Vihdoinkin, aurinko!

Emännän istuskellessa koiran kanssa takapihalla savukkeella kävi mielessä - mitä jos toi taivas yhtäkkiä aukeis, ja täällä alkais paistaa aurinko

Sisälle kun päästiin niin kappas, toive kävi toteen! Ihanaa kun aurinkokin päätti sitten paistaa monen tunnin ajan, eikun mettään ja kamera taskuun!

 

Käveltiin moottoritien vartta, Riihimäki kyltin ohitse ja seurattiin vain yksinkertaisesti polkua. Noin tunnin lenkin aikana näytiin ainakin yksi verijälki, kaksi jokamiehenoikeus muistutuslappua kiinnitettynä puuhun ja vähintään 5 omakotitaloa, joista muutaman takapihoillakin käveltiin tietämättämme kunnes emäntä valpastui..

 

 

 

 

 

Metsässä polut oli todella hyvin uurtuuneet maahan, oli helppo kävellä. Välillä tosin polku kapeni ja haarautui, mutta tulipahan seikkailtua taas. Alla kuvissa ihan huippu jyrkkä mäki joka noustiin ylös, käveltiin vastapuolelta alas ja huomattiin olevamme jonkun takapihan tuntumassa joten käännyttiin takaisin ja sama mäki siis alespäin, kyllä oli takareidet emännällä kovilla!

 

Ihanaa, tulispa kevät joutuin! Sitten pääsis taas kurakeleillä käyttään kumisaappaita ja suihkutteleen Caran masukarvoja ravasta ja neulasista. Ja entäpä se ihana koirankakan haju joka oikein kumpuaa ojista, ah!

 

kotipihalla vielä poseerattiin