Lapsia.. LAPSIA?!

No niinhän siinä kävi että oletukseni osui väärään!

Hieman vanhempi kuva, eipä ole enää
noinkaan paljoa lunta meilläpäin ;)

Oltiin treenaamassa ostarin parkissa kun kaksi pientä tyttöä kävelivät taakse ja toinen (tietysti) alkoi viheltää. En välittänyt vaan otin Caran sivulle ja päälle vielä paikka käsky odottaessani että nämä lähtisivät pois takaamme. Hetken kuluttua kuulin kuitenkin pienen äänen:
"Saisko tota koiraa silittää?"
Käännyin ja totesin että joo, mutta oottakaa että annan tälle luvan tulla. Ja voilá!

Katastrofi melkein valmiiksi katettuna:

Cara haukkuu tyttöjä kun sanon sille vapaa käskyn ja näytän että menee rapsutettavaksi niinkuin yleensä aina kirmaakin jo antamaan pusuja ja haistelemaan
Totean tytöille ettei koira ole vihainen vaan vähän ujo, ja tarjoan nakkia annettavaksi Caralle ja tytöt suostuvat
Tyttöset menevät kanssani kyykkyyn ja pyydämme Caraa luoksemme 
Hetkn kuluttua Cara vilahtaa autotietä kohti häntä koipien välissä ja lähtee vieläpä suuntaamaan kotitietä päin, ja minä perässä
Onneksi nämä tytöt olivat fiksuja ja varmasti tiesivät miten toimia kun sanoin että odottavat että tulen takaisin, etteivät lähtisi perään
Juoksen koiran perässä kohti autotietä sydän hakaten tuhatta ja sataa: Mitä jos sieltä tulisikin auto? Tai mitä jos seihan oikeasti juoksee kotiin saakka ja rupeaa pelkäämään?
Nappaan Caran hihnaan juuri ennen autotietä ja kävelytien toisella puolella tallustavia lenkkeilijöitä koirineen

ARGH!

No loppu hyvin kaikki hyvin. Vein Caran kytkettynä tyttöjen luo ja sanoin että "anteeksi mutta nyt ei ole Cara ihan oma itsensä että on tavallista ujompi. Ei ole ikinä ennen tehnyt vastaavaa, että saattaa johtua kun alkaa olla jo hieman pimeää" Johon toinen tytöistä totesi vain että "Joo tai sitten se on vaan vähän arka"
Jaaha..
No tytöt sai annettua Caralle namit ja hävisivät sitten tiehensä jonka jälkeen leikin Caran kanssa parkkipaikalla vielä hetken ja treenattiinkin vielä hieman luoksetuloa ettei nyt mene ihan puille paljaille.

Että semmoinen "jännä ilta".. Muuten olin kyllä aivan onneni kukkuloilla kun Caraa ei oikeasti kiinnostanut yhtään vaikka ohitsemme käveli pieni kokoajan haukkuva koira omistajansa kanssa ja muitakin koirakkoja/immeisiä.
Enkä ollut kyllä Caralle yhtään vihainen, en todellakaan. Halusin muuttaa tilanteen leikiksi kun tytöt olivat menneet jottei tule mitään kammoja/väärinkäsityksiä. No sain leikin ohella kyllä mojovia suukkoja ja taisinpa kerran kyykkyasennosta joutua kaadetuksi kun vähän oli vauhtia neidillä..♥ Eihän me olla noihin kääpiöhirviöihin törmätty missään pitkiin aikoihin, saati pimeämmällä.

Nakkipakki on kyllä nyt ihan täynnä - kohta vielä iltalenkeille :-)