Meillä vaativimpia kuritus hetkiä on useimmiten ohitustilanteet lenkillä ja silloin kun nähdään kavereita jossain tai meille tullaan kylään.
Itse pidän viime tinkaan asti leikin mukana. Koira saa tietyissä määrin vetää hihnassa, saa kommentoida haukkuen esim. vastaantulevia kunhan se jää siihen yhteen ilmoittavaan haukkuun (tekee vain silloin kun tulee näitä ylienergisiä tapauksia vastaan),
mulla yleensä ääni toimii koulutuksessa tosi pitkälle toimivimpana valttina koiran kanssa. Matalemmalle kun mennään sitä herkemmin ollaan kuulolla.
Aluksi puhun koiralle normaalisti ja käsken ottamaan katsekontaktin (ja olemaan hiljaa koska meillä tykätään tosiaan kommentoida kaikkea..)
Jossain vaiheessa sitte karjaisen ja pahimmassa tapauksessa nappaan niskasta. Tätä ennen saatan pökkäistä parilla sormella kaulalle (kyllä, Cesar koirakuiskaajaa on katsottu) ja pyydän katsekontaktin ennenkuin jatketaan esim lenkillä matkaa.
Meillä kotona haukutaan mörköjä mutta siihen en ikinä oikeastaan kommentoi, jollen itse säikähdä jolloin karjaisen refleksin omaisesti jotain 'hiljaa!' tai vastaavaa.
Kun meillä ovikello soi koira laitetaan kangashäkkiin eteiseen odottamaan koska se ei vaan osaa rauhoittua muualle.. Joskus pyydän Caran vain vierelleni istumaan/maahan ja avo käy oven avaamassaja ottamassa vieraat vastaan,
mutta Cara tunnetusti on malttamaton ja 'karkaa' viereltäni ja en saa sitä enää takaisin koska meillä vieraat ovat näitä 'eläinten ystäviä' ja 'kyllä se saa tänne tulla', 'älä nyt komenna toista' 'kimeää vikinää ja kehumista kun tänne nyt tulit meitä moikkaamaan kun meitä niin rakastat' -tyyppejä joihin ei itsellä mene kuin hermot. Minun koira minun säännöt, kiitos.
Niskasta 'tukistaminen' on meillä viimeinen vaihtoehto kun ei kuunnella. Sitä Caran kanssa on onneksi saanut todella, todella harvoin käyttää (koputanpa puuta tähän väliin).
Ja sitten kun se on tapahtunut meinaan usein purskahtaa itkuun. En tahtoisi tehdä niin. Muakin sattuu siinä ja säikähdän varmasti lähes yhtä paljon kuin koirakin. Usein tunnen kuinka verenpaineetki kohahtaa pilviin. Ehkä lievä hämmennys ja häpeä liittyvät tähän tunne tilaan myös.
Esim. tänään lenkillä Cara päätti minun termieni mukaan 'perseillä' ja jäi mamoilemaan joka ikisen mahdollisen pikkupissan perään, tyypillistä juoksuiselle nartulle mutta rajansa kaikella. Myös seisoskelu keskellä tietä oli ihan must, koska 'minähän en sinun kanssa kävele tuota lenkkiä'..
Oli muutenkin jo pinna kireällä kun mies kitisi kauppareissulla kuin uhma ikäinen ja piti vielä keretä ruokaa tehdä, syödä ja nukkua hetki ennen töihin lähtöä. Kiire on aina oma moka, oisin voinut tietty nukkua vähemmän jne. Kun mulla on hermot kireällä välttelen yleensä kontaktia muihin koska en halua siirtää sitä toisille. Koirasta puhumattakaan.. Ei vaan tuu sitten mitään..
Päästiin yhden omakotitalon pihalle joilla on vartioiva saku pihalla, Cara tietää että silloin vaihdetaan tien toiselle puolelle kun saavutaan talolle, mutta tällä kertaa ei auttanut vaikka naksuttelin että saisin jonkun kontaktin ja komensin että 'vaihto' tai 'sivulle' vaan piti alkaa pomppia, vetää hulluna ja haukkua heti aidan luo päästyä - jolloin nappasin tätä niskasta. Sen jälkeen käveli sivulla koko matkan kunnes sanoin että voi käydä pissalla taas (ja sit me vähä halailtiinki..)
Caralla menee välillä vähän yli ja haukkuva nakkihan se on. Haluisin hiljaisen koiran mutta tuosta en sellaista tule saamaan eli on kärvisteltävä asian kanssa, myös naapureiden klo 23 yöllä ja 6 aamulla kun vinha vahtikoira suojelee äitiä kun isukki tulee töistä. Välillä harmittaa ja hävettää mutta se nyt vaan on tommoinen! Pentuna ollut muiden haukkujen kanssa tarhassa haukkumassa joten mihinkäs tämä tavoistaan pääsisi.
Kyllä mä siitä silti tykkään ihan hurrrrjan paljon <3
Pistetääs kommenttia kun tämä asia on meilläkin tapetilla tällä hetkellä. Olet ottanut rohkeasti käsittelyyn asian, mistä harva sen tarkemmin kertoo.
VastaaPoistaKerroit, että Cara saa kommentoida vastaantulevia haukahtamalla kerran, kunhan se jää siihen. Ymmärtääkö koira kuitenkaan tekevänsä väärin jos haukahtaa toisen kerran? Itse koen, että raja on vedettävä haukkumattomuuteen ollakseen tarpeeksi selkeä koiralle. Jos koet haukkumisen ongelmaksi, niin puuttuisin herkemmin haukkumiseen myös tässä tilanteessa. Herkkähaukkuisuuttakin pystyy kitkemään pois, ei tarvitse myöntyä tilanteeseen "se nyt vaan on tommoinen". Se on vaan itsestä kiinni paljonko on valmis uhrautumaan asian eteen.
Meillä ovat myös suurena haasteena nuo pihojaan vartioivien koirien ohittaminen (yleensä välttelen näiden pihojen ohi kävelemistä, koska en halua huonon käytöksen vahvistuvan), mutta tähänkin on ratkaisu, kunhan vaan ensin keksin mikä toimii meillä ja jaksan työstää asian kuntoon.
Liian usein ns. varsinaiset koiraharrastukset (esim. TOKO ja agility) vievät suurimman osan ajasta, eikä varsinaiseen arkitottelevaisuuteen enää panosteta, joka näkyy usein myös lajiharjoittelussa. Myönnän syyllistyneeni tähän.
Selkeiden arkisääntöjen laadintaan pyrin itse tällä hetkellä, opettamalla haluamani käytökset tarpeeksi hyvin ja selkeästi, niin että koira tietää varmasti mitä siltä haluan eri arjen tilanteissa. Uskon, että harvan koiran kohdalla on useinkaan kyse tottelemattomuudesta, vaan koira ei oikeasti tiedä mitä siltä vaaditaan, miten ihminen haluaisi sen käyttäytyvän.
Jos koiraa kuritetaan tilanteesta missä sillä ei ole selkeää kuvaa miten sen tulisi käyttäytyä, niin ei se sillä ainakaan opi käyttäytymään haluamallamme tavalla, päinvastoin. Myös tilanne missä on häiriö tekijöitä tavallista enemmän on koiralle hyvin haastava, vaikka tietty asia osattaisiinkin häiriöttömässä tilanteessa, häiriötä pitäisi myös kasvattaa pikkuhiljaa. Ja niille vieraille on oltava tyly, silläkin uhalla etteivät tulisi toiste, koska sinä tosiaan määräät koirasi säännöt! :)
Kiitos Terhi, kiva kuulla teidän arjesta ja käytännöistä myös! Peukkuja arkitottikseen teillekin, meillä odotellaan juoksujen laantuvan ku hormoonit pistää pään jo niin sekaisin ja sit on ehkä pakko yrittää opettaa joku hiljaa käsky. Nykyisin meillä haukutaan kahta kovemmin kun sanotaan hiljaa..Hmm.. :D
Poista