Papu oli hauska, ei edes tajunnut ensin että joku tuli ulko-ovesta sisään vaan tyytyi makoilemaan vanhan huoneeni sohvalla. Piti ihan kutsua paikalle, ja siitäkös se soppa sitten syntyi! Sama ihana kitinä ulina hyppypomppu itku raivari tervetulo komitea.. Ei siitä sitte millään pääse eroon tuon ikäisenäkään
Leikitettiin avokin kanssa Papua hetko ja sitten totesin että voisin alkaa hieman siistimään pöhöttynyttä kuontaloa
Papu ei ollut samaa mieltä, että hänen ihanaa takkuista turkkiaan (ärsyttää kun ei voida harjata kerran viikkoon jolloin iho pysyis hyvänä ja turkki takuttomana) selviteltäisiin tai leikeltäisiin.
Saati että korvia putsattaisiin, mutta pakko mikä pakko! Muuten meni kaikki hyvin, mutta korvien nyppiminen tosiaan osoittautui (jälleen) ylitsepääsemättömäksi. Papu oikein vingahti pari kertaa jotta lopettaisin mutta vanhana konkarina tiedän, että ostaa vain lisäaikaa tällä -
korvat tuli puhtaiksi lopulta alta aika yksikön.
Onhan se inhottava tunne mutta ei itkut auta tässä hommassa.
Papun iho kutisee aikalailla. Voi myös johtua ettei ole taas ihan nypitty vähään aikaan.. Jätinkin nyt selkäkarvoja sen verran, että saan ne parin kk päästä irti parilla kiskaisulla.
Papu on tällä hetkellä hieman pullea, eikä kyllä auttanut yhtään että jouduin jättämään tuollaisen pöheikön selkään..
1,5h meni tällä kertaa, ens kerralla oletettavasti enemmän että saadaan nakumamma kuorittua esiin
Avokki tuli noutamaan ja Papu istui arvokkaasti tämän sylissä sohvalla luoden tuimia katseita omaan sijaintiini päin.
Pyysin äitiäni pakkaamaan Papsulle vähän nappulaa ja totesin, että rouva tulee nyt meille pariksi päiväksi kun olen itse vapailla. Caralla rallit torstaina, että mummeli on noudettavissa joko keskiviikkona tai sitten tuodaan itse torstaina takaisin.
Huristeltiin Riksuun ja vastassa olikin pieni onneton corgi tyttö joka tohkeissaan taas alkoi heti pomottamisen kun
"tuo karsea, haiseva, kärttyinen ja hyvin hyvin tylsä mummo raahattiin minun kotiini!"
Tytöillä menee vähän aikaa tottua arvovalta järjestelyihin.
Onhan nykyinen asumuksemme sentään Caran valtakuntaa.
Lenkin jälkeen arvovalta taas tasaantui ja pystyivät jopa nukkumaan samalla huonekalulla. Cara tosin on kokoaika korvat höröllä ja keskittyy toisen jokaiseen hengen vetoonkin, eikä päästä tietenkään emäntää silmistään. Ehkä huomisen jälkeen taas helpottaa, katsotaan nyt yön yli ja mitä huomenna keksitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti