Joel on ihana hölöttäjä ja nyt onkin poitsulle kova koirakuume iskenyt kun serkuillakin on saksanseisoja Kaapo kotona ja koulukavereilla vähän pienempiä koiria joita tuodaan kotiin kylään ja leikitään uneen asti.
Akvaariosta kyllä jo luovuttiin, joten ehkä koiran hankinta sijoittuu muutaman vuoden päähän kun on enemmän vastuuntuntoa ja motivaatiota (itse kinusin 6 vuotta koiraa ennenkuin Papu päätettiin hankkia..)
Cara on sitä mieltä, että muksut (kääpiöhirviöt) on pelottavia kun ovat liian lähellä. Ne pomottaa ja paijaa liian kovaa, joten ei ihme että Joelin tullessa mummulaan tyty vetäytyi jalkojeni väliin ja pakoili siellä pientä ihmistä.
Joel oli onneksi todella innoissaan ja kuunteli tarkoin mitä pyysin tekemään. Namin avulla saatiin Cara tekemään mitä hienoimpia temppuja ja Joel sai itsekin antaa muutamia käskyjä joita Cara totteli moitteetta.
Joel oli aluksi sitä mieltä ettei Cara pidä hänestä kun Cara seurasi omaa mattea pitkin kämppää eikä tullut leikkimään leluilla. Lohdutettiin sitten äitini kanssa että kyllä Cara pitää poitsusta mutta se nyt vaan sattuu olemaan niin ujo että kestää hetken tutustua.
No automatka meni hieman leppoisammin ja Carakin rauhottui kun istuttiin Joelin kanssa takapenkillä Cara välissämme. Joel teki maagisia voimia (piti käsiä nyrkissä ja houkutteli Caraa syliin) ja löi tahtia kämmenillä jaloille (Cara meni Joelin syliin makoilemaan).
Kyllä Cara oli sitten niin kiva ja ihana, vaikka olikin kuulemma vähän laiska kun ei halunnut totella (teetääteetoiistumaahantassupaikkamaahanjnejne)
 |
| iloiset kakrut <3 |
Kotona koitetaan treenata jonkun verran. Silti ohjatussa liikkeet hioutuu jotenkin aivan eri tavalla kuin itse reenatessa. Ja näin talvella on tylsä reenata pihalla paitsi jos on tällaisia päiviä, kun on vähemmän pakkasta :) Pitäiskin tänään ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä treenaamaan.
VastaaPoista