Oltiin maanantaina jälleen kaverin kämpillä moikkaamassa Huldaa ja Viljaa. Ihan kivaa oli paitsi että Cara ei voinut sitten käyttäytyä pihalla kävellessä, huoh! Kauhea riehkuminen ja villitseminen koko ajan.. Miksei voisi kävellä muiden seurassa niinkuin nykyään kun ollaan kahdestaan kotinurkissa lenkillä? Raivostuttavaa
Samoin sisällä oli aluksi hieman ahdasta kun kolme kiukkuista koiraa pyörii jaloissa ja nahistaa keskenään kunnes Vilja tajusi rauhoittaa tilanteen käytöksellään. Hulda pieni menkkahirviö oli kuitenkin pissannut huomaamattamme omistajansa sänkyyn.. hmm!
Carasta huomaa kuinka sen patterit alkavat jonkin kotvan kuluttua riehuttua loppumaan, mutta päässä joku vain pakottaa jakamaan toisten härnäämistä ja ympäriinsä juoksemista. En tiedä auttaisiko ehdollistaminen tähän lisää ja jos jatkaisi naksuttimen käyttöä ja opettaisi toisen ylipäätänsä rahiuttumaan sen avulla.
Mutta miten toinen ei voi ymmärtää että jos väsyttää niin sitten pistetään maate eikä laiteta kaikkea loppuakin virtaa toisten perässä juoksenteluun ja härnäämiseen? No ehkä taas sitten vanhetessaan, sitä odotellessa siis.
Mietityttää vain että miten käy meidän ensimmäisten näyttelyiden jos tuota energiaa ei oikeasti saa purattua mihinkään ennen kehään menoa! Luuisi jo että toisten koirien näkeminen saisi pattereita kulumaan mutta ei nähtävästikään tässä tapauksessa.
 |
| Cara oli todella kohtelias ja rantautui aina Viljan päälle.. |
 |
| Pikku enkelit |
Kotimatka sujui kyllä hieman paremmin, taisivat kauhukakarat hieman väsähtää päivän aikana sittenkin. Nyt Cara onkin ollut melko hiljaisena kotona maanantain jälkeen, ei varmaan haitannut yhtään tuollainen vajaa 7km kotimatka kävellen ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti