Cara tänään ALO -luokan toinen pistein 98/100
Ylöjärven kisoissa :)
Aamulla käytiin pyöräilemässä. Koska koira näytti tahtovan lisää vauhtia niin sitä se myös sai - mentiin ihan täysiiii
hiekkatienpätkä läheisellä puistotiellä. Cara koitti alkuunsa pitää
kontaktia mutta käskin vain että 'kotiin mene mene mene!' ja se juoksi
kuin greyhound konsanaan! Upean näköistä kyllä nähdä oma
selkävammaisensa juoksevan niin hienosti jokaista lihastaan hyödyntäen.
Huh!No jotta säästyttäisiin suuremmilta kuormituksilta mentiin
pitkät ja hartaat loppu verryttelyt vielä ja sitten kotiin pakkailemaan
kamoja.Ajeltiin miehen kanssa Ylöjärvelle 1h 28min. Sade oli juuri loppunut ja talkooväki siirsi kehää lätäköstä kuivemmalle alueelle.
Vuoronumeromme 36 tuntui olevan vain hamassa tulevaisuudessa.
Rataan tutustumisessa huokailin hartaasti ja pitkään. Nyt pitäisi jo muistaa että käännös kyltit suoritetaan kyltin edessä, ei sivulla. Hihna löysänä ja tahti pysyy yllä kehuin ja kehon avulla, ei komentaen.
Kun rataantutustuminen oli ohi otin hieman seuraamista Caran kanssa ja tuntui että se meni paremmin kuin hyvin.
Viime kisoissa Cara uupui nopeasti, joten nyt treenasin vain sykleissä niitä helppoja juttuja lisää ja välttelin siksi 'ylimääräistä' seuraamista ennen suoritusta.
Lopulta oli meidän suoritus. Asteltiin varmoin askelin kohti kehää ja vielä ennen its kehään astumista palkkasin Caran, ihan vain siksi että se oli tullut siihen langan eteen kanssani.
Kyltit hujahtivat ohitse, pujottelu meni liiankin näppärästi ja käännökset sujuivat hihnan vähän turhankin löysällä. Koko aika muistin että koira saa olla hiukka vinossa joten en puuttunut vinouteen tällä kertaa yhtään.
Lopulta meinasin alkaa pillittämään vikoissa käännöksissä kun tiesin, että viimeinen tehtävä Spiraali oikealle tuli suorittaa juosten - tiesin että virheet tulevat siitäja niin ne sitten tulikin! Mutta uskollisesti se koira vaan seurasi hamaan loppuun saakka ja teki tehtävät kuin unelma vaikka vauhti hieman hidastuikin loppua kohden 'Täh vieläks sä mamma tahrot et mää juoksen?!'.
Video taltiointi meni hieman reisille kun mieheni ei ymmärtänyt että oli tarkoitus kuvata koko suoritus eikä ottaa kuvia välissä :P
Maalin jälkeen kiiruhdettiin kentän ulkopuolelle, missä isäntä meitä odotti hymyssä suin. Herranjesta sitä tärinää ja intoa kun koira sittenkään ei ollut vielä luovuttanut suhteeni! Upea Cara!
Palkkana autolla oli Cesarin jotain herkkuhyytelö ruokaa jota naapuriautojen koirat katselivat kaihoisasti Caran hotkiessa menemään.
Meidän luokka loppui ja omat pisteet käytiin kysymässä: 98/100p.
Olin varma että seuraavaksi kisaavissa tulee ainakin jollekin ne täydet joten pyysin saada paperit jotta voidaan lähteä kotiin. Meille kuitenkin sanottiin, että ollaan sijoittumassa, että eivät lähetä palkintoja perästä. Seuraavassa luokassa olisi lähinnä ensikertalaisia että jäätäisiin nyt vain. 'No me mennään sitte syömään'.
 |
| Caran pakkio hienosta suorituksesta :) |
 |
| Kesä-Esa |
Noin kaksi tuntia myöhemmin ALO2 oli saatu loppuun. Kamerasta oli loppunut akku ja meillä oli mahat täynnä heseruokaa.
Kisakirjoja alettiin palauttaa ja lopulta saimme omamme palkintojen saattelemana. Ihan mieletön fiilis kun voittajalla vain yhden pisteen ero ja kilpailu kuitenkin suht tasaista.
En voinut kuin kehua Caraa loppu päivän, niin ylpeä olin!
Päästiin lopulta lähtemään ja kruisailtiin kotiin vaihtamaan vaatteet ja ruokkimaan kissasisko ennenkuin lähdettiin vielä Lopelle saunomaan.
Kauhea tunteiden pyörremyrsky ollut tässä viimeiset pari päivää kun tuntui ettei koiraa enää yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa koko laji. Olin väärässä, koira yllätti ja mukaan lähdettiin pokaali kainalossa.
Cara on super <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti