Meillä alkaa Välkyn treenit hupenemaan, mutta vauhti senkun kiihtyy...
Sari oli koonnut meille radan, jolla tankattiin tempoja. Aloitettiin sitten juoksulla - kivaa oli!
Caran tarkkuus ja keskittyminen vauhdin muutoksissa on parantunut roimasti, kun vertaa vaikka vuosi sitten treenaamiseen.
Tässä auttoi parhaiten se, että jätin käskyn pois kun tempo muuttui. Koiran pitää seurata oli vauhti mikä hyvänsä. Caran kohdalla käsky vain pahensi tilannetta niin, että se kiri eteeni juostessa namin toiveessa tai hidastellessa se saattoi jopa mennä maata, mikä ei tietenkään käy päinsä,
Kehon kielellä ajetaan koiraa eteenpäin, tai rauhallisella eleellä hidastetaan, niin se toimii.
Radalla oli vielä hyppy (yleisön pyynnöstä), jota ei olla niin paljoa tosiaan treenattu. Nyt se meni silti aivan nappiin :-) Olin aivan varma että Cara ei suostu ekalla yrittämällä esteelle, mutta sinnehän se ampaisi käskyn saatuaan kuin mikäkin agilityn ammattilainen.
Hyppy oikealla puolella seuratessa oli ohjaajalle aluksi pän vaivaa, mutta suorittaja, alias pötkis, hyppäsi esteen yli suuntaan jos toiseenkin.
Kiitos Sarille taas vakaasta kädesta ja ekan radan taltioinnista!
Lähtö - Juosten - Spiraali oikealle - Normaali vauhti - Täyskäännös vasempaan - Istu - Käännös oikeaan - Hyppy, juosten - Maali
Caran selkä on toiminut kumman hyvin, jonka vuoksi tuo hyppääminen ei pelottanut niin paljoa kuin edelliskerralla. Me ei olla nyt edes venytelty viikkoon tai pariin.. Koira on osoittanut, ettei se sitä ole tarvinnutkaan. Veikkaanpa että maagisella superfoodilla nimellä chia on osuutta asiaan.. Arnikaa olen kyllä selälle ja jalkoihin heittänyt päivinä, kun on treenattu kovemmin ja jos lenkit on jääneet lyhyiksi.
Tulossa olisi postaus tuosta huulten lipomisesta, josta mainitsin jo aikaisemmin ja näkyy myös tällä videolla. Stay tuned!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti