Viikonloppu vierähti lopella Retu vahdissa.
Papu ja Retu ovat entuudestaan tuttuja mutta silti hiukkasen jänskätti alkukohtaaminen perjantaina. Hyvin meni kaikista ennakkomielipiteistä riippumatta, Reppana vaan hieman kiukkuinen kun ei päässyt ihan iholle ;). Papu on niin kova suustaan että annettiin haistella hieman kauampaa pihalla ja käveltiin pieni lenkki ennen sisälle menoa (Cara oli tämän aikaa takapihalla tarhassa ettei tule siihen riehumaan..)
Sisällä Caran äidin vaistot heräsivät ehkä liiaksikin ja kurnuutti Retua joka kerta kun se meni Papun lähelle. Papu on heikoin lenkki, mutta Retunkaan pitkä pinna ei kestä iäisyyttä joten Cara olikin alistettava Retulle - kyllä, alistettava ja minun toimestani. Kauaa rauhoittumiseen ei Caralla mennyt mutta hieroin koiraa varmuuden vuoksi. Sillä on aina niin huolestunut katse näissä tilanteissa (no okei syystäkin) mutten tahdo että se kokee minut uhkana.
Retu vietiin sivummalle (kuitenkin koko ajan tilanteessa mukana) koska olisi väistämättä tahtonut tulla aktiviteettiin liian innokkaasti mukaan ja Papu seurasi tilannetta tunnetusti kauempaa.
Cara rauhoittui eikä sen jälkeen enää temppuillut tai hyökkinyt Retun naamaan Papun ollessa lähettyvillä, thank god..
Lauantaina oli höntsäily päivä. Koirat sai olla todella paljon takapihalla keskenään ja käytiin nopeasti tyttöjen kanssa riksusa ruokkimassa kisuli. Lenkille ei lähdetty (en vieläkään tiedä miksei) koko päivänä vaan höntsäiltiin ja syöpöteltiin kaiken päivää.
Yä meni todella rauhallisesti, ekana yönä kun Retu punkesi koko ajan mun ja miehen väliin, samoin Papu ja lopuksi vielä Cara.. Ahdasta oli.
Sunnuntaina käytiin vielä hiekkamontulla jossa koirat sai olla vapaana.
Matkalla montulle huomattiin että Retu on jokseenkin jonkinlaisen hajun perään ja pidettiinkin se kytkettynä aina montulle saakka. Onneksi pidettiin, sillä metsäpolnu varresta lähti kaksi valkohäntäpeuraa loikkimaan kotvan kuluttua. Ja oikeasti, ehkä eka kerta ikinä, kun Cara näkee jotain ja Papu ei! Peurojen loikkiessa kauemmas mies toppuutteli Retua jottei se saa kohtausta lähteä perään ja minä naureskelen Caraa kun se niin hämillään tuijottaa peuroja. Häntä pystyssä ja hyvin varovasti lähtee niiden jälkien perässä syvemmälle metsään, kuitenkin niin, että on koko ajan silmät selässä ettei me lähdetä vahingossakaan erisuuntiin :D Onneksi ei ole viettiä..
Montulla tosiaan vierähti reippaasti puoli tuntia. Retu rakastaa olla vapaana ja olikin voittamaton kiipeilijä tyttöihin verrattuna. Papukin rohkaistui kapuamaan rinnettä muutamaan otteeseen ja odotti aina Carasta alasmeno seuraa. Kyllä oli rauhallista väkeä kotimatkalla käveltäessä montulta!
Monttulenkin jälkeen pakkasin oirat ja hurautettiin autolla riihimäellä kotiin kissaa ruokkimaan. Täällä me naiset ollaankin nukuttu taas puoli päivää, tuhina vaan kuuluu miehen sanojen mukaan olkkarista.
Anteeksi nyt ei ole kuvan kuvaa julkaistavana kun sää on ollut mitä kamalin ja kamera ollut viikonlopun riksussa ja lauma lopella. Miehen puhelimessa on jotain kuvia (kuulemma) mutta menee kyllä hetki että saadaan tänne niitä julkaistavaksi :)
Toivottavasti muillakin oli mukava höntsäily Halloween viikonloppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti