Välkky -treenit ja muuta tuhinaa

Anteeksi hiljaiselo blogissa (sorisorisorisoriplaplaplallaaaa tiedän että täällä alkaa kuulostaa vaa anteeks pyytämiseltä), työnteko hankaloittaa elämää ja erityisesti koneella istuminen pitkän työpäivän jälkeen ei oikeasti vain innosta..
Vaihtoehtoisesti voi lähteä ulos aurinkoon, tallille tai vaikka katsella telkkaria ukon ja elukoiden kanssa.

---

Enihuu, meillä loppui nyt sitten Välkyn kurssi ja uudelle ei olla menossa, ainakaan hetkeen. Ainoastaan yksi korvaava kerta kuittaamatta, mutta siitä sitten kun ajankohtaista.
Nyt tarkoituksena olis aloittaa treenaaminen omatoimisesta joka maanantai ja torstai.
Oli töitä tai ei. Keli mikä tahansa.

Viime viikolla treenattiin vanhalla tutulla colliet + corgi kokoonpanolla. Cara oli melko reipas ja tehtävien suoritus oli puhdasta. Lopua kohden selkä ilmoitti itsestään ja joutui hieman himmailemaan ennen Maali -kylttiä.
Venyttelyt pitäis taas sujauttaa aamuaskareisiin, ei tässä muukaan auta.

Uutena houkutus. Tai no ollaan me sitä tehty kesällä viimeksi Välkyn kurssin vikoilla kerroilla.
Houkuttimena nameja ja lelu. Lopuksi Sari tuli lisäämään lelun 'viettiä' kun istahti houkutuksen keskelle lelua heiluttelemaan.
Ihme kyllä Caraa innosti maassa lojuva vetolelu! Ihan uskomatonta, koira joka ei siis leluista niinkään välitä.. Eka kiekka oli vaan 'öäää mitä noi on?' lopuksi mentiin jo puhtaasti ohi.

Sari halusi vielä testata miten ohjaajan pääkoppa sekoaa, saatiin vimapaksi tehtävä 'Vasen täyskäännös, vasen täyskäännös'. Oon ihmetellyt että 'täh miten?' ja nyt se sitten selvisi. Oli ihan kiva kun sai noita vaikeampiakin tuonne radalle väliin :-)

Videon alussa kuuluu kimakka PIU ääni ja lopussa NEU äänähdys, ne eivät sitten kuulu minusta, vaan ovi välikköön jääneestä Nero nahkiksen omistajasta joka tahtoi vielä nähdä meidän suorituksen (kyllä, Caralla on faneja).
Vaikka itsekin puhun kuin Runeberg ratasuorituksen aikana pyrin olemaan kiljumatta, hehe.

---

Tänään oli sitten vimppa kerta. Meitä oli paikalla Nero nahkis, pinseri poika Onni ja uusi tuttavuus rotweiler junnu, jonka nimeä en oikein kuullut, mutta jokin Mörri se taisi olla, niin söppänä junnu! Ja tosi reippaasti meni niinkin nuoreksi aloittelijaksi. Oli ihana seurata kun koiran takajalat vaappuivat mennä sillälailla pentumaisesti voi tui <3

Tehtiin radalla kaikkea jo opittua, tauot oli parasta antia - pistin Caran tekemään aika paljon seisomisia, pyörittiin ja leikittiin. Carasta oli kivaa kun sai taas vähän 'pelleillä' tauoilla eikä vain jökötetty tai venytelty paikoillaan.

Eka kiekka meni ihan pipariksi (ylläri, ei). 'Istu, maahan' -kyltti oli Caran mielestä 'liikkeestä maahan'
ja sitä sai takoa toistamiseen kunnes se persuksilleen istuminen sieltä tuli..

Sari ehdotti että kokeiltaisiinko peruuttamista. No kokeillaan vaan, kiva vähä jotain uutta! Ei muuta kuin omituinen kyltti esiin ja kokeilemaan. En ollut muuten tietoinen että 'koira eteen, peruuttaen' tehdäänkin niin, että koira ei istu einsin eteen vaan se ohjataan eteen, ja suorilteen täytyisi lähteä ottamaa askelia taakseen. Caran ilme oli niin loistava 'mitääöäääääööäää?! mamma mikä sulle tuli? *kolme pikku askelta taaksepäin* ai juustoo joo kiitsa!'
Naurettiin Sarin kanssa kun Cara meni ihan hölmähtäneeksi moisesta, mutta hienosti meni!

AVO Kyltti 61

Vikalla radalla oltiin ainoat jotka suoritti, pojilla oli väsyt päällä ja paljon uutta asiaa tullut joten kokivat että ehkä riitti jo takominen. Sanoin Sarille, että 'tehdään joku juoksu tehtävä, siihen on hyvä lopettaa'. Niin me tehtiin ja oli kyllä kiva lopettaa kun perässä kulki paimenkoira vailla vartaa, hiano Cara <3

Nyt sitten vielä odotellaan epiksiin kutsuja ja sitten alkaa tosissaan tuo treenaaminen kaksi kertaa viikossa. Kisakalenterissa näyttäis olevan ekat viralliset Lahdessa, pitäkääpäs peukkuja että ei ole ilmoittautumiset ihan tukossa kun aukeavat ensi kuussa!