VK 26

Ei tule kalenterina, sillä meillä on ollut lusmuiluviikko Caran kanssa :)

Treenit piti perua koko viikolta juoksujen takia. Ollaankin viihdytty ihan vain kotosalla ja tallilla.
Treenaaman olisi siis päässyt pöksyjen kanssa mutta
1) pöksyt on roskissa 2) korvat on roskissa 3) fiilis on roskissa

Herkkupäivät menivät to-pe ja saatiinkin 'ihailla' häntä tötteröllä ja pylly pönössä ympäriinsä kipittelevää, ympääriinsä ulkona pissailevaa corgi narttua. Kauhean näköistä puuhaa sanon minä. Todettiin myös tallilla, että tallinpitäjän sukulaisen kaniinimäyräkoira uros on ansainnut pinkin pantansa, sillä se ei ollut kiinnostunut lainkaan Caran yrityksistä alistaa pientä koiraa pentujensa isähahmoksi (huh).

Myös työpaikkani on rajoittanut elämää tällä viikolla, muutenkin kuin langettamalla kovan työputken..
NoDo Ry 3v synttärit pidettiin viikonloppuna ja itsehän en sinne joutanut edes talkoolaiseksi, saati ihailemaan näytöksiä, koiratarvike myyjiä, kouluttajien tapaamisia yms. sillä aika kuluu töissä... Paikalla olisi ollut siis kaikkea aina kisattavien/treenattavien lajien osalta (agi, toko, rally, kaikki epävirallisia/näytöksiä) ja match show jossa huimat palkinnot. Tosi mälsää!

No ensi viikolle on varattuna jos jonkinmoista. Onneksi Caran sterilointi lähenee päivä päivältä.. (syssymmällä siis veitsen alle!)

Ja vielä onnittelut Jannille
pienistä mäykkyvauvoista! Sisi on ihan super ♥

VK 25

Ma 15.06. 

Cara Lopella. Kävin hakemassa Caralle husky -valjaat ja Ratian limen vihreät sovitukseen Mustista ja Mirristä.

..ja pari leluakin tarttui mukaan!

Ti 16.06.
Cara Lopelta. Ratian vihreät olivat Caralle täydelliset! Taakanvetovaljaissa mahalle jäi ikäväkseni liikaa tilaa ja käytiin ne Caran kanssa palauttamassa.

Iltapäivällä hurruuteltiin hämeenlinnaan moikkaamaan S ja R, ja päästiin uimaan. Tai niin luulin. Caralla alkoi monsterimenkat heti kun päästiin rantsuun eikä uimisesta ollut tietoakaan.

Koirilla oli mitä ilmeisemmin kuitenkin antoisa kesäpäivä biitsillä!

Illalla oli vielä meidän jälkitreenit jossa (onneksi) oltiin keskenämme Sarin kanssa. Treeneisä tosin ei tullut mitään merkkailun takia mutta lupasin päivitellä sitten jos ja kun edistytään. Tämä oli kuitenkin hyvä alku ja Carasta näki että kyllä se jotain ymmärsikin :-)

Ke 17.06.
Hormoonit hyrrää. Lenkkeilystä ei ollut tulla mitään joten tyydyttiinkin koukkaamaan tallille jossa päivä sujuikin leppoisasti auringosta nauttien.

Iskä tuli vielä illalla kotiin kaverin mökiltä.

To 18.06.
Käytiin Caran ja miehen kanssa tekemässä vesisateessa metsässä mäkitreeniä. Ihan mielettömän hyvä fiilis kun sai treenata oikein kunnolla (eikä tarvinnut itse juosta koko aikaa edes takaisin jyrkkää mäkeä). Koitin tehdä loppu nameista jälkeä mutta arvata saattaa että kuivanappulat ja juoksut ei sovi yhteen..

Pe 19.06.
Juhannusaatto. Käytiin Lopella syömässä iltasella ja Cara tuli kotiin nukkuilemaan kun isäntäväki hilpaisi illan viettoon.

La 20.06.
Juhannuspäivänä aamulenkki tarmottiin sateessa.Saderotsi olisi Caralle aika loistava, hieman kiukkuisen näköinen silakka oli hihnan päässä..

Käytiin taas syömässä Lopella ja kävin lenkillä siellä myös Caran kanssa.

Ilta kului kotona leffoja möllöttäen ja karkkia napsien.

Cara tosin oli paastolla ja sai vasta illalla ruoat x)

Su 21.06.

Trimmipäivä. Siistittiin tassut, putsattiin korvat ja rasvattiin nahka. Hormoonit alkaa jo tasaantua, en vielä tiedä ollaanko menossa maanantain ja tiistain treeneihin hallille. Käytiin tänäänkin Lopella, ihan vain auto vaihtamassa ja illalla olisi tarkoitus lähteä vielä pyörälenkille.
Tehokas viikko takana pakko myöntää! Ja huomenna jatkuu :-)

VK 24

Ma 08.06.
Aamulenkki juostiin puolen päivän tienoilla. 1km hujahti hetkessä, Cara jopa hoputti emäntää että 'nyt mamma mennään!'

Vihdoinkin ottivat myös poliisista yhteyttä rikosilmoitukseen liittyen.

Seisoin asian takana niin, että toivoin toisen osapuolen saavan kirjallisen huomautuksen, että hänen tulee pitää koiransa kytkettynä. Poliisilaitoksen virkailija olisi yhteydessä vielä maanantain aikana ko henkilöön. Se maksaako hän sakot koiransa irrallaan pitämisestä ja aiheutuneesta vahingosta, riippuu nyt vain hänestä itsestään.

Korostin itse että toivon vain rauhaa kotipihalleni ja ettei kukaan joudu enää kokemaan samaa kuin Cara.

Illalla hurruuttelimme vielä hyvinkäälle NoDo -hallille rt -treeneihin pitkästä aikaa.Car oikein kipinöi kun kuuli Miian äänen hallin oven suulla 'jes, töihin!'

Radalla keskityttiin tempoihin ja mielestäni parasta oli kun kyltit oli sijoitettu 'hieman vinoon' eikä automaattisesti suoritetty 'pötkössä'. Hyvää silmätreeniä emännälle - koira keräsi kehut taas onnistumisistaan, työmotivaatiostaan ja puhtaista liikkeistä.

Ti 09.06.
Olin ilmoittanut meidät Koirakoulu Välkyn mini kuonokursille Riihimäelle. Kaksi kertaa kuonojumppaa, aiheet vapaita.

Paikalla meitä oli yhteensä neljä koirakkoa. Aluksi Sari kyseli mitä on tehty ja mitä tahdottaisiin tehdä. Me halusimme esinehakua, kohteeksi otimme sen helpon eli avaimet.

Aloitettiin tekemällä yksitellen (naksun avulla) ihan vain positiivista reaktiota haluttuun esineeseen. Cara keskittyi liiaksi antamaan minulle vain kontaktia ja hämmentyi kun pitikin piippailla avaimia kuonolla.

Vaikeutettiin asteittain, lopulta Cara nousi avaimet hienosti jo parin metrin päästä. 

Sari naurahteli että Carasta saisi hyviä opetus videoita kun se oppii nämä hommat niin nopsasti :-) Myös Sari kehui ryhmän kuullen Caran maasta taivaisiin, on ilo kuulla että meidän panostusta harrastamiseen arvostetaan. 

Ensi viikoksi sovittiin virikkeistämisjälki -treffit lasimuseon tiluksille. Uutta ja ihmeellistä siis luvassa!

Ke 10.06.
Cara sai kesätukan, shiba inu on saapunut taloon (silakka).

Illalla pääsi vielä pesulle ja hyi että kun on terä tehnyt tepposiaan ympäri koiraa (huolimaton mama). No parin päivän päästä siisititään pahimmat skraidut.

Olen lukenut kauheita kommentteja ajelluista koirista tässä lähiviikkoina. On totta että karva suojaa koiraa mutta kyllä se yhtälailla voi haitatakin. Caran tapauksessa tästä toimenpiteestä on vain hyötyä. Vältämme hiivan, ylimääräiset kesäasukit nahalla huomataan nopeammin ja muutenkin koiran vire pysyy parempana.
Jos joku kokee että rääkkään koiraani ajamalla sen hienon karvan ja pohjavillan - tiedoksesi että koirani ei ole aikoihin näyttänyt näin tyytyväiseltä. Se kiehnää pihalla kun sitä kutittaa ja kiukuttaa, mutta ajelun jälkeen kutina on saatu kuriin ja siitä näkee että se on helpottunut.
Se on myös puolet vireämpi ja leikkisämpi ulkona ja sisällä, joten en koe että tämä 'operaatio kesätukka' on koiralleni haitaksi.. Iho saa hengittää ja karvat kasvavat takaisin 3kk täyteen mittaansa. Koiran nahka rasvataan päivittäin helosanilla. Nahalle suihkutetaan SPF 30 aurinkosuihketta, ja öttiäiskarkoitetta tarpeen mukaan.
Caran kanssa ei mennä nyt muutenkaan minnekään näytille vaan yksinkertaisesti nautitaan kesästä. Seuraavat kisat ovat kk päästä, jolloin karva on jo kasvanut hyvää vauhtia (saattaa jopa joutua lyhentämään uudestaan).

To 11.06.
Aamulenkki fiilisteltiin 1km juoksulla. Ja Carahan juoksi! Se jaksaa ihan selkeästi paremmin 1kg kevyempänä ja raikas aamutuuli mahan alla antaa lisäpuhtia jaksaa aina kotiin asti.

Päivä vierähti kotilaisena kissasiskon ja iskän kanssa. Itse seikkailin ensin kaverin luona ja sieltä suoraan vielä tallille ratsastamaan.

Illalla pidettiin pusuttelu hetki sohvalla ja käytiin lenkillä ennen töihin lähtöä. Cara sai myös arnikaa selkäänsä, jäi venyttelyt aamulla niin lyhyeksi.

Pe 12.06.
Aamuruoaksi 100g pieniä ahvenen fileitä. Hyi että mikä haju!
Päivä aukesi emännälle vasta kahden aikaan. Yövuorot on kivoja, mutta joskus niin haastavia varsinkin kun ei osaa oikein nukkua.
Käytiin raviradan lenkillä ihmettelemässä. Huomaa että tuolla yhdellä on juoksut (vaikkei enää tiputa, jäi taas tosi niukaksi..) kun kävely ei maistu ja haisuja tuntuu olevan jokaisessa heinän korressa. Cara sai olla hetken myös metsätiellä vapaana, voi sitä riemua!

Illalla käytiin vielä pururadalla. Tarkoitus oli tehdä mäkitreeniä mutta jonnet olivat vallanneet metsän ja jokaisen kivikon tai urheilutelineen päällä roikkui jos jonkinnäköistä pussikaljan kantajaa.. No mennään sitten joku toinen päivä.

Pohdin iltalenkillä miten Caralle saisi parhaiten treenattua vatsalihaksia.. Sen maha roikkuu (tissit varsinkin) mikä voi tottakai johtua hormooneistakin, mutta muuten koira on niin solakka.

Kotona huomasin lenkin jälkeen että kaulan rupi on lähtenyt 'elämään'. Ei siis märkiintynyt vaan se oli irronnut puoliksi, hyi! Varovasti tuputin betadine liuosta pumpulilla ruven päälle niinkuin yleensäkin, mutta niin se rupi sitten jäi vanuun kiinni. Alta paistoi avohaava, hampaanjälki on pienentynyt mutta kyllä siellä aika komea reikä vielä komeili.
Toivottavasti ilma pysyy hyvänä ja haava ei lähde tulehtumaan, hieman vanhaa rupea jäi vielä ympärille (olihan se jo iso ja raskas niin ilmankos irtoilee). Helosania ja happea, siinä ohjeet viikonloppuun. Tiistaina olisi tarkoitus lähteä uimaan, ei mennä mikäli haava ei umpeudu.

La 13.06.
Kaulan rupi oli lähes sulkeutunut yön aikana. Huh!

Käytiin päivällä kotitallilla miehen kanssa virittelemässä sähköjä laitumelle. Tähän asti saatu olla ilman ongelmia mutta nyt tamma varsa oli keksinyt että sähköt eivät vihreällä kuljekaan ja oli onnitunut kahden päivän sisällä pujahtamaan pois lankojen välistä pariin otteeseen. Viimeisimpänä sain kuvan klo 02 la yönä kun tamma seistä pönötti pihaton viereisen maakellarin päällä..

Cara oli käynyt huomaamattamme tutkimusmatkalla (lue: kakalla ladon takana) ja mitä ilmeisemmin löytänyt avoimet navetan talvilantalan ovet. Voin kertoa että haju oli koko loppu päivän melkoinen.

Töissä kaapissani odotti kaverini tekemä monitoimitalutin, upea ♥ Vielä kun me löydettäisiin ne sopivan malliset valjaat.

Su 14.06.
Cara lähti hoitoon Lopelle :-)

VK 23 Lomaviikko

Ma 01.06. 

Saatiin vahvistus vakuutusyhtiöltä omavastuista. Tosi nopeasti tuli kun yöllä laitoin hakemuksen menemään. Hyvä Tapiolan väki!

Aamulla Cara sai kipulääkkeen ja antibiootit. Käytiin raviradan metsällä aamulenkillä. Vastaantullut sakemanni ohitettiin hienosti. Täytyy vain ajatella että Cara on edelleenkin se sama koira kuin oli ennen hyökkäystäkin.

Käytiin sitten aamulenkin jälkeen (ja syötiin taas vähän välissä) kaupoilla. Cara pääsi pitkästä aikaa Riksun Mustiin&Mirriin. Paljon oli haisuja, leluja ja herkkuja hyllyt notkuen. Myymälän tytöt kävivät rapsuttelemassa Caraa hymyillen :-)

Ruokaostokset koiralle tehty, kisu sai uuden pannan ja pari lelua.

Sitten vielä 'ihmisten ruoat' ja helosania tarjoustalosta.

Kävin ratsastustunnilla illalla jonka jälkeen mentiin Caran kanssa vielä lenkille. 

Sade oli onneksi loppunut, mutta virittelin aluksi Caralle kaulaan bandana huivin haavan suojaksi.

Se ei kuitenkaan toiminut, joten tuuppasin haavan päälle paksun kerroksen helosania kosteudelta suojaamaan.

Lenkillä Cara oli vähän vaisu. Ja jumissahan tuo koko koira on... Jumppaamista pitäisi harkita lisättävän kolme kertaa päivässä yhden kerran sijaan. Harmittaa kun ei päästä pyöräilemään jotta Cara saisi laukata ja näin selkä aukeaisi nopeammin.

Illalla vielä antibiootit ennen iltaruokaa ja arnikaa tassuihin.

Maukas -ruokintalaskurin mukaan mennään tämä kesä.
Laske omat annoskokosi täällä!

Ti 02.06. 
Rohkaistuin aamulla ja kysyin vielä ukolta mitä mieltä olisi, jos hurautettaisiin Caran kanssa aamulenkki pyörällä? Ei ollut ainakaan vastaan (vastaukseksi sain että on sitämieltä että meidän pitäisi ostaa gigantista uusi tv niin saataisiin kaupan päälle polkupyörä.......)
Venyteltiin hyvin ennen ulos lähtöä ja annoin antibiootit kinkkusuikaleen kanssa.

Alku oli hieman kankeaa, Cara yritti komentaa minua alas pyörän päältä ja juoksi vinossa. Lopulta ilmoitin, että nyt sitten jatkuu tie suoraan eteenpäin. Pian se muistikin miten tämä homma toimii ja loppu lenkin Cara juoksikin taas kuin vanha tekijä. Selälle lenkki ei ainakaan huonoa tehnyt. Mielelläänhän tuo vierellä juoksikin :)

Oltiin sovittu 12 Ässän kanssa treffit tallille ja vaihdoin tietysti tallivaatteet hyvissä ajoin päälle. Kun käytin Caraa päiväpissalla meinasi itku tulla - kysyin Caralta mennäänkö kotiin ja se lähtikin yllättäen kohti autoa! 'Ei Cara et sä nyt pääse tallille' Voi pientä koira rukkaa ♥ Lupasin Caralle että illalla käydään sitten metsällä ja viikonloppuna voisi päästä käymään kotitallilla moikkaamassa tuttuja, mikäli kaulan arpi ei ole huonontunut.

Illalla käveltiin läheiselle kuntoradalle jossa käydään treenaamassa mäkiä. Kaksi kertaa ylös ja alas ja sitten kotiin, kieli pitkällä ja selkä edelleen jumissa. Tosin nyt ei tullut enää niin selkeää pupulaukkaa. Saa nähdä miten huomenna käy.

Iltapalaksi paistettiin vielä lettuja.

Ke 03.06. 
Olin ollut hieman levoton ja varasin meille NoDo -hallille korvaavan kerran agilityn alkeisryhmään.
Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin, en ollut varma miten kehä 1 päästään ja pujahdinkin ekana meidän 'normaalille kentälle' jossa tädit neuvoivat menemään ihan rakennuksen päätyyn ulkokautta josta löydän oikean oven. Jahha.

No pääsin perille ja paikalla oli meidän lisäksi kaksi ohjaajaa, molemmilla kaksi koiraa.
He olivat ilmeisesti harrastaneet agia jo pidempaan (vaikka ryhmä olikin siis suunnattu lajia aloitteleville) sillä minulta kysyttäessä 'oletko harrastanut, mikä on tausta?' vastasin 'ei olla agia harrastettu neva eva tämän koiran kanssa, Me kisataan kyllä rallyssa'
sain aikaiseksi ainakin toisen ohjaajan suusta huokauksia 'just joo'.

Meidän vetäjä oli todella puhelias ja sellainen 'räpätäti'.

Tehtiin 4 keppiä. Caraa pidettiin kiinni hihnassa niin, että vetäjä pysyi koiran takana hihnan päässä ja itse asetuin koiran vasemmalle puolelle takaa-ajavaan asentoon.  Minun piti joka kerta kun olen sanonut 'keppi' kehua Caraa jos se edes vilkaisee keppejä.
Kepit kierrettiin aina aloittaen koiran vasemmalta ja lopetus oikealle. Tämä olisi ollut helpompaa, jos Caran olisi parin ekan kiekan jälkeen olla vapaana. Se kuitenkin hokasi, että namialustalle pääsee vasta kun on kiertänyt kepit (oikein päin). Sen sijaan vetäjämme kiskoi Caraa joka kepin jälkeen taakse päin niin että kuulin keuhkojen tyhjentyvän selalisella paineella että vähemmästäkin alkaisi itsellä henkeä ahdistamaan.
Teimme tätä myös niin päin, etä olin Caran oikealla puolella.Tosi hienosti Cara hokasi miten toimitaan, ikinä ennen ole tehnyt ja 'Kepit' käsky opittiin jo siis 45 min aikana!

Kun toisten ohjaajien koirat suorittivat katselin touhua etäämmällä.
Itse saimme suorittaa keppejä puolet vähemmän aikaa, tottakai, olihan tämä kaikki täysin uutta koiralleni eikä sitä saa stressata. Mutta entäs kun vakivuorolaiset tekevät 5min putkeen keppejä ja sitten ihmettelevät kun koira turtuu eikä enää toimikaan? Oisko pikkusen liian pitkä aika yhdelle tehtävälle?
Kun yksi koirista pujahti vain yhden kepin välistä, vetäjämme sanoi että hän ohjaa koiraa ja omistaja eli koiran ohjaaja on palkkaaja.. Mikä järki? Tätä tehtiin sitten niin kauan kunnes vetäjä sai koiran menemään kaikki kepit.

En ole itse kouluttaja, en minkäänlaista kurssia saanut mutta mielestäni tällainen käytäntö on ehdottomasti väärin. Kurssin vetäjänä sinulla on velvollisuus opettaa 'oppilaitasi' toimimaan oikein. Tämäkin vetäjä olisi voinut tuttavallisen sijaan heittäytyä siihen opettajan rooliinsa ja oikeasti pakottaa koiran omistajan tekemään asia alusta loppuun kunnolla eikä vain 'vähän sinne päin' ja sitten ottaa asia omaan haltuunsa - eihän se koiran omistaja silloin opi mitään?!

Tunti päättyi ja Carasta näki että se oli helpottunut - se oli päässyt töihin ♥

'Minä pidän sinusta sisko huolen ♥'

To 04.06.
Cara pääsi Retun luokse Lopelle yökylään. Olimme miehen kanssa Helsingissä FFDP keikalla.
Kipulääkekuuri loppui, antibiootit jatkuu yhä.

Pe 05.06.
Olin aika pitkälti tallilla ja illalla kotona vastassa oli mainio, juoksunsa aloittanut maastonakki. Tää nyt tästä vielä puuttuikin.

Käytiin koko perhe (miinus kissasisko) iltalenkillä. Onneksi kaulan haava on alkanut parantua ja pian voidaan taas käyttää pantoja. Y-valjaat ottavat ikävästi kyynäriin kiinni.

Emäntä haaveilee juoksulenkeistä ja koiran turkin lyhentämisestä..

La 06.06.
Cara pääsi pitkästä aikaa käymään kotitallilla! Grilliruoka (ja heppojen leivät) maistuivat :-)

Su 07.06. 
Nukuttiin pitkään ja aamulenkille mentiinkin vasta puolen päivän aikaan.
Illalla käytiin vielä vankilanlenkki kävellen. Matkaa tuli 5km ja aikaa kului noin tunti.
Cara oli kovin harmissaan kun käveltiin 'uittopaikan' ohi, ja ei päässyt kuin juomaan vettä.
Olin kieltämättä aika ylpeä, ettei Cara tuttuun tyyliinsä vain juossut suoraan lammikkoon vaan kunuteli käskyt ja pysyi visusti poissa lammikosta!

Iltapalaksi Cara sai vielä muhkean luun, alkaahan meillä miehen kanssa taas työviikko yövuorojen merkeissä.

Kaulan reijästä vielä parantumis -kuvaa, on toi
rupi kyllä aika öllökkä..