Taas on hurahtanut lähemmäs kk ettei olla tänne päästy kirjoittelemaan!
Olisin halunnut laittaa kuvia meidän uudesta "koirankopista" jossa Cara viettää suurimman osan vapaa-ajastaan maman ja papan kanssa remontoiden, mutta tietysti kameran piuha on hävinnyt hurjassa menossa.. Laitetaan sitten kun piuha päättää ilmaantua!
Uudessa asunnossa kivointa on se, että siellä on tilaa loikoilla pitkn pituuttaan rapisevalla latialla ja kuunnella kun mama repii kiukkupäissään tapetteja. Välillä paikalle tulee myös Jari (avopuolison isukki) ja rapsuttaa ennenkuin alkaa siirrellä keittiön kaappeja olohuoneeseen.
Kiukuttaahan pikku neitiä silti jokin, nimittäin naapurin kotiintulo kun kuulostaa että mies polo koittaa tulla meidän asuntoomme. Uusi asunto onkin saanut emännältä lempinimen paperitalo - kaikki äänet kuuluu tosi hyvin sisälle nyt kun tavaroita ei ole vielä paikoillaan.
Pari kertaa Cara on pitänyt orkesterin naapurille tämän kömpiessä asumukseensa, mutta antaa ilmoittaa. Räksyttäminen on kielletty.
Kohta lähdetään taas repimään tapetteja.. Koskakohan se loppuis..
Asunnolle tein jo innoissani oman bloginkin, tapahtumien kulkua voi seurata täältä ja vielä paremmin päivitellään kunhan se perkuleen piuha löytyy..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti