Mutta sitten juoksinkin jo makkariin herättämään Caraa jonka raahasin olkkarin sohvalle katsomaan pihalle ja voi että kun nauratti: Cara vilkuili ulos ja häntä rupesi heilumaan!
Äkkiä kamat niskaan ja ulos! Cara on ihan hullu lumipeto ja varmasti nauttisi jos saisi asua eskimoiden lämpöpatterina tuolla jossain pienessä iglussa.
Alku oli hieman jäkytys sillä Caraa kiinnosti lähinnä vain maistella maata ja nuuskia tassun jälkiä. Hetken aikaa ihmeteltiin takapihalla ja lähdettiin sitten kävelemään.
Kun oltiin kävelty hetki pelkässä minihangessa veti Cara kauheat ilo hepulit ja siitä se sitten lähti! Ei meinannut riemulla olla taas rajaa
Parasta oli kuitenkin päästä kotiin syömään aamuraksut lumessa pyöriskelyn jälkeen
Iltalenkillä mentiin aluksi hieman hiljempaa (perässä vedettävänä) mutta sitten pistin Caran kävelemään lumeen ja johan taas lähti! Tosi reippaasti käveli
Lumi on selkeästi Caran piristys ruiske kaiken tän vetelehtimisen ja pissavikojen keskellä
---
Täytynee vielä mainita et kipulääkettä on syöty nyt 4 pvä ajan ja huomenna vika satsi. Cara on ollut paljon pirteämpi ja leikkii meidän kanssa sisällä ja ukko sanoi että kyllä ulkonakin on yrittänyt vääntää leikiksi.
Oon myös hieronut Caran alaselkää ja takajalkoja hellästi aamuin illoin, tiedä onko se auttanut mutta toivon mukaan mennään nyt parempaan päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti