Potkukelkkaillaan!

Puhelinpäivitys, lisätään copyrightit ja muokkaukset kuviin kunhan koneelle pääsen. Ja videot on tulossa youtubeen joten jos ne nyt eivät näy niin pahoittelen :-)

 

Koska mamilla meni lauantainen iltavuoro pitkäksi, ei ollut enää mielenkiintoa iltapäivällä lähteä metsälle koirien kanssa. Oltiin oltu Lopella yötä Retu vahdissa ja nakkasin aluksi haalarit päälle ja ajatuksena tehdä lumitöitä jotka esti kuitenkin pakkanen (oletin siis että olisi ollut plussaa kun aurinkokin helli). Pihalla sitten heittelin koirille palloa kunnes muistin että autotallin eteen oli ilmestynyt sininen potkukelkka, eikä Cara ole ikinä sellaisen vierellä tainnut kipittää - vielä.

Siispä Retu jätettiin tarhaan ja Caran kanssa kipitettiin nostamaan potkukelkka nojailemasta tallin seinään.

 

'onks pakko jos ei tahdo?'

Alkureaktio koiralla oli 'HUI!' mutta leppyi kun pistin sen napakasti vain istumaan ja kiertelemään hihnassa aluksi potkukelkan ympärillä. Irrotin sitten hihnan ja liikuttelin kelkkaa edes takaisin koira vapaana. Istuin siinä ja käskin Caran hakemaan palloa kelkan päältä ja alta, viereltä (liikkeessä ja ilman) kunnes koira rauhoittui ja laitoin sen takaisin hihnaan.

Tarhassa Retulla kaatui vati ympäri kun ei päässyt meidän kanssa leikkimään enää pallolla joten mentiin sitten 'tauolle' tarhaan ja vein Retun siinä samalla sisälle.

 

Sitten takaisin pihalle ja liikkeelle. Aluksi Cara epätoivoisesti koitti väistää kelkkaa, kunnes ilmoitin sille, että minun jalkojeni taakse sillä ei ole asiaa. Edettiin tosi hitaasti. Vauhti kasvoi vasta kun koira käveli reippaasti eteenpäin, pää suorassa ja ilman säpsähdyksiä.

Etenemissuunta selvisi suht nopeasti ja seuraavaksi ilmoitin, että kelkan kanssa liikkuessa me ei jäädä tarpeille tai haistelemaan - yhtään mitään.

Tähän kelkan kanssa eteenpäin menoon pitäis keksiä joku muu käsky kuin 'mennään'. Vaikutti vähän liian 'hennolta' :D

 

Päästiin ihan tielle asti ja käytiinkin vanhojen postilaatikoiden luona. Cara laukkasi tässä vaiheessa jo tosi hienosti eteenpäin. Hihna kiristyi välillä mutta aina sen kiristyessä sanoin 'mennään' tai 'takaisin', jolloin Cara siirtyi hienosti taas kelkan istuimen kohdille ja kiri suorassa linjassa eteenpäin.

 

 

Tultiin kotipihalle ja annoin Caran hetken olla vapaana. Sitten taas lähdettiin, nyt siis koira irrallaan, mutta pysyi ihme ja kumma kelkan vierellä! Haettiin sitten postit ja voin kertoa etten ole pitkään aikaan nähnyt niin kuolaista ja ruttuista Tarjoustalon mainos lehtistä :D

 

'minä olen pikku koira posteljoooon'

Käytiin sisällä viemässä postit ja mies rahattiin lähestulkoon jaloista ulos ottamaan meistä vielä parit kuvat ja videopätkät todisteeksi..

Oli todella kiva huomata kuinka tuo koira onnistuikaan taas yllättämään näppäryydellään - ensi kerralla mennään jo koko naapurusto ympäri kelkan kanssa koira kytkettynä :)

 

 

 

 

Harmi kun meillä Riksun kotona ei tuo potkukelkkailu oikein luonnistu, ei ole ensinnäkään kelkkaa ja toisekseen jos olisi niin sekin varmaan pöllittäisiin meidän pihamailta..

 

Onneksi Lopen kelkkaa saa lainata ja lunta on vielä jotta päästään sutkuttamaan. Ehkä sitten kun mekin joskus asutaan pöndellä tai mahdollisesti siinä omassa talossa saadaan ihka oma kelkka jolla hurruutella aurinkoisina alkukevään päivinä :)

 

 

Kevät terkuin,

Jenni & Cara