuu päivät ja mikään ei vain kiinnosta. Sekin selvitetään ensi viikolla, veikkaan itse pissatulehdusta. Pahimmassa tapauksessa iskevät masennuslääkkeet kouraan.

Treenit loppuivat kun patti ilmaantui, uudelle kurssille ei olla ilmottauduttu kun ei yksinkertaisesti olla päästy kun kaikki paikat ihan täynnä. Omatoimi treenejä tehty yömyöhään läheisen aution koulun pallokentällä. Haaveissa tervehdyttyä päästä agikurssille jossa ravattais talvi ja kevät ja kesällä takaisin rallytokon pariin. Toko on ihan liian mälsää.

Meillä jäi pari kertaa uupumaan viime rallytoko -kurssilta ja ne pitäisi nyt käydä korvaamassa joko rallytokossa tai jäljellä. Viimeiseksi mainittu kiinnostaa tällä hetkellä enemmän.

Okei anteeksi tönkkö kuvaton ja kapulakielimäinen postaus mut hei, tää on niin tätä kiireessä päivittelyä!

Ihanaa syksyä lukijoille, me palaamme vielä!

Wäkkärä is back

Mummeliini tuli hoitoon! Postaillaan paremmin kunha maltan istahtaa kunnolla koneelle.

Hormoonihirviö

Helsingin jälkeen alkoi sitten tintin tiiiiiii.. juoksut!
Kivaa mennä treeneihin torstaina kun paikalla oli 3 uutta kurssilaista (ihanaa vihdoinkin iso ryhmä!)
ja vieraileva pari. Jouduttiin pakoilemaan kaiken maailman autojen ja puskien takana koska paikalla olevat ei tosiaan olleet meille tuttuja ja tietysti uroksiakin mukana. Kiukku

Keskittyminen on nyt sitten mitä on. Treeneissä sitä sai hakea aluksi koko ajan turhautumiseen asti. Naksu jäi tottakai kotiin, hyvä minä!
Hienosti Cara kuitenkin jaksoi. Kävi sääliksi muita kurssilaisia kun Caran pehvasta jäi maahan hajuja ja maahan makuuta piti parilla kyltillä suorittaa, heh he.
Väliajoilla tein Caran kanssa joitain perus rallyliikkeitä ja harjoiteltiin noutoa muovisella kapulalla. Ihme ja kumma sekin pysyi suussa - ehkä hieman liiankin tiukasti kun irti käsky meni kuuroille korville. Hyvä Cara!

No mutta arki jatkuu. Lenkkeily on lähinnä pissojen nuolemista ja kiukuttelua kun pitäis saaha rauhassa kävellä ja töksäytellä matkaa. Olin niin kiukkuinen yhtenä päivänä että käskin avokin viemään koiraa ja lähdin yksin kävelemään 30min lenkin..

Tänään maanantaina Cara on ollut jotenkin ekstra reipas. Jaksoi leikkiä sisällä ja päästiin käveleen tunnin lenkki vanhan asuntomme lähimaastossa melkein moitteetta. Alussa oli vähän takkuilua mutta tietysti kun pääsee pois vanhojen hajujen ääreltä niin on mielenkiintoisempaa jatkaa eteenpäin :-)

Huomenna tiistaina toivon jaksavani treenata jotain ennen torstain ralleja. Ehkä naksulla toko juttuja, noutaminen alkaa olemaan jo niin tylsää..

Helsingin loma

Viikko sitten hujahdettiin Helsinkiin isäni luo katsastamaan kaupunkielämää. Cara oli kovin jännän äärellä kun kadulle piti pisuttaa eikä nurtsia löytynyt oikein kuin 50m päästä puistosta ja vajaa 500m koirapuistosta jossa ravattiinkin joka päivä.

Käytiin isän paikallisessa Harry's Pubissa johon koiratkin olivat tervetulleita. Hieman jänskätti mutta onneks iskän jalkojen välissä oli turvallista ja kaikki asiakkaat oli kivoja.

Harry's Pub, jännää kun on paljon ihmisiä
ja muitakin koirakavereita!

Koirapuistossa tosiaan taahattiin joka päivä, ei oikein muuten tullutkaan liikuttua ja olipahan paljon erikokoisia ja näköisiä kavereita. Kylläpä Cara nautti!

Erikoisuutena vielä meressä pulahtelu. Tervasaarenkoirapuistossa on hienona ominaisuutena aidattu erillinen alue, jonne koirat voi laskea uimaan - hauskaa oli! Merivesi tosin ei tannut olla ihan neidin suuhun sopivaa ;)

Kuinka ollakkaan piti heti mennä pörrään
uinnin jälkeen hiekkaan, kiitti Cara

'Ihana kuoppa en kestä!'

lenkit koostui lähinnä pissaamisen opettelusta tienposkeen. Aika helposti meni kyllä talon viereen. Cara oli vähän uuno ja piti jännä kakkaa yllä.. Kotona Riihimäellä taisi tulla eka kunnon lasti, hieman jo alkoi huolestuttaan kahden päivän mini kakat :(
Käveltiin iltalenkkinä aina tervasaari ympäri puiston jälkeen. Ihanan rauhallinen alue vaikka onkin koirapuistoa, lasten leikkipuistoa ja kesäteatteria, ravintolasta puhumattakaan!

Iso kasa kanadanhanhia!

... ja arvata saattaa ketä ei vois vähempää kiinnostaa

Merinalle <3

Kyylättiin näkyykö korkeasaaren serkkuja vastarannalla ;)

Nähtiin tokana päivänä vanhaa ystäväni Janinaa ja tämän uutta tulokasta Veaa, 9kk vanhaa belggaria. Ja voi miten pieni ja kaunis koira olikaan kysessä! Virtaa riitti ja Cara 'vanhus'  jäikin ihan kakkoseksi juoksukisassa ja sai vähän räjähdelläkkin kun kakru roikkui niskassa kaiken aikaa, hyvää pinnan venyttämistä sanon minä

Cara koitti välillä rauhoitella Veaa menemällä uimaan,
penska seurasi  perässä sen verta että
masu koski veteen. Ovelaa!

Tässä vielä kaunis koirani uinnin jälkeen kun
löytyi sopivan irtohiekkainen kuoppa, namnam

Reissu meni mielestäni aikas moitteetta. Stressitason nousun vain huomasi ehkä liiankin selkeästi alussa - se hälveni kyllä kun paikat tuli tutuiksi ja pääsi tarpeeksi usein ulos köpöttelemään. Jos oltaisiin oltu kauemmin kuin 3 yötä niin olisi varmasti mennyt jo sutjakkaammin. Ensi kerralla menee jo paljon paremmin ja toivonmukaan saadaan taas paljon uusia kavereita :)

Lämpimän kelin rallit

Torstain treeneissä taottiin täyspitkällä radalla, seurana meillä oli korvaavalle kerralle saapunut mustavalk pikkukoira (älkää kysykö rotua en todellakaan muista mitä tsin tsuh se nyt oli..) kahden emännän kanssa (äiti ja tytär)

Meinasi meinaan käydä höplästi että oltaisiin Caran kanssa oltu vain kahdestaan treeneissä, olis voinut jäädä melko lyhyiksi kun kelikin oli aika tuskastuttavan lämpöinen ja Caralla virtapiikit lopui parin ekan radan jälkeen.

Ekalla radalla tärkeintä oli pitää yllä kontakti. Aluksi Cara taas vähän venkuloi ja jäi jälkeen katsomaan että "täh eksä ny annakkaan sitä namia?!"
Radan loppua kohti alkoikn sitten kiriminen. Caralla on meinaan tapana alkaa kirimään ja rynnätä mun edele jos ei tapahtu niinkuin neiti itse tahtoo. Ei siinä muu auta kuin rauhoittuminen ja koiran hyssyttely. Kyllä ne namit saa myöhemminkin ;)

Tätä ekaa rataa tehtiin kolmeen kertaan. Loppua kohti Cara muisti taas jo kyltit ulkoa ja osasi hiljentää ja uskalsi ottaa tiivimpää kontaktia.

Seuraavaan rataan Sari vaihtoi vain muutaman kyltin, mutta sekin jo riitti!

Seuraavalla radalla siis vähän juoksemista ja pysähtymisiä enemmän. Ja tietysti meidän inhokki: askel oikealle
En vaan ymmärrä mitä siinä pitää tehdä! Virallinen tehtävän anto on: "Ohjaaja astuu kyltin jälkeen askeleen oikealle etuviistoon koiran seuratessa liikettä. Koirakko jatkaa kyltiltä suoraan eteenpäin."
                             Jossain on ohjeistettu että koira ottaa ristiasekeleen kyltin jälkeen mutta meidän vetäjä sanoi että ALOssa riittää kun koira seuraa ja kulkee oikealle, eikä haittaa vaikka on vähän vinossa. Miten mä saan ton pötkön ottaa ristiaskelta ku hyvä et ite osaan :D

No kuitenkin.. Muuten tämä rata meni paljon paremmin kuin ensimmäinen. Aluksi Cara kyllä jäi jälkeen juoksussa ja pujottelussa ei uskaltanut (?) tulla ihan vieressä kiinni mutta se annettiin anteeksi tällä kertaa.Muuten kontakti pysyi tiiviinä ja koira ei lähtenyt lipumaan eteen niin paljoa kuin aikaisemmin.

Meillä on nyt tavoitteena hieno säätää asennot suoriksi ja seuraaminen siihen 10-20cm päähän jaloista ettei toi kiriminen pääse karkaamaan käsistä. Cara innostuessaan antaa muutenkin niin vinoa asentoa että välillä ihan hävettää.

Naksu siis kauniiseen käteen!

Oli muuten ihanaa taas kuulla kun meidän vetäjä kehui Caraa ja kyseli mitä kaikkea sen kanssa on tehty. Kerroin että virikkeistämistä on vuosi sitten tullut tehtyä mutta yt näin metsättömällä asuinalueella vähän vaikeampi lähteä tekemään jälkiä. Sarin mielestä Caralle sen kaltainen virikkeistäminen sopii kuin nakutettu että kannattaa tehdä sitäkin aina välillä eikä vain perus toko ja ralli liikkeitä ettei pitkästytä. En vielä maininnut agility haaveistani, varmaan oltais höpötetty loppu aika vaan mihin kannattaa panostaa siinä lajissa jne :D

Tänään perjantaina ajattelin käydä koirien koulutusalueella Caran kanssa tekemässä sitten vähän esinehakua ja tietysti mennään uimaan sitten jälkeenpäin :)

Pallokentällä

Oltiin keskiviikko iltapäivänä reippailemassa treenikassin kanssa.

Käveltiin vajaa 2km jälleen, tosin eri matka kuin eilen ja mentiin läheisen koulun pallokentälle tekemään taas samaa hommaa kuin eilenkin.

Kapulan kanssa treenattiin vielä kiinni pitoa tehostamalla muita liikkeitä esine suussa. Hyvin meni seuraaminen ja maahan meno vaikka ensin Cara loi minuun kyseenalaistavan katseen: "Ai näinkö meinaat?"

Piilotin ja heitin pari kertaa palikoita etsittväksi, nekin löytyi aikas helposti nenää käyttämällä ;)

'Ai tänkö mä nyt sulle tuon?'

Hieman laiskan puoleista kyllä liikkuminen tänään, liekkö syy järin omituisen ilman joka täällä Riihimäellä tänään on vellonut: Ei paista aurinko, ihan harmaana taivas pilviä täynnä, ei sada vettä, ei ole kuuma eikä kylmä..

Huomenna torstaina rallitreenit, toivottavasti menevät vähän sutjakkaammin kuin tänään vaikka tarmoa tältä päivää ei puuttunutkaan

Sports trackerissa lukemat:
Matka 2.25km / Kesto 00:52:26 (17.28-18.20) / Energia 107 kcal

Lopuksi vielä kuvia piehtaroivasta kakarasta, söpö

'Mama nääthän ä mut nyt ihan varmasti?!'

Kapula pysyy suussa sittenkin

Pitkästä aikaa käytiin tuossa Caran kanssa tekemässä noutoja ja vähän esine metsästystä.

Käveltiin aluksi hyvin epävakaan oloisessa säässä koirien koulutuspaikalle. Kyseinen paikka on meiltä sportstrackerin mukaan semmoisen 2.2km päässä, eli sinne kävelee jonkun 15-20min.
Paikan päällä alkoikin sitten porottamaan aurinko.. Voitte vaan kuvitella kun meikäläinen vetää siellä sadekamat niskassa ja vesipullokin unohtui matkasta.. Kiukku!

Ensin tehtiin vähän peruspalikoiden hakua nakin hajun voimin. Hienosti jaksoi neiti hakea kolme palikkaa nurtsilta noin 5m päästä sellaiset kolmisen kertaa, vaikka aluksi oliskin tehnyt mieli vain juosta riemusta kun yksinkertisesti pääsi tekemään hommia.
Kepukat löytyi ja käveltiin hetki ympäriinsä, sitten olikin kapulan vuoro.

Olin ihan varma että kapula ei pysy suussa 'irti' -käskyyn saakka mutta kuinkas kävikään! 5 noutoa ja joka kerta kapula pysyi suussa käskyyn asti. Hyvä Cara! Jotain se sentään on oppinut viime kesästä :-) Ilokseni pystyttiin tekemään jopa seuraamista kapula suussaa. Tosi hyvä mieli jäi tästä reissusta!

En tosiaan viitsinyt kauhean kauaa treenailla noutoja ja esinehakua kun tuli sen verran lämmin ja jotta Caran motivaatio pysyis juuri tuollaisena kuin se tänään oli - tehokkaana! Treeniin aikaa upposi vajaa 30min, palkaksi käveltiin vielä metsän läpi lammelle ja Cara pääsi sitten uimaan.

Toi uiminenkin on jotenkin tosi sujuvaa, tänään ei tarvinnut edes lelua kaivaa kun yksi polskuttelee yksikseen ja tulee välillä rannalle moikkaamaan sillan päällä istuskelevaa, hikistä emäntäänsä.

Nyt kotona, Sports Trackerissa seuraavat lukemat:
Matka 4.55km / Kesto 01:10:52 / Energia 193 kcal

Huomenna jos kelit on tällaiset niin otetaan kamera mukaan ja mennään taas koulutuspaikall treenaamaan ralliin juoksusta liikkeitä, jtka oli meillä kotiläksynä :-)

Sanomattakin tyhjä

Haukkupanta oli tänään tyhjentynyt maagisesti parin tunnin aikana, voi Cara pieni mä niin luotin suhun!

Tirpat

Kaveripostaus!

Kaverini Vilma tuli käväisemään entisen kämppiksensä koirien kanssa Riihimäellä joten pidettin pieni miittinki. Ohjelmassa oli koirapuistossa käymistä, lenkkeilyä, vierailua meillä jolloin sai vähän synttärikakkua ja tutkia marsuja. Päivän kruunasi komea keli ja Caran pussailutuokio Malakain kanssa meidän sohvalla - ällösöpöö!

Koirat ovat siis Hulda ja Malakai, whippettejä molemmat. Niin ihania koiria kyllä! Vinttikoirakuume taaaas nousussa ;) Meille kyllä vois tulla isompi, greyhoundeja ollaan täällä ihailtu (ainakin minä)

Pusuttelijat <3

Hulda oli aivan onneissaan kun yksinkertaisesti
pääsi sohvalle pitkän kitinän jälkeen :-D

Paljon onnea 3 -vuotiaalle!

..paljon onnea Cara paljon onnea vaan!

Neiti ja hänen herkullinen kakkunsa

3 vuotta tuli tänään täyteen! Muru ei kyllä enää pennusta mene :-) 
Tekemistä neidillä on ollut kyllä koko viikonloppu, ja huipentui tänään uintireissulle ja kakun nauttimiseen uinnin jälkeen.

Cara oli pe-la yökylässä lopella Retun luona. Eilen oltiin sitten lopella koko päivä pihalla tekemässä vähän ruokaa ja leikkimässä sadettimen kanssa. Tänään on pökötelty, syöty vähän enemmän nameja, haettu mamma töitä, käyty Faunattaresta hakemassa herkkuja ja uusi synttärilahja (postaus lelusta myöhemmin) käyty uimassa (pitkästä aikaa liivien kanssa!) ja kotio kun päästiin niin sai
maksalaatikko/märkäruoka/maksapasteija kerroskakkua maitorahkalla, juustoraasteella ja nakeilla koristeltuna :-)

"NO TUUTTEKSTE?!"

Cara ui nykyään tosi pitkälle, tosi noeasti ja vaivattomasti! Aiemmin on ollut ongelmia kun ei tassut yltä pohjaan mutta nyt mennään nii lujaa ja sutjakkaasti vaikka kuinka pitkälle - ilman lelua ja lelun kanssa :)

Vepen alkeita <3

Kotio tultessa oli siis jo ruoka aika joten eikähän se kakkukin pitänyt sitten väsätä!

3v kakku, hyvää oli!

"..jos tänne joku muren olis jääny.."

Ja ruoan jälkeen sai koeajaa uuden lelun joka käytiin aiemmin
päivällä Faunattaresta hakemassa! Mahtavaa

Huomenna mennään illemmalla koirapuistoon ja sinne meille seuraksi tulee ystäväni ja tämän kaksi hoidossa olevaa koiraa, joista toisen Cara onkin jo aikaisemmin nähnyt.. mutta siitä enemmän huomenna ;-)
                  Tiedossa on puistoilun lisäksi ainakin kakun maistamista - uudemman kerran!

Isosti haleja, rapsuja ja kuolaisia suukkoja
Allimac's U -pentueen sisaruksille!