Retkiojalla

Sunnuntaina iski kauhea hinku päästä metsään.

Lauantaina oltiin jo kävelty kunnon lenkit mutta virtaa olis vaikka ollu muillekki jakaa.
Olen aina halunnut käydä tutkiskelemassa Riihimäellä Arolampi/Parmala/Retkioja aluetta. Ne ovat tällä hetkellä mieluisimpia omakotitalotontti alueita joihin voisin kuvitella rakentavani tuon miehen kanssa oman pienen torpan joku kaunis päivä.

Ajettiin Caran kanssa autolla miehen työpaikan parkkipaikalle ja puettiin heijastimet ylle ja lähdettiin ylittämään isoa tietä.

Motarin ylitystä

Oli tosi kurja kävellä motaria ylittävällä sillalla joka oli jotenkin suht kapea ja pitkä. Moottoritien kohinan vuoksi ei oikein kuulunut kun takaa ajoi auto joten aina siinä vähän säpsähteli muuten niin hiljaisella tiellä. Ei tullut kyllä ajoteillä mieleenkään pitää koiraa vapaana vaikka heijastimetkin olivat jo varoittamassa matalasta ystävästäni tien reunassa.

Käveltiin asuinalueelle johtavaa hiekkatietä niin pitkälle että päästiin enimmäisen talon 'pihalle' ja käännyttiin sitten takaisin. En halunnut kuin nähdä kuinka hyvin ekan talon kohdalle pääsee/kuuluu autojen äänet. Lähdettiin siis takaisin päin ja bongasin puolessa välissä matkaa metsään johtavan kinttupolun jota lähdettiin sitten seurailemaan.

Löydettiin jokin spraymaalilla merkitty tien pätkä joka johdatti meidät asuinalueelle vievän tien alkuun. Tie jota lähdimme sitten seuraamaan oli 'ketjutettu' eli autolla ajo estetty. Käveltiin tien päähän ja vastaamme tuli kahden audon paikka keskellä puskaa. Ja paikkahan oli sitten ihan täynnä kaikkea roskaa ja irtotavaraa. En tietenkään pelästynyt kun yhdenkin kuusen alle oli kieputettu jokin ihme pressu ja katsoin ensin että joku nukkui sien alla.. Koirastakaan paljon hyötyä kun se ei edes oravia tai pupuja kotipihalla huomaa joten lähdettiin sitten autolle päin.

Kun päästiin takaisin isolle hiekkatielle Cara bongasi ojassa vettä ja kas kummaa! Sinne sitten kokeilemaan heijastinliivit päällä. Voin kertoa että haju oli melkoinen..

Likahaisulitassu

Ennen autoon pakkausta löydettiin vielä hiekkavalli jolle päätin Caraa hieman kiipeilytyttää (heittää vikat nakit). Hienosti jaksoi pikkulikka vielä kiipeillä ja vähän kaivella hiekalla. Saatiin oja hajut ainakin kaikkoamaan ja kerkesi liivikin hieman kuivahtaa ennen autolle pääsyä.

'Joko lähdetään?'

 Ihan mukava lenkki kieltämättä mutta hieman jäi harmittamaan niin vähäiset polut metsässä. Ja se, että meillä ei ollut yhden yhtäkään hirvikärpästä mukana kun kotiin tultiin! Jo on kumma kun ei punkit tai hirvoset halua meihin tarttua :D

koitin ottaa carasta 'sivulta juoksemis kuvaa'
no tässä tulos xD

<3