lauantai 25. heinäkuuta 2015

Pahalta näyttää

Meinaan pissivaivojen kanssa.

Edelleen koiralla aamupissaa vetkutetaan viimeiseen saakka ja on vähän hankalan näköistä joten.. Mun on pakko kai luopua raa'asta ja vaihtaa kalliiseen liuotin nappulaan. Olen kuitenkin päättänyt että nameina saa keitettyä kanaa ja sisäelimiä. Muuten ei tuu kyllä mitään. Jos nyt siis ruokaa pitää vaihtaa!

Näytehän me viedään vasta ensi viikolla kun antibiootit loppuu, mutta mua hieman epäilyttää että onko ollut minkäänlaista apua kun tuntuu että koiran vaivat on täysin samanlaiset kuin silloin kun kiteet taas todettiin. Samoin Cara narskuttaa niin pahasti toista etustaan että se on edelleen hiukka turvonnut ja punertava, joten siinäkin joku pahuksen tulehdus siis, ehkä.
Tänään mietinkin voisiko pissasta löytynyt tulehdus olla samaa kuin tassussa eli pöpö löytyisi verenkierrosta?

Hieman raivostuttava tilanne. Muuten koira on kyllä pirteä, mitänyt hihnassa kävely on maailman vastenmielisin asia kun voisi jolkotella vapaanakin..

Huomenna sunnuntaina on luvattu aika kurjaa ilmaa, joten koitan pitää hieman sisätreeniä Caralle AVO luokan kylteistä ja koitan saada kuvattua venyttelyvideon, - eihän sekään ole ollut suunnitteilla kuin vasta vuoden päivät..

torstai 23. heinäkuuta 2015

Jotain iloa on itkussakin

Alkaa pikkuhiljaa hahmottua ensi kuun suunnitelmat. Ja kylläpä on ollut tehokas viikko meillä!

Ensiksi kehuttakoon koiraa, josta on moneen!
Maanantaina rt treenit meni ihan nappiin, keskiviikkona ratatreenit meni ihan nappiin (VOI luokan kyltit oli Caran mielestä iha lällyjä, itse raavin pari kertaa päätäni)
ja tänään torstaina agilitytreenit meni ihan nappiin! Kyllä ohjaaja on happy kun koira kerää kehuja (ja katseita). Tosin meidän vetäjä Miia varmaan tarvii meistä kohta jo hermolomaa, kun 'joutunut' melkein kolmena peräkkäisenä päivänä meidän puuhia katselemaan, haha.
Onneks tulee viikonloppu väliin ja ensi viikolla onkin omatoimi treenejä kun ei valmennuksiin päästä.

Kisarintamalta myös positiivista: Hyvinkäälle piti mennä tekemään alokas luokan rata ilman nousu mahdollisuutta seuraavaan luokkaan (ja näitä kisoja mä odotin kuin kuuta nousevaa keväästä saakka, pahus), mutta kuin ihmeen kaupalla päästiin vielä Ylöjärvelle kisaamaan ALO luokkaan, ja näin ollen RTK1 häämöttää parin viikon päässä - iha huisia! Ja mun tuurilla koira ottaa hylsyt lähtö kyltillä.. ;D Pessimisti ei pety!
Sitten olisi 15.8. tarjolla myös kisapaikka, ja nyt sormet ja varpaat ristissä että AVO luokassa! Tosin kyltit on osittain vielä hepreaa mut hei, haittaakse?

Caralla loppuu ensi viikolla antibioottikuuri ja saadaan selkeyttä taas noihin kiteisiin. Vielä hieman aristelee erityisesti aamupisuilla, mutta ymmärtäähän tuon kun itsekin aamulla joka paikka iha tukossa.. Meillä kyllä huomattu kotona ja tallilal että Cara on ollut paljon pirteämpi. Jostain syystä kuitenkin narskuttelee tuota toista etutassuaan ja saakin siihen kohta betadine hauteen (kunhan tästä istumaltani ehdin).

Nyt pitäisi kerätä tosiaan luunsa ja siirtyä keittiöön tekemään lisää marja mössöjä että saadaan kaikki ilo irti puolukoista ja mustikoista. Mutta ensin se betadine haude..

Meille on myös tulossa toivon mukaan ensi kuussa perheenlisäystä, mutta siitä sitten kun asiat tässä alkavat selventyä ;)

Kiva viikonloppua! Itse ainakin odotan innolla että pääsee töihin näin vapaiden jälkeen (not).

maanantai 20. heinäkuuta 2015

SM joukkueeseen?

Tänään meidän 'valkku' Miia tuli vielä juttelemaan onnistuneiden treenien jälkeen:
'Mun onkin pitänyt sulta kysyä että olitko huomannut että NoDo etsii vielä SM -joukkueeseen jäseniä? Et saittuis olemaan kiinnostunut?'

Keräsin ihan ensimmäiseksi leukani lattialta. Ja kerroin että olen kyllä huomannut ilmoitukset ja ajatellut että ne on jotain tosi taitavien koirien ja ohjaajien juttuja, eikä meillä olisi saumaa moiseen.
Miia kertoi mitä meillä pitäisi olla sitten suoritettuna, jotta joukkueeseen voitaisiin hakea:
RTK1 ja yksi hyväksytty AVO suoritus alla niin tsäänssit ois hyvät!
ALO ei siis käy koska olemme vain yhden hyväksytyn päässä luokan noususta. Lisää säännöistä voi lukea täältä.



Joukkueessa olisi jo kaksi ALO, yksi AVO, sekä yksi MES luokan (mun suosikki, nahkis Capu ♥) kisaajaa ja nyt meilläkin olisi siis vähän jalansijaa jos vaan kiinnostaa lähteä kokeilemaan.
Purin hetken hammasta ja lupasin pohtia asiaa. Olin kieltämättä otettu että Miia tuli asiaa minulta kysymään :)


Mä nyt puntaroinkin täällä että 'kannattaako' meidän lähteä tähän tänä vuonna. Haku on käynnissä, meillä seuraavat kisat vasta elokuun alussa ja seuraavista ei vielä tietoa kun emme voi sääntöjen mukaan ilmoittautua AVO luokan kisoihin. Cara oli tarkoitus steriloida syyskuussa, jolloin pitäisi siis treenata vielä nii hitokseen kovemmin.

Hirveä hinku tietysti lähteä kokeilemaan, mutta säännöt on sääntöjä.


Meillä Caran kanssa siis kuitenkin tavoitteena kisata SM joukkueessa joskus, jonka vuoksi tästä aika tohkeissani olenkin.
Jos nyt laraisi vielä kerran säännöt läpi ja istahtaisi alas pohtimaan.
Vielä kerran..

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

VK 29

Ma 13.07.
Rally treenit Hyvinkäällä.
Tehtiin yksitellen vähän niinkuin 'kuntopiiri' -periaatteella tehtäviä. Mukaan mahtuivat hypyt (sarjat ja yksittäiset), askel oikealle, istu, askel oikealle istu, istu käännös oikeaan istu, istu askel, käännös oikeaan istu, peruuttamista
Caralle propsit kun jaksoi taas yllättää. Saatiin tosi paljon vinkkejä askel oikealle treenaamiseen, eikä se kyltti enää pelotakaan niin paljoa kuin aiemmin :) Miia osasi neuvoa ja ohjata niin, että tämmöinen jännättäjäkin pystyi huokaisemaan helpotuksesta. Käytiin treenien jälkeen vielä kaverini luona ilta kahvilla missä Cara sai maistaa makoisia mansikoita!

Ti 14.07. Onnea Allimac's U -pentueelle ♥
Paljon onnea pikku pemulle, jo viisi vuotta mittarissa ♥ Aamulla käytiin köpöttelemässä jonka jälkeen Cara jäi kotilaiseksi ja lähdettiin kaupoille miehen kanssa. Käytiin hakemassa omia ruokia ja Caralle hieman kakkutarpeita ja synttärilahja.

Väsättiin miehen kanssa illalla Caralle huima viis vee kakku! Kyllä näytti maistuvan :)

Uusi lelu oli ihan pop ja sitä piti heitellä kissaa päin, minua päin ja iskää päin. Luojalle kiitos joku on keksinyt tuollaisen 'vinku stopin' ja säästyin päänsäryltä!

Ke 15.07.
Cara kotilaisena, itse kun viihdyin tallilla aamuvarhaisesta iltamyöhään. Miehen kanssa ovat käyneet lenkillä ja syöpötelleet leikin ja sohvalöhöilyn ohella :)

To 16.7.
Tarkoitus oli lähteä iltasella agilitya treenailemaa,n mutta kissasiskon rokotukset olivat iltapäivällä ja aikaa vierähtikin odotettua enemmän Caran pissanäytteen analysoinnin takia. Lopulta kun tulos ei ollut miellyttävä ja vedin herneet nokkaani niin päätin suosiolla perua treenit ja lähteä Caran kanssa ajelemaan ensin Oittiin ja sitten vielä kotitallille.

Pe 17.7.
Ollessamme sportian aleissa sain puhelun EHEL istä. Caran pissaa oltiin seulottu, sieltä oli löytynyt kiteiden seasta jokin bakteeri muttei tietoa mikä. Koska päällä oli myös tulehdus niin antoivat antibioottikuurin 'kokeile tätä'. Paloi kiinni ja kuuntelin vain ell ohjeet hampaita narskutellen. Kuurin jälkeen viedään uusi näyte ja samalla selviää täytyykö vaihtaa nappularuokaan.

La 18.7.
Tallipäivä. Oltiin aika pitkälti koko päivä tallilla. Kotona Cara änkesi syliini ja kuorsasi autuaasti, edes kissasisko ei saanut tulla meidän päikkyjä häiritsemään ♥
Mulla on ollu pari päivää ihan hirveät tunnon tuskat kun en ole yksinkertaisesti jaksanut/ehtinyt lähtemään lenkille koiran kanssa. Joko oon nukkunut liian myöhään, oon kiukutellut jolloin ei yksinkertaisesti voi lähteä kun koiraan söteilee mun paha mieli ja kävelystä ei tule mitään tai sitten ollaan oltu tallilla. Ja toiseksee harmittaa kun jouduin perumaan kaikki muut paitsi maanantain treenit tältä viikolta vain siksi että mua on kiukuttanut niin paljon.
Huono koiran omistaja.

Su 19.7. 
Tallilla taas. Satoi paikka paikoin vettä mutta pystyttiin olemaan ulkona moitteetta.
Carasta on tullut kauhea mamma -fani. Se ei millään tahtoisi päästää minua silmistään ja punkee syliin ja kainaloon aina kun tilaisuus tähän avautuu.
Tänään päikyt kuitenkin piti nukkua lattialla.. Neiti oli löytänyt tallilla lenkillä kissankakkaa ja pörrännyt siinä, m m mm.
Ihmettelin autossa että haisenko minä oikeasti noin pahalle tunnin treenin jälkeen, mutta kun päästiin kotiin ja otin Caralta pantaa pois tarttui käsiini jotain ruskeaa ja haisevaa..

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Ja taas..

.. ei heikko hermoisille, nyt en säästele kirosanoja (vaikka parhaani yritän)..

Mimosan rokotukset oli tänään. Kissa yllätti ja käveli itse koppiinsa pienen suostuttelun jälkeen. Vältyttiin tappeluilta ja pissakakka episodeilta. No siinä ne hyvät uutiset.


Vein Caran pissanäytteen samalla tutkittavaksi.
Koira kun nostelee sitä koipeaan, pissaa tiuhaan ja juoksut on olleet kk sitten niin pelkäsin että struviittikiteet on uusiutuneet. Olin oikeassa.
Nyt kiteitä oli toooosi paljon ja tulehdussoluja (?!) löytyi myös ja ne lähtivätkin sitten seulontaan. Tieto tulehdussolujen arvoista saadaan vielä paremmin selville, kunhan tulokset tulevat parin pvän sisällä. Oon niin kiukkunen että henki just ja just kulkee.

Purskahdin melkein itkemään kiukultani kun ell tuli kertomaan että kiteet oli nyt tosi aggressiivisesti lisääntyneet ja tulehdussolut on huono juttu 'nyt pitäisi oikeasti siirtyä liuotin ruokaan, ei tässä oikein ole enää muuta tehtävissä' No muttakun. Kiukkusin miehellekin kun koitti saada minua ostamaan ruokapussin.. Tämäkin ehti sitten jo suuttua odotellessamme laskua. Jumalauta että voi olla vaikeaa näille!
Olin juuri aukaisemassa raivoissani leipäluukkuani raakaruokinnan monipuolisuudesta jolloin ell toppuutteli että tietää Caran syövän vain raakaa, mutta se ei välttämättä ole enää tässä vaiheessa se paras vaihtoehto. 'Meillä ei ole paljon tietoutta tai kokemusta itsellämme täällä raakaruokinnasta, siksi suosittelemme lääkeruokintaa. Mikäli haluat kokeilla poistattaa kiteitä raakaa syöttämällä niin 3vk päästä uusi näyte ja sitten selviää auttoiko. Jos ei niin sitten on oikeasti mietittävä jo koiran terveyden tilaa.'


Selvä. Sittenhän me tuomme 3 viikon päästä uuden näytteen ja jos pisuli ja koira eivät ole tervehtyneet niin vedän kyllä raivoisan itkukohtauksen (uudelleen) ja ostan sen helvetin liuotinruokasäkin ja en enää ikinä mitään muuta koiralleni voikaan sitten syöttää.
Ihan älytöntä kun ko. ruoan kanssa et voi syöttää yhtään, mitään muuta kuin niitä nappuloita. Joo onhan sitä märkää samalta merkiltä mutta mitä se koiran elämä on jos syödään samaa safkaa seuraavat 10vuotta veden kanssa? Ei nameja, ei lihaa. Ostaako villikoirat, sudet, kojootit, ketut, hyenat tuolla luonnossa jostainnappulasäkkejä että saavat syödäkseen?!
Voi järki hoi älä jätä. Tekee jo pahaa edes kirjoittaa tätä tekstiä koko aiheesta kun harmittaa niin vietävästi!

Mitä tapahtuu meidän treenaamiselle? Entä Caran turkille, kynsille ja iholle? Entä mielelle? Entä selälle kun lisäravinteetkin on myös ei -listalla?

Tää ois helppo tilanne jollen olis allekirjoittanut raakaruokinnan nimeen ja jos koira ei tarvitsisi sitä magnesiumia ja b-vitamiinia ja msm jauhoa ja chiaa pysyäkseen hyvinvoivana. Toisaalta, enhän tiedä vaikka joku noista olisi kiteet aiheuttanutkin (epäilen hyvin vahvasti). Ja jos ne namit ja satunnaiset luut yms olisivat sallittavia! Enhän mä voi viedä tuota koiraa enää kylään kellekään siinä pelossa että se imuroi lattioilta murusia tai lapset/vanhemmat antavat sille hiukopalaa (mikä on kohtuuden rajoissa sallittua, jopa meidän perheessä suotavaa)


3 viikkoa ei ole aika eikä mikään, mutta itsellä on positiivinen fiilis asiaan - kyllä me onnistutaan se pissa laimentamaan ja kiteet taas seläyttämään.
Jos ei, niin sitten tosiaan ei. Koirani parasta ajattelen, mutta sen verta lupaan, että jos liuotinruokaan joudumme siirtymään saa minun koirani treeneissä keitettyä kanaa ja juhlapyhinä syödä ihmisten ruokaa.

Itkuisin terveisin,
luonnollisuutta vaaliva koiran omistaja

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

VK 28

Ma 06.07.
Aamulla mamma oli törkimys ja keskeytti pienen pemun unet aamu 8 saapuessaan töistä. Olipahan nolona kun kerkesin eteiseen saakka.

Päivällä oli onneksi jo vähän viileämpää vaikka aurinko paistoikin täydeltä taivaalta. Uskalsi lähteä pyöräilemään Caran kanssa ja hilpaistiinkin sellainen reipas lenkki johon sisältyi kaksi spurtti pätkää. Cara juoksi mielellään joten ei ainakaan (taaskaan) haittaa tuntunut olevan.
Kotona Cara jäi nököttämään vessan ovelle joten komensin sen viileään suihkuun jossa siis huuhtaistiin 'muka hiet' kainaloista ja vatsan alta. Kyllä helpotti! Heitin vielä bot Caralle 15min ylle ja leikkasin kynnet siinä sivussa.

Käytiin vielä kävelylenkillä ennen rally treenejä. Treeneissä Cara oli alkuunsa kovin vastahakoinen mutta kun se pääsi tunnelmaan (ja leikittiin vähän pitkästä aikaa treenipaikalla kotoa tuomallani lelulla) pääsi se hyvin tunnelmaan ja treenit sujui moitteetta. Onneksi, koska lauantainahan me mennään jo taas kisoihin eikä olis varaa siellä tyriä motivaation kanssa niinkuin viime kerralla kävi.

Miia oli tehnyt meille radan jossa pointtina olivat tempon vaihdot. Tulivat kyllä tarpeeseen. Meidän viime viikon seuraamistreenit olivat olleet hyödyksi, nyt Cara ei ekalla kiekalla niin etuillut / kulkenut vinosti, mutta toisella kierroksella (kun se ne kyltit taas muisti melkein jo ulkoa) se lähti kiilailemaan namien toivossa kun tiesi tosiaan mitä tuleman pitää.
Nyt vielä loppu viikko vahivistellaan tuota seuraamista käsiavuin eli vähän vielä malttia pitäisi saada parannettua ettei tule kolareita. Enitenhän tosiaan pelkään että joku kaunis kerta Cara juoksee edelle ja kaadun koirani päälle.

Miia kyseli vielä treenien lopuksi olinko kiinnostunut osallistumaan heinäkuun lopussa rt ratatreeneihin läyliäisissä, totesin että ollaan jo ilmottauduttu :-)

Ti 07.07.
Aamulla nukuttiin myöhään ja noustiin lopulta puolen päivän jälkeen ylös.
Ensin hurjasteltiin juoksulenkin muodossa naapurustossa ja pakkaannuttiin sitten autoon ja kurvattiin Mustiin ja Mirriin hakemaan Caralle sadetakkia.
Olisin tahtonut ostaa neidille turkoosin Rukan tai Hurtta malliston hieman parempaa materiaalia olevan manttelin mutta voin kertoa, että kun olet kokeillut 10 eri kokoista ja näköistä sadetakkia noin epäluonnollisen malliselle koiralle niin ostat lopulta sen ainoan, sen rumimman värisen yksilön, joka vain yksinkertaisesti menee koiran ylle (vaikka jäikin hieman ylimääräistä kainalon alle jne).
Mukaan lähti siis maksan ruskea kokoa 50 Rukan sadetakki. Kyllähän toi asiansa ajaa mutta hyi että miten ruman värinen se onkaan!
Takki episodin jälkeen kruisaltiin Lopelle kuurosateiden saattelemina (kormussa paistoi aurinko..) ja käytiin äidilläni syöpöttelemässä.

Äitini luota mentiin suoraan Toko-treeneihin Läyliäisiin. Sateesta huolimatta meillä oli fiilis hiukka parempi ja käytiinkin Miiaa odotellessa hölkkäämässä vielä kaverin kotitalolle ja takaisin (talo sijaitsee 100m päässä treenipaikasta :) Onneksi kävin hakemassa tuon takin, muuten ei olisi kyllä tullut yhtään mitään!

Alkuunsa harjoiteltiin luoksepäästävyyttä ja paikallaan oloa. Sitten yksitellen luokse tuloa ja käskyttämistä pitkällä suoralla. Vimpaksi tehtiin kapulalla kiinni pitoa mistä opittiin vähän jotain uuttakin!
Tehtävät vaikeutuivat pikku hiljaa ja pysyivät kuitenkin sopivan haastavina, ei liika vaikeita tehtäviä vaan jokaisen tasoon sopivia vaikka kaikki koirat taisivat olla enemmän tai vähemmän jo kisanneita tässä lajissa, toisin kuin Cara. Meille paljon uutta ja sovellettavaa kyllä jatkoa ajatellen! Tämmöistä 'tiukkis' -treeniä on kieltämättä kiva tehdä silloin tällöin että muistaa, miksi me päädyttiin rallytokoon.
Treenien jälkeen ajettiin vielä suoraan tallille ja kävin ratsastamassa sillä aikaa kun Cara veteli hirsiä tallinpitäjän miehen kainalossa sohvalla :)

Tokoa voisi harkita lisättäväksi talvikauden NoDo -valkkuihin, mikäli siis innostun ja kausikortin taas hommaan elokuun lopussa. Elokuussa aletaan himmailemaan kisojen suhteen kun Cara pitäisi tosiaan tänä vuonna steriloida ja kyllä tuo ansaitsee kisa/treenitauonkin syksyllä :)

Ke 08.07.
Sangen epätasainen sää kiusoittelee meitä Riihimäkeläisiä - hetken sataa vettä, sitten paistaakin taas aurinko ja lopulta taas armoton sade.

Ajatuksena oli käydä juoksemassa Caran kanssa vankilanlenkillä (5km) mutta totesin, että parempi jos päästäisiin hiekalle juoksemaan ja valitsin Taipaleen kaupunginosan tälle päivälle. Matkaa meille taisi tulla juosten yhteensä noin 1km mutta lenkki kokonaisuudessaan kattoi n. 3km matkan. Aurinko paistoi paikka paikoin vaikka lähdettiinkin pienen tihkusateen saattelemina matkaan.

Ilma muuttui matkalla todella raskaaksi ja juokseminen oli sangen vaivalloista kotiinpäin viimeisen 20min. Annoin Caran hölköttää omaan tahtiinsa takanani ja juoda jokaisesta lätäköstä joka vastaan tuli ja yhteen hieman syvempään pyysin sen jopa menemään maata jotta saa vatsan alustaansa hieman viilennettyä.

Kotona venyteltiin ja laitoin Caralle vielä botin selkään. Ennen töihin lähtöä käytiin vielä ulkona ja Cara oli kyllä sen oloinen että 'voi ei joko me taas mennään?' :D

To 09.07.
Tallipäivä. Tarkoitus oli ratsastaa mutta kentälle päästyämme vuokrahevoseni ilmoitti että 'ohop kenkä tais irrota'.

Käytiin ekaa kertaa treenailemassa sitten kentällä Caran kanssa ihan kylttejä.
Liekö ollut hiukka kuuma, liikaa puuhaa tallinpitäjien luona vai mikä, kun koira ei suostunut mm. seuraamaan sivulla, tai ei oikeastaan ollenkaan. Ei tulemaan luokse, ei istumaan, ei mitään - taas.
Ohjaajalla meni herneet takaraivoon heti kun pyysi koiransa sivulle ja seuraamaan, mitä ei siis koskaan tapahtunut, joten voin kertoa ettei treenaamisesta tullut mitään muuta kuin tulta ja tappuraa. Näissä tilanteissa toivoo että osaisi antaa asian vain olla, eikä tehdä tilanteesta sen suurempaa numeroa mutta koska olin vaivalla roudannut tavarat kentälle, koonnut 10 kyltin radan kartioineen kaikkineen niin kyllä siinä pari kirosanaa taisin laukoa ja napata koiraa rinnuksista (hyihyi).
Hyvin epätoivoisesti yritin saada Caraa innostumaan, mutta se vain katsoi minuun kuin sanoen 'mä en ihan oikeasti jaksa'.

Hermoromahdus, kamat kasaan ja koiraa uittamaan ojaan paremman lätäkön toivossa.

Jätin meidän kartiot kentän reunalle, jos vaikka joku toinen päivä onnistuisi.

Pe 10.07.
Käytiin aamulla pyöräilemässä. Ihan helppo lenkki, mutta Cara se vain pinnisteli taas menemään vaikka pyysin menemään ravia pyörän vierellä. Ihan sama, olin edelleen suht kiukkuinen eilisestä treenaamisesta, tai siis sen yrittämisestä. Epätoivoisena venyttelin Caran läpikotaisin, bot selkään ja kipulääkettä aamuruokaan varmuuden vuoksi. Kaikki konstit oli nyt otettava käyttöön.
Nakkasin koiran hoidon isännälle ja painelin itse tallille. Purkasin pahaa mieltä suureen turvekasaan ja pohdin vain, miten saisin koiran toimimaan näin päivää ennen kisoja.

Tulin kotiin vasta illan suussa, soitin parit itkupotkuparkuraivari puhelut ja totesin sitten että ei auta
kuin yrittää naksun kanssa jotain ihan lällykkä juttuja. Istumista, eteen menoa, maahan menoja.. Sitten pikkuhiljaa sivulle menoa ja siitä seuraamista. Ei tehty näitä kauaa ja vedin ihan tyhmät yliöveri kiljumis kehumiset joita en itse siis suosi. Koirakin vähän ihmetteli, mutta kun sai 'teollistanamia' niin tuntui että se pikkuhiljaa alkoi taas kulkemaankin.

La 11.07.
Kisapäivä. Tästä oma postauksensa mutta alla tiivistetysti jollei halua lukea meidän kisapäivän diipadaapailuja :)

Aamulla käytiin pyöräilemässä. Cara pääsi spurttaamaan ja kuinka hienosti mun koirani osaakin juosta! Mitään vinttikoiraa tarvii peekele :D

Ajeltiin miehen kanssa Ylöjärvelle 1h 28min. Sade oli juuri loppunut ja talkooväki siirsi kehää lätäköstä kuivemmalle alueelle.
Vuoronumeromme 36 tuntui olevan vain hamassa tulevaisuudessa.
Kun rataan tutustuminen oli ohi otin hieman seuraamista Caran kanssa ja tuntui että se meni paremmin kuin hyvin.
Rata suoritettiin hyvässä kontaktissa ja kaksi virhettä sieltä tipahti (-1p.) Lopputulos 98/100p riitti ALO luokan 2. sijaan, super Cara!

Päästiin lopulta lähtemään ja kruisailtiin kotiin vaihtamaan vaatteet ja ruokkimaan kissasisko ennenkuin lähdettiin vielä Lopelle saunomaan.

Su 12.7.
Tallipäivä. Cara sai ensialkuunsa rapsut tallinpitäjiltä hienosta suorituksestaan lauantain kisoissa ja puuhailtiin sitten ulkona ja tallissa. Pomppasin itse vuokraheppani selkään ja tallinpitäjä Terhi talutti Caran kentälle.

Kentän reunalla kävi piipahtamassa myös naapurin bullterrieri Martta, mutta sovittiin että Cara pääsee häntä moikkaamaan kun on minun kanssani eikä Terhin, jotta säästytään isoimmilta ongelmilta.
Martan ilme oli korvaamaton isäntänsä hoputtaessa kotiin päin 'Mutku mä haluun!'.

Ratsastamisen jälkeen Terhi lähti Caran kanssa tallille ja kävin vielä yksinpäin ratsastamassa lähimaastossa.

Kotona Cara sai ansaitusti ihan vain levätä. Sen verta se on nyt töitä taas tehnyt että kyllä uni on maittanutkin!

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Ylöjärvi 11.07. Rallytoko ALO

Cara tänään ALO -luokan toinen pistein 98/100 
Ylöjärven kisoissa :)

Aamulla käytiin pyöräilemässä. Koska koira näytti tahtovan lisää vauhtia niin sitä se myös sai - mentiin ihan täysiiii hiekkatienpätkä läheisellä puistotiellä. Cara koitti alkuunsa pitää kontaktia mutta käskin vain että 'kotiin mene mene mene!' ja se juoksi kuin greyhound konsanaan! Upean näköistä kyllä nähdä oma selkävammaisensa juoksevan niin hienosti jokaista lihastaan hyödyntäen. Huh!No jotta säästyttäisiin suuremmilta kuormituksilta mentiin pitkät ja hartaat loppu verryttelyt vielä ja sitten kotiin pakkailemaan kamoja.

Ajeltiin miehen kanssa Ylöjärvelle 1h 28min. Sade oli juuri loppunut ja talkooväki siirsi kehää lätäköstä kuivemmalle alueelle.
Vuoronumeromme 36 tuntui olevan vain hamassa tulevaisuudessa.

Rataan tutustumisessa huokailin hartaasti ja pitkään. Nyt pitäisi jo muistaa että käännös kyltit suoritetaan kyltin edessä, ei sivulla. Hihna löysänä ja tahti pysyy yllä kehuin ja kehon avulla, ei komentaen.
Kun rataantutustuminen oli ohi otin hieman seuraamista Caran kanssa ja tuntui että se meni paremmin kuin hyvin.
Viime kisoissa Cara uupui nopeasti, joten nyt treenasin vain sykleissä niitä helppoja juttuja lisää ja välttelin siksi 'ylimääräistä' seuraamista ennen suoritusta.

Lopulta oli meidän suoritus. Asteltiin varmoin askelin kohti kehää ja vielä ennen its kehään astumista palkkasin Caran, ihan vain siksi että se oli tullut siihen langan eteen kanssani.
Kyltit hujahtivat ohitse, pujottelu meni liiankin näppärästi ja käännökset sujuivat hihnan vähän turhankin löysällä. Koko aika muistin että koira saa olla hiukka vinossa joten en puuttunut vinouteen tällä kertaa yhtään.
Lopulta meinasin alkaa pillittämään vikoissa käännöksissä kun tiesin, että viimeinen tehtävä Spiraali oikealle tuli suorittaa juosten - tiesin että virheet tulevat siitäja niin ne sitten tulikin! Mutta uskollisesti se koira vaan seurasi hamaan loppuun saakka ja teki tehtävät kuin unelma vaikka vauhti hieman hidastuikin loppua kohden 'Täh vieläks sä mamma tahrot et mää juoksen?!'.

Video taltiointi meni hieman reisille kun mieheni ei ymmärtänyt että oli tarkoitus kuvata koko suoritus eikä ottaa kuvia välissä :P





Maalin jälkeen kiiruhdettiin kentän ulkopuolelle, missä isäntä meitä odotti hymyssä suin. Herranjesta sitä tärinää ja intoa kun koira sittenkään ei ollut vielä luovuttanut suhteeni! Upea Cara!
Palkkana autolla oli Cesarin jotain herkkuhyytelö ruokaa jota naapuriautojen koirat katselivat kaihoisasti Caran hotkiessa menemään.

Meidän luokka loppui ja omat pisteet käytiin kysymässä: 98/100p.
Olin varma että seuraavaksi kisaavissa tulee ainakin jollekin ne täydet joten pyysin saada paperit jotta voidaan lähteä kotiin. Meille kuitenkin sanottiin, että ollaan sijoittumassa, että eivät lähetä palkintoja perästä. Seuraavassa luokassa olisi lähinnä ensikertalaisia että jäätäisiin nyt vain. 'No me mennään sitte syömään'.

Caran pakkio hienosta suorituksesta :)

Kesä-Esa

Noin kaksi tuntia myöhemmin ALO2 oli saatu loppuun. Kamerasta oli loppunut akku ja meillä oli mahat täynnä heseruokaa.
Kisakirjoja alettiin palauttaa ja lopulta saimme omamme palkintojen saattelemana. Ihan mieletön fiilis kun voittajalla vain yhden pisteen ero ja kilpailu kuitenkin suht tasaista.
En voinut kuin kehua Caraa loppu päivän, niin ylpeä olin!


Päästiin lopulta lähtemään ja kruisailtiin kotiin vaihtamaan vaatteet ja ruokkimaan kissasisko ennenkuin lähdettiin vielä Lopelle saunomaan.

Kauhea tunteiden pyörremyrsky ollut tässä viimeiset pari päivää kun tuntui ettei koiraa enää yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa koko laji. Olin väärässä, koira yllätti ja mukaan lähdettiin pokaali kainalossa.

Cara on super <3 

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

VK 27

Joo o, mulla oli joka päivältä jo merkintä kirjoitettuna, mutta tämä neiti näppärä meni ja jotenkin hienosti sai kumitettua koko postauksen ja lopulta tallennettua sen! IHANAA! Kiitos blogger. 
Tästä kimpaantuneena vain muutaman sanan päivitykset. Ei pitäis ikinä kokeilla mitää pikanäppäimiä väsyneenä.. *Laitan kuvat myöhemmin*

Ma 29.06.
Rally -treenit Hyvinkäällä. Cara oli aivan kamala ja aivan jumissa. Ei osannut muka seistä, ei istua sivulla, ei tulla luokse jne. Tehtiin radan pituista rataa jossa paljon kääntymisiä ja uutena meille Istu, käännös vasempaan/oikeaan, istu joissa joko piti jättää koira, tai koira seurasi sivulla.

Ti 30.06.
Toko -treenit Läyliäisissä. Kamala sää, kamala koira. Ei ole kyllä yhtään meidän laji tuo tottelevaisuuskoulutus. Ohjaajakin hoki jokaista käskyä kuin täysi idiootti ja koira istui milloin missäkin.
Kivaa vaihtelua kuitenkin ja mielenvirkistystä!

Treenien jälkeen kävin moikkaamassa Jannia ja näin samalla viikon vanhat pikku mäykyt ja Sisin ♥

Ke 01.07.
Aamu alkoi juoksulenkillä. Ei käyty pitkällä. Lenkin lopussa käytiin läheisen koulun kentällä treenaamassa seuraamista ja seisomista.

Lähtiessämme kotoa aamulenkille Caran kimppuun hyökännyt koira oli pihalla omistajansa kanssa. Käveltiin vastakkaiseen suuntaan, mutta takaamme kuului kuinka koira murisi ja yritti päästä kauhean kolinan kanssa irti hihnastaan joka oli siis kiinnitetty pihapenkkiin kiinni..

To 02.07.
Sama homma kuin keskiviikkona, juoksulenkillä alkoi meidän aamu ja lopetettiin kentälle seuraamis treeneihin. Nyt Cara oli jo virkeämpi ja seuraaminen tapahtui sivulla ei edessä/45 asteen kulmassa jonnekin suuntan. Hiano!

Pe 03.07.
Ihan hullut hellelukemat, huh! Käytiin illalla uittamassa Cara savilammella. Aluksi hieman empi mutta kun oli pari kertaa heittänyt palloa noudettavaksi uipotteli Cara aivan innoissaan ilman ongelmia.

Lähtiessäni tallille näin kuinka Caran kimppuun hyökännyt koira, tämän omistaja ja hänen toinen koiransa olivat (taas) vapaina pihalla. Tällä kertaalasten leikkipaikalla.
Soitin miehelleni ettei vie Caraa ulos jos heidät siellä näkee. Mies kertoikin illalla kun tulin kotiin, että oli Caraa vienyt iltapissalle ja koirat olivat olleet pihalla mutta kiinnitettyinä nyt lipputankoon, mistä 'hyökännyt' koira taas koitti kauhean murinan ja kolinan kanssa päästä irti Caran nähdessään.
Ihan jees.

La 04.07.
Käytiin aikaisin aamulla jo 1km lenkillä, oli silti kovin lämmintä (+21 ja klo 08.30)
Cara vietti ansaittua vapaapäivää kotilaisena isännän kanssa.

Su 05.07.
Mamma oli vähän väsynyt ja jäi kotiin nukkumaan kun Cara lähti isännän kanssa Lopelle aamulla anivarhain autoa laittamaan. Cara oli päässyt lenkille Retun kanssa ja koirat olivat kuulemma melkein koko päivän vain loikopohtineet parvekkeella ja kommentoineet ohikulkijoita. Ne eivät olleet innostuneet vaikka takapihalle oli ovikin ollut auki - kuuma!