Eipä nuo koirat nyt niin pahalta tunnu yhdessä, Cara vaan hermoilee yllättävän paljon mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää. Onhan tämä pikku prinsessamme reviiri, jonne tuodaan sylissä kyyhöttävä karvainen kiljukaula joka ei kuuntele käskyjä. Omalla kohdallani huomaan silti hermostumista kun olen lähdössä kotoa, ei hyvä juttu.
Ulkona kävelevät moitteetta, ja rauhoittuvat alta aikayksikön sisällä. Olen laittanut molemmille FullOfLifen Calmer -öljyä aamuruokiin (paitsi tänään torstaina, kun on Caran treenipäivä) ihan vain kaiken varalta. En ole huomannut mitään vaikutusta.
Cara ei ole ehkä niin mielissään kun nyt pitää jakaa kaikki yhteinen aika. En tiedä ovatko haukkuneet täällä keskenään eilen päivällä, naapurin seinään ainakin kolahti joku yhdentoista jälkeen yöllä kun tulin töistä - vastaanottokomitean kommentointiako?
Tulkoot selvittämään jos on jotain puhuttavaa, ei jaksa juuri nyt kiinnostaa kun ei me täällä asuta kuin pari viikkoa. Pari videopätkää olen tytöistä kuvannut 10-20min ajoilta joina on oltu pois, niissä ei ole ollut mitään ulinoita yms.
 |
| Papu 9v 11kk |
No tänään olisi Caran treenit Hyvinkäällä, ainakin pääsee purkamaan ekstransa sinne ilman vieressä nököttävää Papua.
Täällä suunnitellaan DAPin ja ultraäänisen haukunestolaitteen tilausta uuteen asuntoon.
Koira&Kissa -postissa jonka saimme Mustista ja Mirristä viime kauppareissulla oli todella monipuolinen artikkeli koiran eroahdistuksesta, kiitos siitä kirjoittajalle!
Onneksi on ainakin muuton ohella lomapäiviä joten harjoittelun voi toteuttaa pitkällä aikavälillä hyvällä tempolla, toivottavasti positiivisin tuloksin. Eniten ahdistaa se, että se on kerrostalo, ei rivari joten oletettavasti äänet kuuluvat ympäriinsä paremmin..
Kumpikohan meistä tarvitsisi enemmän stressin lieventäjää, minä vai Cara?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti