Täälläpäs on hiljaista
Ollaan Caran kanssa vannoituneita kotona pötköttäjiä.
Käydään entistä pidemmillä aamulenkeillä, jotta voi hyvällä omalla tunnolla katsella vähän telkkariakin päivän mittaan. Carasta on ihanaa pötkötellä yhdessä kasassa emännän kanssa sohvalla ja katsella Tuhkimo tarinoita, varsinkin kun maman verenpaine kohisee jännityksestä.
Uutena on myös, että leikitään takapihalla useammin kuin kerran päivän aikana. Nyt on vain lunta niin paljon jo, että aitakin on vaarassa hävitä hangen alle!
Caran treenit on valitettavasti vähentyneet, mikä sapettaa. Neiti on kauhean jääräpäinen ja yrittää pomottaa minkä kerkeää lenkeillä ja sisällä. Se on vain omistajien laiskuudesta sekin, uskoisin. Osasyynä voi olla myös tulevat juoksut, jotka todennäköisemmin alkavat ennen uutta vuotta.. Räyh!
Caraa ei ole voinut pitää enää niin paljoa vapaana, sillä korvat eivät vastaanota kuulemaansa niin jämptillisesti kuin aikaisemmin.
Pidennetyt lenkit uusissa paikoissa ovatkin tulleet tarpeeseen.
Odotellaan joulua, ihaninta on vain olla yhdessä.
Ja täällä on suunnitteilla myös erinäisiä tavoitteita ensi vuodelle, niistä sitten jatkossa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti