Cara jäi leikkaukseen mikä suoritetaan 14.30 ja saan koirani kotiin illalla puoli kuudelta.
Nyt oikeasti pisti taas miettimään että haluanko mä todella ikinä enää koiraa saati lapsia hankkia. Oon itkeny tässä silmät päästäni eläinlääkäri aseman parkkipaikalla soitellessani läpi ystäviä.
Tää samahan tapahtui melkein päivälleen seitsemän vuotta sitten Papulle. Toivoin aina etten enää ikinä joutuisi tätä samaa kokemaan.
Cara on osaavissa käsissä, lohduttivat että oli hyvä ettei ollut kerennyt mennä vielä pahempaan kuntoon ja cara oli ihanan pirteä oma itsensä. Niinkuin olikin.
Kaurapuuro on vieläkin hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti