Kaikki vaivat kerralla, niinkö?

muru ♥ 

"onks pakko jos en jaksa?"

"no jos mä tän kerran vilkasen tota
kameraa ja sit lopetat, eiks joo?" 

Aluksi ajateltiin että kyseessä olisi flunssaa, mutta oireet kun eivät täsmää niin eläinlääkärimmehän auttoi sitten parhaansa mukaan pohtimaan mikä mahtaisi olla vaivana kun:

- pää kuumottaa
- kuono on turvoksissa
- kävely ei pihalla luonnistu
- kurkkua kuivaa ja ajoitellen hengitys rohahtelee
- ja väsyttääkin niin kauheasti

Pohdittiin kaikkia ruokia mitä on syöty ja lisäravinteita ja päälimmäiseksi nousu toimivaksi hehkuttamani Full Of Life Calmer -öljy stressaantuneille koirille. Rauhoittavia öljyjä sisältäävä lisäravinne on kyllä tehonnut Caraan mutta on syytä epäillä, että neiti on saanut viikoittaisen käytön yhteydessä yliherkkyysreaktion tuotteen jollekkin aineelle. Nyt onkin kyseinen tuote jätetty pois aamuruoasta pitkinä päivinä ja tilalle hankittiin uusi aktivointi lelu.
Ainakin vielä neiti on pystynyt olemaan rauhallisesti yksin jäädessään, saa nähdä miten muuttuu kun vanha rouva saapuu kotiin (jos on saapuakseen..)
Ollaan myös huomattu että neiti on kieltämättä jo paljon pirteämpi kotona, eikä niin veltto kuin viikko sitten, mikä on hyvä juttu :-)


Cara on nyt myös kävellyt pihalla todella veltosti. Alkajaiseksi ajattelin sen johtuvan tuosta ihanasta lumesta, muttakun tämä perään jääminen ja "kovaa takaisin kotiin" alkoi olemaan päivittäistä tuli pieni huoli. Pelkäsin aluksi että neidin kaula/kurkku ovat herkistyneet kylmän ilman ja tuon yliherkkyyden vuoksi joten hengiteltiin viikon ajan kiehuvan veden vesihöyryjä viltin alla aina lenkin jälkeen.

namit oli aika hyvä keino saada neidin
 innostus pysymään "viltin alla"

 Hengittely kyllä tuoti tulosta - neiti virkosi silmissä ja näytti oikeastaan pitävän toimenpiteestä. Onhan se tietty kiva päästä vähän lämmittelemään kun pääsee sisälle!

Huolissamme ostimme Caralle myös Hurtta Rescue merkin y-valjaat joita käytiin oikein sovittamassa Mustissa&Mirrissä.

Valjaat on kyllä hyvät pihalla kun ei tarvitse miettiä heijastinliivien laittoa ja kun haluaa 15kiloa pois ojan penkasta niin onnistuu aika näppärästi eikä tarvitse pelätä että kaularankaan koskee. Ei silti sitten tarkoita sitä että koiraa revitään sieltä ojasta ennen kuin käskyt on annettu ja todettu toimimattomiksi..

Valjaista ja hengittelystä huolimatta pihalla on edelleen kauhean vaivalloista kävellä ja Cara odottaa vain että mainitsen että käännymme takaisin kotiin. Inhoittavaa kun omat lenkit lyhenee, koira lihoaa (ja tietty itsekkin..) ja täytyy nöhnöttää vain sisällä.. No ei suinkaan!

Viimeisimpänä avunhuutona tilasin tänään "Jokakelin tossut" Peten koiratarvikkeen alennuslaarista. Voi tätä myötähäpeän määrää.. Osaakohan tuo raukka edes kävellä moiset jalassaan?
Laittelen sitten kuvia kun tulevat postista. Täytyy kyllä lähteä apteekkiinkin etsimään ihan aitoa tassu salvaa kun ei tuo tummelikaan tunnu antavan tarpeeksi hyvää suojaa vaihtelevien kelien uhrille.

Joulua odotellessa! Mukavia talvipäiviä kaikille lukijoille :-)