torstai 4. lokakuuta 2012

Retu teloi mun polvet

Joo oltiin koirien kanssa vkl mettällä anoppilassa..








"sopiva" noutokepukka?


sinne mänt

sieltä hän tuleep

Cara keksi oivallista aktiviteettia
sammuttaakseen ison herran virtapiikit




naiset ;)



tämän kepin sain päin polvia, ah



juoma tauko, mahtoi olla hyvää!






metsän peikkot

nunnu <3


Onneks näiden ihanapihanakohteliashöpönassukka Retu osaa olla vapaana ja katsoa mihin juoksee ja valita aina sellaiset pienen pienet puukepukat jotka tuo kiltisti tarjolle että "heittäisitkö?"

Ja tottakai kaikki edellämainittu oli aivan puuta heinää :)
Retu kun on oppinut nostelemaan maassa lahoavia puita ja juoksee niiden kanssa päätä huimaa vauhtia muista piittaamatta. Ja toi vapaana pito on aina iso riski, joku siellä nenässä käskee aivoja lähteen ja kovaa jonkun "muka" hajun perään. Meidän kanssa kyllä kuunteli ihan moitteetta, mitä nyt yhdellä aukiolla livahti karkuteille hetkeksi, ei kuitenkaan näkymättömiin.

Ja lenkin päätteeksi rakas Retu reppana päätti tarjota minulle isointa kaatunutta puuta jonka sai ylös maasta sammalten alta ja kopautti tämän tietysti Retumaiseen tyyliinsä täysiä polville ja työnsi vielä maltillisesti kun en heti tietenkään tajunnut puuta herran suusta ottaa :-) Ei voinut sanoa kuin että Kiitos! Nyt on housutkin rikki

Mut on se Retu vaan niiiiiin ihana <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti