Taas on koittanut se aika kun meidän pieni Cara alkaa kokea jotain uusia eksoottisia hajuja ja namit tai lelut eivät jaksaisi kiinnostaa niin ulkona kuin sisälläkään. Kyllä arvelette oikein
- juoksuaika on kortilla
Lokakuu kuluukin sitten taas vikuroidessa kun ulkona saa vahdata kaikkia koiria ja sieltä ojanreunastahan ei lähdetä noin vain mukaan. Hajut on pakko tutkia tarkoin ja merkkaillakin pitäisi keretä. Cara kun noin muuten on pyritty opettamaan kävelemään vierellä heti kun tarpeet on tehty.
Jo nyt ollaan huomattu kuinka erityisesti aamulenkkien kestot ovat venähtäneet 5-10min pidemmiksi, mikä tietysti hidastaa loppua päivärutiineista. Aamullakin kun on alettu käymään koirien kanssa vuorotellen kun vanha rouva ei tahdo nousta niin aikaisin kylmään ulkoilmaan ja Cara on jo niin hädissänsä jos omistajien heräämisen jälkeen ei olla pihalla suht nopsasti.
Onneksi juoksuaika ei ole kuin sen kerran pari vuodessa ja tämä on vasta neidin toinen juoksuaika pienen elonsa aikana.
Valeraskautta ei ensimmäisen juoksun jälkeen tullut, mutta aina saa pitää varansa, varsinkin kun mielenkiintoiset piipittävät marsut vinkuvat olohuoneessa.
Tarvikkeita juoksun varalle ovat ne kuuluisat mustat pikkupöksyt, joista ei ainakaan ole iloa 5minuuttia pidemmäksi - pikku neiti kun on jo hoksannut kuinka ne lähtevät jalasta nopeimmiten. Olisi ihanaa jos löydettäisiin kohtuuhintaan sellaiset somat pikkupökät pitseillä jostain eläintarvikeliikkeestä, mutta saatamme joutua tyytymään joihinkin vanhoihin alkkareihinkin, niistä kun on myös helppo tuunailla sopivat juoksupökät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti