Joulukalenteri #6 Caran kaikenkarvaiset ystävät

Cara on todellakin sosiaalisuuden kukkanen.
Jos ihmisiä ei lasketa, se on tullut toimeen monien eläinten kanssa koirien lisäksi.

Caran tullessa asumaan kanssamme oli siis kotonamme jo seniori iän saavuttanut kääpiösnautseri Papu, jonka kanssa Cara asustelikin pidemmän aikaa.
Papu ei ollut paras sosiaalisuuden edistäjä, vaan koirakaverit tulivat parhaiten tutuksi Launeen koirapuistossa, jossa tykkäsimmekin käydä moikkailemassa muite karvaturreja.

'Minä ja Papu Lahden kodissa, olin tällöin vasta 7kk vanha'

'Ja tässä me ollaan kanssa Lahden kodissa
mutta olen jo reilusti yli vuoden vanha!'

Lisäksi kotonamme asustivat marsu veljekset Könni ja Lumiere, joista Cara ei ollut moksiskaan. Marsujen kanssa Caralla oli hyvät ja huonot hetkensä.
Milloin oli vaan pakko päästä pesemään poikia ihan häkkiin asti ja milloin ne olivat ärsyttäviä ja kukaan ei saanut koskea niihin jollei ensin rapsuttanut Caraa häkin suulla ai miten niin mustasukkainen?
Marsut olivat silti aina Caran pentuja, suurimmaksi osaksi se rakasti niitä koko sydämestään ja jaksoi puuhailla ja seurata niiden touhuja aina kun ne olivat käsittelyssä. Kesällä pihalla Cara vahti poikia kuin emo poikasiaan kun ne pupelsivat nurmikolla menemään.
Valitettavasti molemmat pojat nukkuivat pois alku kesästä 2014, ruhtinaallisen 6 vuoden ikäisinä vanhuuden vaivoihin.

'Minä ja marsu veljet ulkosalla kesällä 2012'

Ensikohtaaminen kissan kanssa oli ystäväni luona heidän kotonaan.
Aluksi Cara hieman säikähti, että miksi tuo komea koira nukkuu niin pienessä mytyssä suihkun lattialla. Heti kun arvon Toivo herra malttoi nousta lämpöisestä nukkumapaikastaan,
 ryhtyi Caran häntä heilua valppaana. Hetken se pökki Toivoa liikkeelle, mutta tästä Toivo ei hermostunut. Caran ruvetessa itkemään 'miksi tuo koira ei leiki! yhyy' siirryimme pois suihkutilasta, että tilanne jäisi positiivisesti koiran mieleen, ilman kynsiä ja hampaita.

Tämän jälkeen Cara sai naapurikseen rivitaloilla naapurin Tillikka kissan, jota ei ikävä kyllä päässyt aina moikkaamaan sillä poitsulla oli paha tapa tiputtautua meidän puolellemme aitaa kun halusi niin kovasti tulla moikkaamaan Caraa. Tässä oli kaiken näköistä pientä vaaraa aina mielessä kissan tosiaan ollessaan kiinni valjaissa. Mutta joka kerta kun ne kohtasivat pihalla aitojen välistä ne ryhtyivät lähes leikkimään :)

'Minä ja Toivo. Toivo nukkui Sannan saunan
lattialla ja minun piti saada vähän
äksöniä joten vähän pussailin sen kanssa (hups)

Tästä innostuneina meidän oman kissamme hankinta oli koko ajan mielessä (varsinkin minulla) ja Mimosan saapuessa laumaan keväällä 2014 ei pelottanut yhtään että Cara esimerkiksi jahtaisi uutta tulokasta. Ja niinhän siinä kävi, että ovat kuin paita ja peppu nämä meidän karvakakarat.

'Minä ja Mimosa ekoina päivinä meillä,
minun piti vahtia että kissasiskolla on
varmasti hyvä olla enkä päästänyt
häntä (silloinkaan) silmistäni'

Lampaita Cara on nähnyt tätini pihalla, mutta ne eivät lleet oikein Caran juttu. Olisi pitänyt päästä lähemmäs, mutta lampaathan eivät koiraa sulattaneet vaan lähtivät joka askeleella kauemmas mitä edemmäs päästiin tulemaan koiran kanssa.
Lehmät Cara jättää mielellään laitumelle, paisti jos ne alkavat pitää ääntä. Silloin Carasta näkee kuinka se valpastuu - korvat ja häntä sojottavat kohti taivasta ja se on aivan valmis menemään sanomaan pari valittua sanaa laitumelle.
Olisi ihanaa päästä paimenkokeeseen jotta selviäisi, pelkääkö tuo koira 'työeläimiä' vai osaako se antaa niiden olla saati vähän jopa kurittaakin.

'tämä ei ole lehmä vaan minun pusuttelu kaveri Malakai'

'..ja tässä Malakain isosisko Hulda, joka koitti varastaa
 minun leluni mutta oli hän silti ihan kiva!

Hulda ja Malakai asuvat Lahdessa'

Hevosia Cara ei oikeastaan ole nähnyt kuin kerran. Olimme kävelemässä kasvattajan luokse kun vastaan ajoi vanhan ratsastuskouluni omistaja kärryineen ja pistin Caran sivuun. Cara varmaan ensin ajatteli että 'jaha täältä tulee nyt joku iso koira, kivaa!',
koska se vaikutti samalta kuin yleensäkin ennen ohitustilanteita.
Juttelin siinä Caralle vähän kovempaan ääneen jotta heppa ja ajaja tajuavat myös läsnäolomme ja että Cara ei ole näitä majesteettisia eläimiä vielä kohdannut. Heppa pärskähti kohdalla, moikkasin ajajaa (vanha ratsastuksen opettajani) ja Cara päästi jonkin epämääräisen röhhau äänen keuhkoistaan jonka jälkeen häntä painui koipien väliin ja kääntyi kannoillaan katsomaan kärryjen sujahtaessa ohitsemme.
Uskon että Cara tajusi että 'tuo on iso eläin, pitää vähän varoa' mutta kärryjen kolina sai sen kääntymään kannoillaan.
Oonkin elätellyt toivetta että joku päivä kun saan vaan jonkun mukaan käydään vuokrahevostani moikkaamassa Caran kanssa. Olisipa hauskaa jos varsinkin kesällä päästäisiin kärryilemään niin että Cara juoksisi joko kärryjen vierellä tai istuisi ihan kyydissä :)

'tämä ei ole hevonen, vaan minun on/off poikaystävä Retu.
Retu asuu Lopella iskän vanhempien luona,
meillä on aina huisia kun nähdään!'

<3

Villieläimistä mainittakoot jänikset, joita Cara ei vaan näe. Vietti tuolla rodulla on niin minimissään että eipä ole kertaakaan *koputtaa puuta* meidän korkki lähtenyt jäniksen perään metsässä, pellolla tai kaupungissa vaikka olisi ollut aivan muutaman metrin päässä. Cara ei vaan tajua.
Ainoa kerta kun se on lähtenyt vähän kokeilemaan on ollut miehen kotitalon läheisessä metsässä kun kakasi valkohäntä peuraa lähti karkuun meitä metsätiellä. Silloinkin Cara oli lähinnä hämillään 'hei, mihis noi kaks isoa koiraa lähti? Vai oliks ne ees koiria, äiiitiii!'
En osaa sanoa, miten Cara saattaisi reagoida esimerkiksi karhun tai ilveksen nähdessään, mutta oletettavasti se ei niitäkään edes haistaisi jos tilanne sattuisi tulemaan.

'tämä ei ole villieläin, vaan Rauli,
minun suurikokoisin ystäväni!
Tässä Rauli on vielä aika penska,
en tykännyt kun hän halusi hyppiä
vedessä kun koitin tehdä uimatreeniä itsekseni.

Rauli asuu Sannan ja Turon kanssa
täällä Riihimäellä
aika lähellä meitä,
haluisin nähdä Raulia ja Turoa useammin'

'Tässä me ollaan biitsillä syksyllä 2013,
Turokin on päässyt kuvaan!
Tosin se varmaan
itkee kun minä söin melkein kaikki sen
ja Raulin lihapullat tuolla reissulla,.'

Meillä on todella paljon koirakavereita, ja hyvä niin. Haluaisin käydä enemmän koirapuistoilemassa mutta Caran pyllyssö on jokin mikä noita koiria (uroksia ja narttuja) vetää puoleensa ja en jaksa kun aina saa karjua vieraan ihmisen koiraa pois tytön kimpusta. Ne siis hyppii selkään ja omistajat vaan toppuuttelee eivätkä puutu.. Caran sterilointi toivon mukaan auttaa tähän asiaan, eli hyvästi herkkupylly!

Lopuksi esitellään loputkin blogissa jo esiintyneet koirakaverit!

'Minä ja belggari Vea kesällä 2013. Vea oli sijoituksessa
mamin kaverilla,
mutta palasi takaisin kasvattajalle marraskuussa 2014.

Vean oli kiva kilpajuoksu ja vesipaini kaveri!'

 

'Minä ja Sisi.
Sisi on tällä hetkellä yksi mun
parhaimmista kavereista.
Käydään treenaamassa ja mettälenkeillä,
silti olisi kivaa nähdä Sisiä vieläkin useammin'

'Minä ja nahkis Vilja. Vilja asui tuon whippet Huldan kanssa
Lahdessa ennenkuin Malakai oli edes syntynyt!
Viljan kanssa tykättiin köllöttää ja varastaa Huldan leluja.
Vilja palautuikasvattajalleen 2013 kun
omistaja siirtyi whippet harrastukseen täyspainoitteisesti.'

'Minä ja seropi Eemeli.
Eemeli tuli meille kylään talvella 2012 kun me nähtiin se
äidin kanssa vapaana tuolla rivareilla iltalenkillä.
Eemeli löysi seuraavana päivänä kotiin parin puhelun
 tuloksena ja näin hänet parin päivän päästä kun hän tuli
emäntänsä kanssa antamaan minulle
ja mamille namia palkaksi
kun olimme hänestä huolehtineet!

Eemeli poika nukkui pois keväällä 2014'

Jouluisin terveisin,

Cara ja Jenni