Hyppytreeniä!

 

Vaikka Cara osoitti selkänsä kipeytyneen maanantaisesta tallin pihalla köllöttelystä, uskaltauduttiin silti Välkyn treeneihin - saatiin ainakin olla sisällä lämpöisessä. Oltiin aika rauhallinen aamupäivä vietetty ja laiskuus meinasi ottaa meistä voiton mutta urheasti lähdettiin 10min ennen treenejä ajamaan kohti hallia. Ihanaa kun on niin lyhyt matka nykyään tuonne ohjattuihin harkkoihin ajella!

Meitä oli paikalla treeneissä vain colliet ja Cara.
Tosiaan en tainnut ekoista treeneistä kertoa mithän joten: kurssilla vanhatuttu pitkäkarv. collie uros Kara emäntänsä kanssa, viime kurssilla lajin aloittanut ihana ruskea pinseri uros Onni emäntänsä kanssa ja uutena joukossa lyhytkarv. collie uros Nero isäntänsä kanssa jotka vasta tutustuvat lajiin.
Ja nyt me oltiin kolmisteen oikein paimenkoirien kesken, 'jee'

'Uutena' meillä oli tänään este. Ei olla tehty radalla estettä varmaan kahteen vuoteen, totesin vain Sarille viime treeneissä että 'olis kiva jos joskus vois tunkea sen esteen jonnekki väliin' ja niinhän siinä sitten kävi että kipeä selkä päivänä päästiin testaamaan...
Aluksi vähän arvelutti kestääkö Cara, mutta kun neiti nakki pääsi nuuhkimaan esteen ja tajusi että 'hei jee tää on tää pomppu tsydeemi!' niin uskalsin antaa käskyn ja Cara ihan mielellään sen 10cm loikkasi ilmassa.

Rataa suorittaessa Cara oli aikas noh.. tällälailla yleisesti ottaen mm. innokas, mieletön, tehokas, kuulias. Kaikkea hyvää lähinnä!
Estettä treenattiin ensin omin avuin, tokalla kiekalla Sari auttoi etäpalkkauksessa eli seisoi esteen toisella puolella ja viskasi aina namin lattialle kun olin antanyt käskyn 'yli'. Cara honasi tosi nopeasti että estettä ei kierretä, vaan puomi ylitetään ja siitä saa palkan. Mutta pienessä hallissa juokseminen ja kun seuraava kyltti on jo täyskäännös tuli kyllä aika haasteelliseksi itselle :D

Tehtiin radalla hypyn jälkeisen täyskäännöksen sijasta suunnanvaihto parilla vikalla kiekalla Valkovuokolla. Oikealle mentäessä ongelmaksi nousi 270 asteen käännökset oikealle, kun piti oikeasti ihan kipittää ettei neiti nakki istahda persiilleen. Oli varma aika huvittavan näköistä haha.

Treeneistä jäi tosi hyvä fiilis. Ensikerralla olis kyllä kiva saada joku kaveri kuvaamaan. Sari meidän vetäjä suostuisi kyllä mutta se miten videoita ja kuvia saa itselle on vähän haastellisempaa sillä hän useimmiten pyytää muistitikun ja sitten ootella taaaas viikon verran niitä kuvia ja videoita. Hoh hoijaa. 'Kaikki mulle heti nyt' -omistajan kauhu :D

Treeneistä jäi tosi kiva fiilis. Autoon istahdettuani huomasin että oli pari puheluakin joku ikävissään soitellut - töistä. No töihin sitten vielä yöksi eihän siinä. Olisin vain seuraavana päivänä ollut niin menossani Lopelle Jannia ja Sisiä treenaamaan mutta se pitänee nyt siirtää tuonnemmaksi.