Onneksi meidän ryhmässä on vain narttuja, joten ei sen enempää häiritty toisen paikalla olleen parin touhuja. Airedalenterrieri narttu Mokka, meidän kurssikaveri oli kyllä hieman hämillään ja ei namit jaksaneet kiinnostaa, mutta eipä Caran juoksut ihan hirveästi treenejä sekoittaneet. Onneksi.
Odotellessamme vetäjää haistelutin Caralle agiesteitä. Tunneli oli tosi pelottava musta hirviö mutta kyllä sieltä namin uskalsi hakea. Puomille oli hauska nousta mutta ylhäällä menikin pupu pöksyyn ja piti hypätä alas.. Nyyh. No mutta leikin varjolla tehtiin näitäkin, uskon että kun tosissaan aletaan joskus (toivonmukaan) treenailemaan niin puomille nousu ja päällä kävelykin sujuu kuin vettä vaan!
Uskonkin että agin harrastaminen kasvattaisi Caran itseluottamusta roimasti. Mutta kesällä sitten nyt ei mahdu budjettiin tai aikatauluun!
Sitten takaisin päivän aiheeseen:
Harjoiteltiin askel oikealle liikettä, istu-maahan-seuraa, koira eteen ja 3 askelta peruuttaen liikkeitä. Rata suoritettiin kerran, aika huonolla menestyksellä oli sen verran jo into laantunut kun alettiin kylttejä takomaan.
Ja miksi niihin kyltteihin pitää koskea kuonolla?! Rasittavaa, hyihyi
Kun päästiin kotiin ja kaivettiin juoksupöksyt repusta. Olivatapa muuten hiekkaiset ja märät, ilmeisesti päässyt pisukin jossain välissä. Ens kerralla voi olla vielä hankalaa mutta kunhan nuo juoksut tuosta loppuu ja päästään taas purkamaan energiaa mettään ja koirapuistoon niin uskoisin että oma motivaatiokin nousisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti