Saatiin vahvistus vakuutusyhtiöltä omavastuista. Tosi nopeasti tuli kun yöllä laitoin hakemuksen menemään. Hyvä Tapiolan väki!
Aamulla Cara sai kipulääkkeen ja antibiootit. Käytiin raviradan metsällä aamulenkillä. Vastaantullut sakemanni ohitettiin hienosti. Täytyy vain ajatella että Cara on edelleenkin se sama koira kuin oli ennen hyökkäystäkin.
Käytiin sitten aamulenkin jälkeen (ja syötiin taas vähän välissä) kaupoilla. Cara pääsi pitkästä aikaa Riksun Mustiin&Mirriin. Paljon oli haisuja, leluja ja herkkuja hyllyt notkuen. Myymälän tytöt kävivät rapsuttelemassa Caraa hymyillen :-)
Ruokaostokset koiralle tehty, kisu sai uuden pannan ja pari lelua.
Sitten vielä 'ihmisten ruoat' ja helosania tarjoustalosta.
Kävin ratsastustunnilla illalla jonka jälkeen mentiin Caran kanssa vielä lenkille.
Sade oli onneksi loppunut, mutta virittelin aluksi Caralle kaulaan bandana huivin haavan suojaksi.
Se ei kuitenkaan toiminut, joten tuuppasin haavan päälle paksun kerroksen helosania kosteudelta suojaamaan.
Lenkillä Cara oli vähän vaisu. Ja jumissahan tuo koko koira on... Jumppaamista pitäisi harkita lisättävän kolme kertaa päivässä yhden kerran sijaan. Harmittaa kun ei päästä pyöräilemään jotta Cara saisi laukata ja näin selkä aukeaisi nopeammin.
Illalla vielä antibiootit ennen iltaruokaa ja arnikaa tassuihin.
 |
| Maukas -ruokintalaskurin mukaan mennään tämä kesä. Laske omat annoskokosi täällä! |
Ti 02.06.
Rohkaistuin aamulla ja kysyin vielä ukolta mitä mieltä olisi, jos hurautettaisiin Caran kanssa aamulenkki pyörällä? Ei ollut ainakaan vastaan (vastaukseksi sain että on sitämieltä että meidän pitäisi ostaa gigantista uusi tv niin saataisiin kaupan päälle polkupyörä.......)
Venyteltiin hyvin ennen ulos lähtöä ja annoin antibiootit kinkkusuikaleen kanssa.
Alku oli hieman kankeaa, Cara yritti komentaa minua alas pyörän päältä ja juoksi vinossa. Lopulta ilmoitin, että nyt sitten jatkuu tie suoraan eteenpäin. Pian se muistikin miten tämä homma toimii ja loppu lenkin Cara juoksikin taas kuin vanha tekijä. Selälle lenkki ei ainakaan huonoa tehnyt. Mielelläänhän tuo vierellä juoksikin :)
Oltiin sovittu 12 Ässän kanssa treffit tallille ja vaihdoin tietysti tallivaatteet hyvissä ajoin päälle. Kun käytin Caraa päiväpissalla meinasi itku tulla - kysyin Caralta mennäänkö kotiin ja se lähtikin yllättäen kohti autoa! 'Ei Cara et sä nyt pääse tallille' Voi pientä koira rukkaa ♥ Lupasin Caralle että illalla käydään sitten metsällä ja viikonloppuna voisi päästä käymään kotitallilla moikkaamassa tuttuja, mikäli kaulan arpi ei ole huonontunut.
Illalla käveltiin läheiselle kuntoradalle jossa käydään treenaamassa mäkiä. Kaksi kertaa ylös ja alas ja sitten kotiin, kieli pitkällä ja selkä edelleen jumissa. Tosin nyt ei tullut enää niin selkeää pupulaukkaa. Saa nähdä miten huomenna käy.
Iltapalaksi paistettiin vielä lettuja.
Ke 03.06.
Olin ollut hieman levoton ja varasin meille NoDo -hallille korvaavan kerran agilityn alkeisryhmään.
Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin, en ollut varma miten kehä 1 päästään ja pujahdinkin ekana meidän 'normaalille kentälle' jossa tädit neuvoivat menemään ihan rakennuksen päätyyn ulkokautta josta löydän oikean oven. Jahha.
No pääsin perille ja paikalla oli meidän lisäksi kaksi ohjaajaa, molemmilla kaksi koiraa.
He olivat ilmeisesti harrastaneet agia jo pidempaan (vaikka ryhmä olikin siis suunnattu lajia aloitteleville) sillä minulta kysyttäessä 'oletko harrastanut, mikä on tausta?' vastasin 'ei olla agia harrastettu neva eva tämän koiran kanssa, Me kisataan kyllä rallyssa'
sain aikaiseksi ainakin toisen ohjaajan suusta huokauksia 'just joo'.
Meidän vetäjä oli todella puhelias ja sellainen 'räpätäti'.
Tehtiin 4 keppiä. Caraa pidettiin kiinni hihnassa niin, että vetäjä pysyi koiran takana hihnan päässä ja itse asetuin koiran vasemmalle puolelle takaa-ajavaan asentoon. Minun piti joka kerta kun olen sanonut 'keppi' kehua Caraa jos se edes vilkaisee keppejä.
Kepit kierrettiin aina aloittaen koiran vasemmalta ja lopetus oikealle. Tämä olisi ollut helpompaa, jos Caran olisi parin ekan kiekan jälkeen olla vapaana. Se kuitenkin hokasi, että namialustalle pääsee vasta kun on kiertänyt kepit (oikein päin). Sen sijaan vetäjämme kiskoi Caraa joka kepin jälkeen taakse päin niin että kuulin keuhkojen tyhjentyvän selalisella paineella että vähemmästäkin alkaisi itsellä henkeä ahdistamaan.
Teimme tätä myös niin päin, etä olin Caran oikealla puolella.Tosi hienosti Cara hokasi miten toimitaan, ikinä ennen ole tehnyt ja 'Kepit' käsky opittiin jo siis 45 min aikana!
Kun toisten ohjaajien koirat suorittivat katselin touhua etäämmällä.
Itse saimme suorittaa keppejä puolet vähemmän aikaa, tottakai, olihan tämä kaikki täysin uutta koiralleni eikä sitä saa stressata. Mutta entäs kun vakivuorolaiset tekevät 5min putkeen keppejä ja sitten ihmettelevät kun koira turtuu eikä enää toimikaan? Oisko pikkusen liian pitkä aika yhdelle tehtävälle?
Kun yksi koirista pujahti vain yhden kepin välistä, vetäjämme sanoi että hän ohjaa koiraa ja omistaja eli koiran ohjaaja on palkkaaja.. Mikä järki? Tätä tehtiin sitten niin kauan kunnes vetäjä sai koiran menemään kaikki kepit.
En ole itse kouluttaja, en minkäänlaista kurssia saanut mutta mielestäni tällainen käytäntö on ehdottomasti väärin. Kurssin vetäjänä sinulla on velvollisuus opettaa 'oppilaitasi' toimimaan oikein. Tämäkin vetäjä olisi voinut tuttavallisen sijaan heittäytyä siihen opettajan rooliinsa ja oikeasti pakottaa koiran omistajan tekemään asia alusta loppuun kunnolla eikä vain 'vähän sinne päin' ja sitten ottaa asia omaan haltuunsa - eihän se koiran omistaja silloin opi mitään?!
Tunti päättyi ja Carasta näki että se oli helpottunut - se oli päässyt töihin ♥
To 04.06.
Cara pääsi Retun luokse Lopelle yökylään. Olimme miehen kanssa Helsingissä FFDP keikalla.
Kipulääkekuuri loppui, antibiootit jatkuu yhä.
Rohkaistuin aamulla ja kysyin vielä ukolta mitä mieltä olisi, jos hurautettaisiin Caran kanssa aamulenkki pyörällä? Ei ollut ainakaan vastaan (vastaukseksi sain että on sitämieltä että meidän pitäisi ostaa gigantista uusi tv niin saataisiin kaupan päälle polkupyörä.......)
Venyteltiin hyvin ennen ulos lähtöä ja annoin antibiootit kinkkusuikaleen kanssa.
Alku oli hieman kankeaa, Cara yritti komentaa minua alas pyörän päältä ja juoksi vinossa. Lopulta ilmoitin, että nyt sitten jatkuu tie suoraan eteenpäin. Pian se muistikin miten tämä homma toimii ja loppu lenkin Cara juoksikin taas kuin vanha tekijä. Selälle lenkki ei ainakaan huonoa tehnyt. Mielelläänhän tuo vierellä juoksikin :)
Oltiin sovittu 12 Ässän kanssa treffit tallille ja vaihdoin tietysti tallivaatteet hyvissä ajoin päälle. Kun käytin Caraa päiväpissalla meinasi itku tulla - kysyin Caralta mennäänkö kotiin ja se lähtikin yllättäen kohti autoa! 'Ei Cara et sä nyt pääse tallille' Voi pientä koira rukkaa ♥ Lupasin Caralle että illalla käydään sitten metsällä ja viikonloppuna voisi päästä käymään kotitallilla moikkaamassa tuttuja, mikäli kaulan arpi ei ole huonontunut.
Illalla käveltiin läheiselle kuntoradalle jossa käydään treenaamassa mäkiä. Kaksi kertaa ylös ja alas ja sitten kotiin, kieli pitkällä ja selkä edelleen jumissa. Tosin nyt ei tullut enää niin selkeää pupulaukkaa. Saa nähdä miten huomenna käy.
Iltapalaksi paistettiin vielä lettuja.
Ke 03.06.
Olin ollut hieman levoton ja varasin meille NoDo -hallille korvaavan kerran agilityn alkeisryhmään.
Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin, en ollut varma miten kehä 1 päästään ja pujahdinkin ekana meidän 'normaalille kentälle' jossa tädit neuvoivat menemään ihan rakennuksen päätyyn ulkokautta josta löydän oikean oven. Jahha.
No pääsin perille ja paikalla oli meidän lisäksi kaksi ohjaajaa, molemmilla kaksi koiraa.
He olivat ilmeisesti harrastaneet agia jo pidempaan (vaikka ryhmä olikin siis suunnattu lajia aloitteleville) sillä minulta kysyttäessä 'oletko harrastanut, mikä on tausta?' vastasin 'ei olla agia harrastettu neva eva tämän koiran kanssa, Me kisataan kyllä rallyssa'
sain aikaiseksi ainakin toisen ohjaajan suusta huokauksia 'just joo'.
Meidän vetäjä oli todella puhelias ja sellainen 'räpätäti'.
Tehtiin 4 keppiä. Caraa pidettiin kiinni hihnassa niin, että vetäjä pysyi koiran takana hihnan päässä ja itse asetuin koiran vasemmalle puolelle takaa-ajavaan asentoon. Minun piti joka kerta kun olen sanonut 'keppi' kehua Caraa jos se edes vilkaisee keppejä.
Kepit kierrettiin aina aloittaen koiran vasemmalta ja lopetus oikealle. Tämä olisi ollut helpompaa, jos Caran olisi parin ekan kiekan jälkeen olla vapaana. Se kuitenkin hokasi, että namialustalle pääsee vasta kun on kiertänyt kepit (oikein päin). Sen sijaan vetäjämme kiskoi Caraa joka kepin jälkeen taakse päin niin että kuulin keuhkojen tyhjentyvän selalisella paineella että vähemmästäkin alkaisi itsellä henkeä ahdistamaan.
Teimme tätä myös niin päin, etä olin Caran oikealla puolella.Tosi hienosti Cara hokasi miten toimitaan, ikinä ennen ole tehnyt ja 'Kepit' käsky opittiin jo siis 45 min aikana!
Kun toisten ohjaajien koirat suorittivat katselin touhua etäämmällä.
Itse saimme suorittaa keppejä puolet vähemmän aikaa, tottakai, olihan tämä kaikki täysin uutta koiralleni eikä sitä saa stressata. Mutta entäs kun vakivuorolaiset tekevät 5min putkeen keppejä ja sitten ihmettelevät kun koira turtuu eikä enää toimikaan? Oisko pikkusen liian pitkä aika yhdelle tehtävälle?
Kun yksi koirista pujahti vain yhden kepin välistä, vetäjämme sanoi että hän ohjaa koiraa ja omistaja eli koiran ohjaaja on palkkaaja.. Mikä järki? Tätä tehtiin sitten niin kauan kunnes vetäjä sai koiran menemään kaikki kepit.
En ole itse kouluttaja, en minkäänlaista kurssia saanut mutta mielestäni tällainen käytäntö on ehdottomasti väärin. Kurssin vetäjänä sinulla on velvollisuus opettaa 'oppilaitasi' toimimaan oikein. Tämäkin vetäjä olisi voinut tuttavallisen sijaan heittäytyä siihen opettajan rooliinsa ja oikeasti pakottaa koiran omistajan tekemään asia alusta loppuun kunnolla eikä vain 'vähän sinne päin' ja sitten ottaa asia omaan haltuunsa - eihän se koiran omistaja silloin opi mitään?!
Tunti päättyi ja Carasta näki että se oli helpottunut - se oli päässyt töihin ♥
 |
| 'Minä pidän sinusta sisko huolen ♥' |
To 04.06.
Cara pääsi Retun luokse Lopelle yökylään. Olimme miehen kanssa Helsingissä FFDP keikalla.
Kipulääkekuuri loppui, antibiootit jatkuu yhä.
Pe 05.06.
Olin aika pitkälti tallilla ja illalla kotona vastassa oli mainio, juoksunsa aloittanut maastonakki. Tää nyt tästä vielä puuttuikin.
Käytiin koko perhe (miinus kissasisko) iltalenkillä. Onneksi kaulan haava on alkanut parantua ja pian voidaan taas käyttää pantoja. Y-valjaat ottavat ikävästi kyynäriin kiinni.
Emäntä haaveilee juoksulenkeistä ja koiran turkin lyhentämisestä..
Olin aika pitkälti tallilla ja illalla kotona vastassa oli mainio, juoksunsa aloittanut maastonakki. Tää nyt tästä vielä puuttuikin.
Käytiin koko perhe (miinus kissasisko) iltalenkillä. Onneksi kaulan haava on alkanut parantua ja pian voidaan taas käyttää pantoja. Y-valjaat ottavat ikävästi kyynäriin kiinni.
Emäntä haaveilee juoksulenkeistä ja koiran turkin lyhentämisestä..
La 06.06.
Cara pääsi pitkästä aikaa käymään kotitallilla! Grilliruoka (ja heppojen leivät) maistuivat :-)
Su 07.06.
Nukuttiin pitkään ja aamulenkille mentiinkin vasta puolen päivän aikaan.
Illalla käytiin vielä vankilanlenkki kävellen. Matkaa tuli 5km ja aikaa kului noin tunti.
Cara oli kovin harmissaan kun käveltiin 'uittopaikan' ohi, ja ei päässyt kuin juomaan vettä.
Olin kieltämättä aika ylpeä, ettei Cara tuttuun tyyliinsä vain juossut suoraan lammikkoon vaan kunuteli käskyt ja pysyi visusti poissa lammikosta!
Iltapalaksi Cara sai vielä muhkean luun, alkaahan meillä miehen kanssa taas työviikko yövuorojen merkeissä.
Cara pääsi pitkästä aikaa käymään kotitallilla! Grilliruoka (ja heppojen leivät) maistuivat :-)
Su 07.06.
Nukuttiin pitkään ja aamulenkille mentiinkin vasta puolen päivän aikaan.
Illalla käytiin vielä vankilanlenkki kävellen. Matkaa tuli 5km ja aikaa kului noin tunti.
Cara oli kovin harmissaan kun käveltiin 'uittopaikan' ohi, ja ei päässyt kuin juomaan vettä.
Olin kieltämättä aika ylpeä, ettei Cara tuttuun tyyliinsä vain juossut suoraan lammikkoon vaan kunuteli käskyt ja pysyi visusti poissa lammikosta!
Iltapalaksi Cara sai vielä muhkean luun, alkaahan meillä miehen kanssa taas työviikko yövuorojen merkeissä.
 |
| Kaulan reijästä vielä parantumis -kuvaa, on toi rupi kyllä aika öllökkä.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti