"Pitkä juoksija"

Käytiin Caran kanssa tänään eläinlääkärin hoivissa. Pirteänä neiti tepasteli odotushuoneeseen sisään - ei merkkiäkään mistään apaattisuudesta, stna

Cara maanantaina, väsy?

Kuitenkin hoitotiloihin päästyään ja ihmiset haisteltuaan alkoi taas aivan toinen ääni kellossa - mikään ei innostanut (ei edes viereisellä pöydällä vuoroaan kuljetuslaatikossa odottava pupu) ja eipähän paljoa kiinnostanut kun tungettiin kuumemittaria suoleen tai nippaistiin verikokeet tassusta. "Ihan sama" oli aika osuva lausahdus lukiessa Caran naamaa hoitopöydällä.
Otettiin tulehdusarvojen lisäksi myös ultra jossa ei näkynyt mitään muuta kuin vaalea kaasupilvi (kyllä: lääkäri ilmoitti Caran pierun liikkuvan suolessa, hyh!) Tulehdusarvot olivat kyllä ihan pikkiriikkisen koholla: Leuk 14,1 ja norm tulos 12.

nakumasu, jäätävä!

Lekuri veikkailikin että kyseessä olisi hormonaalinen valeraskaus kun mitään selkeitä merkkejä ei löydetty. Vulva on edelleenkin hieman turvonneen näköinen ja nisät ehkä hieman punertavammat kuin yleensä mutta muusta ei kyllä ihan heti arvaisi.

Caralla alkoi 10pvä antibioottikuuri "ennaltaehkäisevänä hoitona". Olin aluksi hieman epäilevä tämän suhteen kun en tykkää tunkea itseeni saati lemmikkiini mitään lääkkeitä ilman selkeää syytä - saati niin vahvoja - mutta eiköhän tämä tästä.

Ei paljo kiinnostanut esintyä
kameralle reissun jälkeen

"Kato äiti - mä oon vähä tyhymä!"

Rakas ♥

On vain vähän ikävä olo kun tulee aina näissä tilanteissa mieleen Papun valeraskaudet ja tämän märkäkohtu joka oli koitua pienen ihmeemme kohtaloksi. En ikinä haluaisi Caralle käyvän samoin. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn että Cara ihan oikeasti virkoaa viikon sisällä ja jaksaa taas lenkeillä yllyttää kävelemään yhä pidempään ja pyrähtää leikkimäänkin!