VK 28

Ma 06.07.
Aamulla mamma oli törkimys ja keskeytti pienen pemun unet aamu 8 saapuessaan töistä. Olipahan nolona kun kerkesin eteiseen saakka.

Päivällä oli onneksi jo vähän viileämpää vaikka aurinko paistoikin täydeltä taivaalta. Uskalsi lähteä pyöräilemään Caran kanssa ja hilpaistiinkin sellainen reipas lenkki johon sisältyi kaksi spurtti pätkää. Cara juoksi mielellään joten ei ainakaan (taaskaan) haittaa tuntunut olevan.
Kotona Cara jäi nököttämään vessan ovelle joten komensin sen viileään suihkuun jossa siis huuhtaistiin 'muka hiet' kainaloista ja vatsan alta. Kyllä helpotti! Heitin vielä bot Caralle 15min ylle ja leikkasin kynnet siinä sivussa.

Käytiin vielä kävelylenkillä ennen rally treenejä. Treeneissä Cara oli alkuunsa kovin vastahakoinen mutta kun se pääsi tunnelmaan (ja leikittiin vähän pitkästä aikaa treenipaikalla kotoa tuomallani lelulla) pääsi se hyvin tunnelmaan ja treenit sujui moitteetta. Onneksi, koska lauantainahan me mennään jo taas kisoihin eikä olis varaa siellä tyriä motivaation kanssa niinkuin viime kerralla kävi.

Miia oli tehnyt meille radan jossa pointtina olivat tempon vaihdot. Tulivat kyllä tarpeeseen. Meidän viime viikon seuraamistreenit olivat olleet hyödyksi, nyt Cara ei ekalla kiekalla niin etuillut / kulkenut vinosti, mutta toisella kierroksella (kun se ne kyltit taas muisti melkein jo ulkoa) se lähti kiilailemaan namien toivossa kun tiesi tosiaan mitä tuleman pitää.
Nyt vielä loppu viikko vahivistellaan tuota seuraamista käsiavuin eli vähän vielä malttia pitäisi saada parannettua ettei tule kolareita. Enitenhän tosiaan pelkään että joku kaunis kerta Cara juoksee edelle ja kaadun koirani päälle.

Miia kyseli vielä treenien lopuksi olinko kiinnostunut osallistumaan heinäkuun lopussa rt ratatreeneihin läyliäisissä, totesin että ollaan jo ilmottauduttu :-)

Ti 07.07.
Aamulla nukuttiin myöhään ja noustiin lopulta puolen päivän jälkeen ylös.
Ensin hurjasteltiin juoksulenkin muodossa naapurustossa ja pakkaannuttiin sitten autoon ja kurvattiin Mustiin ja Mirriin hakemaan Caralle sadetakkia.
Olisin tahtonut ostaa neidille turkoosin Rukan tai Hurtta malliston hieman parempaa materiaalia olevan manttelin mutta voin kertoa, että kun olet kokeillut 10 eri kokoista ja näköistä sadetakkia noin epäluonnollisen malliselle koiralle niin ostat lopulta sen ainoan, sen rumimman värisen yksilön, joka vain yksinkertaisesti menee koiran ylle (vaikka jäikin hieman ylimääräistä kainalon alle jne).
Mukaan lähti siis maksan ruskea kokoa 50 Rukan sadetakki. Kyllähän toi asiansa ajaa mutta hyi että miten ruman värinen se onkaan!
Takki episodin jälkeen kruisaltiin Lopelle kuurosateiden saattelemina (kormussa paistoi aurinko..) ja käytiin äidilläni syöpöttelemässä.

Äitini luota mentiin suoraan Toko-treeneihin Läyliäisiin. Sateesta huolimatta meillä oli fiilis hiukka parempi ja käytiinkin Miiaa odotellessa hölkkäämässä vielä kaverin kotitalolle ja takaisin (talo sijaitsee 100m päässä treenipaikasta :) Onneksi kävin hakemassa tuon takin, muuten ei olisi kyllä tullut yhtään mitään!

Alkuunsa harjoiteltiin luoksepäästävyyttä ja paikallaan oloa. Sitten yksitellen luokse tuloa ja käskyttämistä pitkällä suoralla. Vimpaksi tehtiin kapulalla kiinni pitoa mistä opittiin vähän jotain uuttakin!
Tehtävät vaikeutuivat pikku hiljaa ja pysyivät kuitenkin sopivan haastavina, ei liika vaikeita tehtäviä vaan jokaisen tasoon sopivia vaikka kaikki koirat taisivat olla enemmän tai vähemmän jo kisanneita tässä lajissa, toisin kuin Cara. Meille paljon uutta ja sovellettavaa kyllä jatkoa ajatellen! Tämmöistä 'tiukkis' -treeniä on kieltämättä kiva tehdä silloin tällöin että muistaa, miksi me päädyttiin rallytokoon.
Treenien jälkeen ajettiin vielä suoraan tallille ja kävin ratsastamassa sillä aikaa kun Cara veteli hirsiä tallinpitäjän miehen kainalossa sohvalla :)

Tokoa voisi harkita lisättäväksi talvikauden NoDo -valkkuihin, mikäli siis innostun ja kausikortin taas hommaan elokuun lopussa. Elokuussa aletaan himmailemaan kisojen suhteen kun Cara pitäisi tosiaan tänä vuonna steriloida ja kyllä tuo ansaitsee kisa/treenitauonkin syksyllä :)

Ke 08.07.
Sangen epätasainen sää kiusoittelee meitä Riihimäkeläisiä - hetken sataa vettä, sitten paistaakin taas aurinko ja lopulta taas armoton sade.

Ajatuksena oli käydä juoksemassa Caran kanssa vankilanlenkillä (5km) mutta totesin, että parempi jos päästäisiin hiekalle juoksemaan ja valitsin Taipaleen kaupunginosan tälle päivälle. Matkaa meille taisi tulla juosten yhteensä noin 1km mutta lenkki kokonaisuudessaan kattoi n. 3km matkan. Aurinko paistoi paikka paikoin vaikka lähdettiinkin pienen tihkusateen saattelemina matkaan.

Ilma muuttui matkalla todella raskaaksi ja juokseminen oli sangen vaivalloista kotiinpäin viimeisen 20min. Annoin Caran hölköttää omaan tahtiinsa takanani ja juoda jokaisesta lätäköstä joka vastaan tuli ja yhteen hieman syvempään pyysin sen jopa menemään maata jotta saa vatsan alustaansa hieman viilennettyä.

Kotona venyteltiin ja laitoin Caralle vielä botin selkään. Ennen töihin lähtöä käytiin vielä ulkona ja Cara oli kyllä sen oloinen että 'voi ei joko me taas mennään?' :D

To 09.07.
Tallipäivä. Tarkoitus oli ratsastaa mutta kentälle päästyämme vuokrahevoseni ilmoitti että 'ohop kenkä tais irrota'.

Käytiin ekaa kertaa treenailemassa sitten kentällä Caran kanssa ihan kylttejä.
Liekö ollut hiukka kuuma, liikaa puuhaa tallinpitäjien luona vai mikä, kun koira ei suostunut mm. seuraamaan sivulla, tai ei oikeastaan ollenkaan. Ei tulemaan luokse, ei istumaan, ei mitään - taas.
Ohjaajalla meni herneet takaraivoon heti kun pyysi koiransa sivulle ja seuraamaan, mitä ei siis koskaan tapahtunut, joten voin kertoa ettei treenaamisesta tullut mitään muuta kuin tulta ja tappuraa. Näissä tilanteissa toivoo että osaisi antaa asian vain olla, eikä tehdä tilanteesta sen suurempaa numeroa mutta koska olin vaivalla roudannut tavarat kentälle, koonnut 10 kyltin radan kartioineen kaikkineen niin kyllä siinä pari kirosanaa taisin laukoa ja napata koiraa rinnuksista (hyihyi).
Hyvin epätoivoisesti yritin saada Caraa innostumaan, mutta se vain katsoi minuun kuin sanoen 'mä en ihan oikeasti jaksa'.

Hermoromahdus, kamat kasaan ja koiraa uittamaan ojaan paremman lätäkön toivossa.

Jätin meidän kartiot kentän reunalle, jos vaikka joku toinen päivä onnistuisi.

Pe 10.07.
Käytiin aamulla pyöräilemässä. Ihan helppo lenkki, mutta Cara se vain pinnisteli taas menemään vaikka pyysin menemään ravia pyörän vierellä. Ihan sama, olin edelleen suht kiukkuinen eilisestä treenaamisesta, tai siis sen yrittämisestä. Epätoivoisena venyttelin Caran läpikotaisin, bot selkään ja kipulääkettä aamuruokaan varmuuden vuoksi. Kaikki konstit oli nyt otettava käyttöön.
Nakkasin koiran hoidon isännälle ja painelin itse tallille. Purkasin pahaa mieltä suureen turvekasaan ja pohdin vain, miten saisin koiran toimimaan näin päivää ennen kisoja.

Tulin kotiin vasta illan suussa, soitin parit itkupotkuparkuraivari puhelut ja totesin sitten että ei auta
kuin yrittää naksun kanssa jotain ihan lällykkä juttuja. Istumista, eteen menoa, maahan menoja.. Sitten pikkuhiljaa sivulle menoa ja siitä seuraamista. Ei tehty näitä kauaa ja vedin ihan tyhmät yliöveri kiljumis kehumiset joita en itse siis suosi. Koirakin vähän ihmetteli, mutta kun sai 'teollistanamia' niin tuntui että se pikkuhiljaa alkoi taas kulkemaankin.

La 11.07.
Kisapäivä. Tästä oma postauksensa mutta alla tiivistetysti jollei halua lukea meidän kisapäivän diipadaapailuja :)

Aamulla käytiin pyöräilemässä. Cara pääsi spurttaamaan ja kuinka hienosti mun koirani osaakin juosta! Mitään vinttikoiraa tarvii peekele :D

Ajeltiin miehen kanssa Ylöjärvelle 1h 28min. Sade oli juuri loppunut ja talkooväki siirsi kehää lätäköstä kuivemmalle alueelle.
Vuoronumeromme 36 tuntui olevan vain hamassa tulevaisuudessa.
Kun rataan tutustuminen oli ohi otin hieman seuraamista Caran kanssa ja tuntui että se meni paremmin kuin hyvin.
Rata suoritettiin hyvässä kontaktissa ja kaksi virhettä sieltä tipahti (-1p.) Lopputulos 98/100p riitti ALO luokan 2. sijaan, super Cara!

Päästiin lopulta lähtemään ja kruisailtiin kotiin vaihtamaan vaatteet ja ruokkimaan kissasisko ennenkuin lähdettiin vielä Lopelle saunomaan.

Su 12.7.
Tallipäivä. Cara sai ensialkuunsa rapsut tallinpitäjiltä hienosta suorituksestaan lauantain kisoissa ja puuhailtiin sitten ulkona ja tallissa. Pomppasin itse vuokraheppani selkään ja tallinpitäjä Terhi talutti Caran kentälle.

Kentän reunalla kävi piipahtamassa myös naapurin bullterrieri Martta, mutta sovittiin että Cara pääsee häntä moikkaamaan kun on minun kanssani eikä Terhin, jotta säästytään isoimmilta ongelmilta.
Martan ilme oli korvaamaton isäntänsä hoputtaessa kotiin päin 'Mutku mä haluun!'.

Ratsastamisen jälkeen Terhi lähti Caran kanssa tallille ja kävin vielä yksinpäin ratsastamassa lähimaastossa.

Kotona Cara sai ansaitusti ihan vain levätä. Sen verta se on nyt töitä taas tehnyt että kyllä uni on maittanutkin!