Papu oli alkuillan melko levoton, tottakai kun Cara haukkuu koko ajan ja kissa juoksee aina karkuun kun sen vilaukselta kerkeää näkemään.
Aamulla meno oli jo eri, mitänyt ruoka ei kelvannut (broilerin massaliha, maustamaton jogurtti ja mustikkamössö mix merilevällä ja lohiöljyllä koristeltuna)
kunnes sinne laitettiin sitä hemmetin koiranmakkaraa....
Aamulenkille molemmat koirat lähti tosi pirteinä, ei mutinoita ulos lähtö järjestyksestä tai hihnan päässä käyttäytymisessä. Silti mulla oli pieni ässä hihassa.
Käveltiin metsäpolulle jossa päästin Caran vapaaksi. Polulta kävelimme raviradalle jossa päästin myös Papun vapaaksi ja koirat saivat hieman huokaista ja juosta isoimmat iltavillit ja aamuvillit itsestään. Odotin että molemmat rauhoittuivat ja kaivoin taskusta kengän nauhan jonka olin miehen salikassista saanut lainaan.
Naru kiinnitettiin sitten molempien pantaan ja koirat edelleen vapaana, nyt vaan piti tehdä vähän yhteistyötä kävelyn eteen.
 |
| 'tänne mummo!' 'eiku tänne senki rääpäle!' |
Ajatuksena tässä Cesar Millanin käytäntö siitä, kuinka tasapainoinen koira johtaa ei tasapainoista koiraa ja suoraan sanottuna vetää tämän mukanaan tilanteisiin ja luo turvallisuuden tunnetta.
Kun kävelen koirien kanssa, Papu pyrkii kävelemään eri suntaan kuin Cara koska on oman itsensä herra. Nyt tytyt joutuivat kuitenkin vähän kuuntelemaan toisiaan ja uskon että Caran kuuliaisuus tarttui paremmin myös Papuun.
Carasta ei ole kyllä laumanjohtajaksi (thank god) koska koira oli liian lepsu sen suhteen, että kutsuessani koiria luokse se ei yksinkertaisesti uskaltanut kiskaista Papua mukaansa vaan katseli minua ja sitten hieman koitti saada Papsun tajuamaan että 'hei tonne meidän pitäis mummeli mennä eikä eteenpäin'. Käveltiin raviskan porteille ja kiinnitin sitten hihnan Caran pantaan koska se ei vedä.
Kotiin käveltiin siis naru molempien pantojen välillä ja Cara vain kytkettynä. Hyvin meni :D Harmitti vaan kun Cara tosiaan välillä sai vähän repimistä niskaansa kun itse kiskaisen koirien jäädessä nuuskuttelemaan vaikka pit kävellä eteenpäin ja Cara ei sitä Papua meinannut saada ojasta pois.
Kotitiellä vastaan tuli vielä naapuritalon tanskandoggi omistajansa kanssa ja kas kummaa kun Papu vain ilmoitti röhähtämällä mutta sanoin Caralle että mennään ohi ja ohjasin autojen taa josta kierrettiin ja Papu seurasi hiljaa perässä. Eli TOIMII!
Jos olisi Papu ollut minulla hihnassa, olisi se oletettavasti vain kiskonut autojen takaa kohti doggia pitäen kauheata meteliä ja yllyttänyt näin Caraa. Cara on oppinut nyt ohitustilanteet tosi hyvin eikä pahemmin tuijottele tai reagoi vastaantuleviin jollei ole aihetta ja jos innostuu liikaa niin rauhoittuu myös nopeasti.
Huomenna mennään uudelleen sama lenkki, menee toivottavasti vähän iisimmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti