Papu oli tullut aamupäivästä Riihimäelle!
Ukko ja Cara olivat hänet vastaanottaneet, itse olin tutustumassa tulevaan vuokrahevoseeni Stickaniin muutaman kilometrin päässä.
Tallilta lähdin puoliksi kylmettyneenä (idiootti minä en laittanut sitten sitä toppatakkia niinkuin ensin suunnittelin..) ja pää täynnä uutta ja ihmeellistä.
Kotona minua odotti taas sama vanha tutustumisrituaali: koira vanhus, turkki takussa ja pörröisenään, Silmät juuri ja juuri näkyvät ylikasvaneen huonosti leikatun lipan alta. Häntä heiluu ja nenä käy ja siitä vaan näkee että se kyllä tunnistaa, mutta ei inahdustakaan.
Se on aivan hiljaa ja tapittaa minua surullisin silmin.
Rapsuttelen sitä samalla kun Cara haukkuu kopassaan ihmeissään miksen puhu mitään. Papu taitaa oikeasti vaan vihata mua. Se tietää että 'sä mut sinne sipooseen lähetit etkä tullu hakemaan' tai 'mä en tahdo olla sun kaa täällä, sä komennat'
Sillä on just semmonen ilme et sei oikein tiedä mitä se tahtoo. Haluaako se itkeä ilosta vai lähteä vaan karkuun. Mutta on se rakas. Ja se tunne kun otan sen syliin ja sen häntä viuhtoo innoissaan ja se haluaa vaan tapittaa mua. Hengityskin tuntui olevan ihan viatonta ja vähäistä, kuin se ei saisi sitä lainkaan kun sanon sille samalla että on ollut ikävä.
Miestäni Papu oli tervehtinyt kuulemma lähes yhtä vaisusti, mutta ehkä siksi että auto matkapahoinvointi näkyi päälle päin ja villi Cara napero oli ottamassa vielä pihalla hänen ylhäisyyttään vastaan haukkuen.
Papu ja kissa olivat 'törmänneet' toisiinsa isäni ja tämän naisystävän lähdettyä. Papu ei ollut ensin nähnyt moista mutta kun Mimi yritti haistella että 'mikä tuo musta asia on mun sohvalla?' niin Papu oli säpsähtänyt ja näin kissa luikkinut kauhuissaan sängyn alle makkariin. Tämä siis mieheni kertomana ei minun :D
Papu ja Cara sitten yhdessä taas. Cara mustis haukkupelle ei jätä Papua rauhaan kun 'mä leikin sun kaa nyt! Kato tää on mun lelu! Haloo nääksä mummo?!' ja sohvallehan ei voi mennä vain toinen koirista kun molemmat seuraa toisiaan kuin hai laivaa.
Sinne jäivät kauhukaksikko ja äitini kotiimme. Äiti tuli moikkailemaan Papua koska lähtee tosiaan itse liesuun huomenna. Itselähdin töihin.
Pakko kiukutella vielä kuinka kovin ihanaa että isäni ei sitten tuonut mukanaan koiralle 1. ruokaa 2. loimea jonka olen ostanut vähän niinkuin tämmöisille keleille kuin tänään..
Ihan. sika. jees.
Jaska oli kysynyt mitähän ruokaa Papu sitten syö niin vastaus: 'siinä pussissa lukee Adult'
NONIINNNNNN... Ei taas muutaku verenpaineet kohise. Voisko syöttää pliis seniori ruokaa sitten edes jos kerta nappulaa saa niinkuin oon sanonut ja voiskohan mahdollisesti syötää sellaista laadukasta ruokaa jotta toi mummeli pysyis hengissä. Ei ttu en jaksa..
No meillä onneksi on microfleece haalari jonka olen ostanut Papsulle viime vuonna (ei ikinä olla päästy tätä päivää ennen sovittamaan) ja viime kerralla kun Papsu oli meillä ostin sille y-valjaat, pannan ja nahkataluttimen joten ehkä me selvitään. Samoin meillä on ehkä vielä Papsin heijastimet tallella.
Eli tosi maltillisesti saa karvaa alkaa napsimaan pois ettei palellu tänne pohjoiseen.
Jaaaaaa ruokaa lähdetään metsästämään huomenna heti aamusta..
Otan vielä illalla kuvia mun murusista, ja jos kissakin vaikka vähän leppyisi ja tulisi näytille.
Huomenna lähdetään ajelemaan Lopelle kun on Jannin ja koirien kanssa treenit. Pitäkääpäs peukkuja ettei lennä vanhalla laatta takapenkille.
Kyllä tää tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti