Lenkki Leenan mietteitä

Tyhmä otsikko mutta valituspostausta tiedossa:

Onpa ollut laiskat lenkit tällä viikolla. Ei olla edes treenaamaan lähdetty töiden ja seuran puutteen takia. Huomenna hyvinkään rt -treenit, voin vaan kuvitella että on tulossa villiä menoa kun koira purkaa kotona jo energiaa haukkumalla ja jahtaamalla minua paikasta a paikkaan b.

Lenkit on meillä muutenkin olleet lähiaikoina tosi sellaista pullamössö kävelyä. Vetelehditään, kävellään hitaasti, Cara saa mennä ja haistella merkkailuja ja hakea kakka paikkaa niin kauan kuin lystää. Koiria ei saa moikata ja jos vähän haukututtaa niin sitte mamma kyllä muistuttelee että kuinka sitä pitäisi olla hiljaa ja huomioimatta vastaantulevia. Into lenkeille lähdöstä on hävinnyt.

Pitäis löytää taas into kunnon lenkkeihin. Tällä tarkoitan että:

1. Koira kävelee vierellä, hihna löysällä.
   Ei takana tai edellä niin että sitä saa kiskoa kireällä hihnalla joko perässään tai hillitä juoksevaa säntäilijää.
2. Tarpeet tehdään heti pihalle päästyä.
   Kun koira on käyttäytynyt hyvin ja on emännän aika niistää nokka tai korjata ulkovarustusta on pissatauon paikka.
3. Koirat yms vastaantulevat ohitetaan hihna löysänä, koira vierellä, ja reagointi vastaantulevaan oltava vähäistä tai ei ollenkaan.
   Tuijottaminen pois suljetaan ja keskitytään sen sijaan taluttajaan eli otetaan kontakti ohituksen ajaksi. Taluttaja pysyy rentona ja ei reagoi myöskään vastaantulevaan, ei jännitä esim puristamalla hihnaa tai jännittämällä hartiat suppuun.
4. Kävelyn tempo on reipasta.
   Ollaan lenkillä ei haaveilu/tutkimus/seuranhaku/kukkien ihailu reissulla

Tahdon kunnon kävelyä ja tänään käytiinkin Caran venyttelyiden jälkeen takomassa 20min lenkki (joka yleensä kävellään puolet kauemmin!) juuri yllämainituilla ehdoilla. Hyvin meni, yllätyin ihan itsekin kun vastaantulevat ei kiinnostaneet Caraa vaan käveli sivulla, hihna niin löysällä että säikähdin ihan että onko koira päässyt siitä irti!

Mun pitäis oikeasti vähän taas ottaa itseä niskasta ja tehdä Caran kanssa enemmän jumppailuja jumien estämiseksi ja treenailla vaikka ihan sisällä että koiran mieli pysyis hyvänä.
Carasta huomaa että sillä on nyt tosi paljon virtaa ja mieli junnaa sisällä vaan siinä, että se haluaisi ettei kissa hyökkäile nurkkien takaa sen kimppuun. Kun Cara stressaa niin mami stressaa ja toisin päin. Pihalla on niin kylmää ja pimeää ettei rallyratojen teko ole enää niin mieluisaa puuhaa emännälle, ja kapulaa se tuskin edes noutaa mielenkiinnon puutteen vuoksi (hormoonit).

Nyt kun Caralla on muuten struviittikiteet taas hoidettu huitsin nevadaan ja uusittu ruokavalio on pissailukin helpottanut. Mutta ne hemmetin juoksut..! Tuun niin hulluks kun niitä pisuja pitää siellä pihalla nuolla ja mussutus kaikuu varmaan naapuri kuntaan saakka. Caran steriloinnista vielä sen verta, että ollaan lyöty joulukuu lukkoon ja silloin olis aika tapahtua..!