Kapinaa ja vanhoja rouvia

Ilouutinen! Papu tulee ensiviikonlopun aikana meille :)
Saa nähdä miten vanha rouva ja sähikäinen (kissa) tulevat toimeen. Papua tuskin kiinnostaa mutta kissalla saattaa mennä pasmat sekaisin.

Viime vierailusta onkin jo aikaa <3 Yllä olevat kuvat on otettu rivareilla asuessa, silloin Papu asui luonamme myös pari viikkoa. Kerrostalolla Papu on käynyt kerran muute ole yöpynyt.

Papu on oletettavasti viikon tai kaksi seuranamme koska isäni on ulkomailla töiden puolesta. Tosin isänihän oli antamassa koiraa äidilleni hoitoon, joka lähtee viikonlopun jälkeen itsekin ulkomaille. Isäni ei ole siis edes kysynyt (tähänkään päivään mennessä vaan olemme sopineet koiran hoidosta äitini kanssa) otanko koiraa meille ja voin kertoa että tästä ei hyvä heilu.
             Pitäisin rouvan niin mielelläni itsellä, nyt kun tässä on tapahtunut kaikkea mitä minulle ei ole kerrottu ja luottamus vanhuksen uudesta kodista on mennyt sen sileän.
             En ala syitä tänne kuitenkaan sen enempää tarinoimaan, oon niin raivoissani edelleen koko asiasta josta en vieläkään ole edes perillä oikeastaan itsekään...

Papua odottaa Caran mustasukkaisuuden ja kissan lisäksi ainakin
- yksin oleminen edellämainittujen hullujen kanssa
- karvan siistiminen
- puhdas ruokavalio hauhau champion nappuloiden sijaan
..no okei en edes tiedä mitä p*skaa syöttävät nykyään mutta tulee kuitenkin saamaan nappuloiden kanssa ihan RUOKAA..
- rallytoko treenit,
tahdon Caran ja Papun treeneihin mukaan, vanhukselle tekee ihan hyvää päästä tekemään muuta kuin sohva köllöttelyä
- rappusissa kantaminen (kyllä, koiraani on operoitu selkäni takana)
- hihnassa kävely,
edellinen postaus liityy tähän hyvin, Papun lenkit tosin nykyisessä kodissa ovat fleksissä tai vapaana kävelyä kotitiellä..

Voin kertoa että hieman kiukkuisena tätä tänne kirjoitan.
En siksi että Papu tulee meille vaan siksi että nykyiset 'omistajat', eli minun oma isäni ja hänen naisystävänsä, ovat sitä mieltä, että minun koirani, joka on heille ilman kirjallista sopimusta luovutettu vuonna 2012 keväällä ei saisi tulla meidän kanssamme asumaan.
Luovutin koiran heille sillä ehdolla, että koira palautuu meidän talouteen takaisin kun Cara pääsee murkkuiän eroahdistuksestansa. Tätä ehtoa ei siis ei ikinä tapahtunut vaikka Cara on päässyt eroahdistuksestaan ja Papun aiemmat vierailut eivät sitä ole lainkaan uudelleen laukaisseet.

Tätä Papun meille muuttamista on tankattu jo pari vuotta ja nyt viimeisimmäksi kyselin asiasta elokuussa jolloin sain saman vastauksen kuin joka kerta aikaisemminkin:
'koira on niin vanha ettei ole järkeä sitä enää palauttaa, se vaan stressaantuu, sillä on hyvä olla täällä' jälkimmäisessä suoraansanottuna vituttaa se, että 'onko koiralla sitten huono olla minun luonani?!' En vaan voi ymmärtää. Ja sitten koira on heillä esim. kipeänä ja minulle ei uskalleta kertoa siitä?!

Tekis mieli välillä sanoa pari valittua sanaa. Pääasia nyt kuitenkin että koira pääsee meille eikä vieraiden ihmisten hoitoon niinkuin on tässä myös kuuleman mukaan ollut käytäntönä.

Tämmönen iskä mulla, toivottavasti muilla ei ole yhtä kauheita kokemuksia koiransa luovuttamisesta uuteen kotiin tietyillä ehdoilla. En varmana voisi olla kasvattaja ja tehdä sijoitussopimuksia jollen tuntisi koko ihmistä läpikotaisin.